Arvio: Kokenut Venäjä-journalisti piirtää karun kuvan diktatuurin luhistamasta itänaapurista

Pekka Lehtonen: Myyttien ja utopioiden maa – Venäjän historiaa ja aatteita penkomassa. Warelia -kustannus. 418 s. 2022

Vaikka Venäjä on sattuneesta syystä ollut otsikoissa viime kuukausien ajan, niin kuinka paljon lopulta tiedämme syistä, jotka saivat sen aloittamaan hyökkäyssodan Ukrainaa vastaan?

Me suomalaisethan haluamme pitää itseämme – ainakin kansainvälisissä pöydissä - jonkin sortin Venäjän asiantuntijoina, mutta viime kuukausien tapahtuvat ovat karusti osoittaneet, että silmien ummistaminen hyvien naapuruussuhteiden nimissä ei ole tuonut toivottua tulosta.

Tästä meidän eteläinen naapurimme Viro on Suomea joskus ihan aiheestakin syyttänyt. Veljeskansallamme kun on vähän toisenlaisia kokemuksia mitä on olla miehitysvallan alla. Heille itäinen naapuri on ollut uhka vielä uuden itsenäisyyden aikanakin.

Suur-Venäjän myytti kun oli vallalla myös Neuvostoliiton aikana.

. Myytti uudesta neuvostoimperiumista Niin myytti. Siinähän on kyse eräänlaisesta vaihtoehtoisesta historian tulkinnasta, joka on tehty palvelemaan tämän päivän tarkoitusta.

Venäjän diktaattori Vladimir Putin on koko yli kaksi vuosikymmentä kestäneen vallassa oloaikansa rakentanut johdonmukaisesti tätä suurvaltamyyttiä, ja tavoitteen saavuttamiseksi keskittänyt valtaa itselleen.

Yleisesti on tiedossa, että Putinin henkilökohtainen trauma liittyy Neuvosto-imperiumin hajoamiseen ja tätä suurvalta-asemaa hän on yrittänyt palauttaa koko vallassaolo aikansa ajan.

Propagandan välineeksi on valjastettu esimerkiksi valikoiva historian kirjoitus ja ortodoksinen kirkko (Moskovan patriarkaatti), sekä tietty kansallinen turvallisuuspalvelu FSB, jonka johtomiehet istuvat myös valtioyhtiöiden johdossa.

Venäjällä ja entisessä Neuvostoliitossa vuosikausia kirjeenvaihtajana toiminut Pekka Lehtonen avaa uutuuskirjassaan perusteellisesti tätä Venäjän ideaa.

Kirjan teksti on kokeneen journalistin lennokasta tarinointia, jota ei totisesti vaivaa akateeminen kuivakkuus. Toki Lehtonen hyödyntää tekstissään myös akateemisia lähteitä omien tulkintojensa tueksi, mutta kaikesta huokuu kirjoittajan syvä perehtyneisyys venäläiseen yhteiskuntaan.

Kirjan sivuille on ripoteltu myös Lehtosen henkilökohtaisia muistoja kohtaamisista ihmisten kanssa. Eivätkä nämä kohtaamiset rajoitu pelkästään etnisiin venäläisiin.

. Näin rakentui nykyinen Venäjä Propagandistisen mediatodellisuuden takaa Lehtosen Venäjä näyttäytyy eri kansallisuuksien kirjona, jotka kaikki ovat osa Venäjän valtakuntaa.

Putin ja Venäjän ortodoksinen kirkko edustavat toisenlaista näkökulmaa; esimerkiksi 2007 perustettu valtion ja kirkon ylläpitämän Venäläinen maailma -säätiö (Russkij Mir) on perustettu vaalimaan venäläistä kulttuuria ja venäjän kieltä Venäjän ulkopuolella.

Samalla vähemmistökansojen asemaa on johdonmukaisesti heikennetty myös maan rajojen sisäpuolella Putinin toimesta. Taannoiset patriarkka Kirillin hyökkäyssotaa puolustavat kommentit ovat myös linjassa tämän ajattelun kanssa.

. Muutoinkin kirkon rooli Venäjän suurvaltaidentiteetin rakentajana korostuu kirjan tekstissä vahvana. Ukrainan kuulumista Venäjän valtapiiriin taas selitetään muun muassa muinaisella Kiovan Rusj -nimisellä valtiolla (Kiovan Venäjä), jota pidetään yhtenä ortodoksisuuden alkukotina ennen 1000-lukua.

Moskovan Panslavismin ajatus vahvistui 1800-luvulla niin sanottujen slavofiilien keskuudessa.

Slaavit olivat heidän mielestään Jumalan valitsema kansa, ja he korostivat oikeauskoisuuden ja itsevaltiuden lisäksi kansallismielisyyttä.

Moskova nähtiin ortodoksien keskuudessa myös niin kutsuttuna kolmantena Roomana, jonka tarkoitus oli johtaa muita kansoja. Ortodoksikirkon rooli ei kadonnut edes Neuvostovallan aikana.

Messiaanisen kuvien palvonnan kohteeksi vaihtuivat vain Lenin ja Stalin .

. Karu kuvaus diktatuurin luhistuvasta valtiosta Lehtinen kirja valottaa kiinnostavasti myös historiallisen Venäjän tarinan.

Koko valtakunnan historia pohjaa itsevaltiuteen ja kulloisetkin hallitsijat ovat tasapainotelleet idän ja lännen välillä.

Innokkaimmin kuroteltiin lännen suuntaan Pietari Suuren ja Katariina Suuren aikaan (1700-luvun alkupuoli), mutta yhteiskuntajärjestelmän muuttaminen valistuksen ajan ihanteiden mukaiseksi ei sittenkään onnistunut.

Yhtenä syynä oli maaorjuus, josta talonpojat eivät halunneet luopua.

Kirjan painopiste on kuitenkin 1900-luvun jälkeisissä tapahtumissa ja erityisesti Neuvostoliiton hajoamisen jälkeisessä ajassa.

Se on myös teoksen ehdottomasti kiinnostavinta luettavaa, kiitos kirjoittajan omakohtaisten muistojen. 1990-luvun alun hauraat yritykset rakentaa Venäjästä demokraattinen valtio kaatuivat lopulta instituutioiden sekamelskaan, talouden alamäkeen ja oikeuskulttuurin alhaiseen tasoon.

Lehtonen piirtää varsin lohduttoman kuvan Venäjän kehityksestä kohti diktatuuria.

Putinin hellimä utopia Venäläisestä Maailmasta on vaarassa nykytapahtumien valossa muuntua dystopiaksi, jossa itäisestä naapuristamme on tulossa hylkiövaltio.

Jussi Kareinen

Tue, 7/5

Kirjaudu sisään

Tue, 7/5

Arvio: Kokenut Venäjä-journalisti piirtää karun kuvan diktatuurin luhistamasta itänaapurista

Jaa artikkeli

Haluatko lukea artikkelin?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Katuosoitteet

Puhelin