Arvio: Kun takapihalla tapahtuu veriteko, ihmisten uteliaisuudella ei ole rajaa – Tosirikoksen historiaa lukiessa voi miettiä minne median raja siirtyvät

Voitto Ruohonen: Rikos ei vanhene. True crime kyläkäräjistä podcasteihin, Gaudeamus 2022, 445 s.

. Kesällä 2020 Kaustisella katosi nuori mies. Pian miehen tiedettiin joutuneen henkirikoksen uhriksi. Sitten kaksi paikallista veljestä vangittiin rikoksesta epäiltyinä. Nuorukaisen ruumis löytyi vasta kuukausien jälkeen. Tekijät tuomittiin taposta.

. Seurasin tapahtumia tarkasti, koska se tapahtui lähellä kotiseutuani. Murha.infossa tapauksesta keskusteltiin 676 sivun verran. Yksityisyyden suoja oli olematon. Toisaalta yhteisö ponnisteli kaikin voimin asian ratkaisemiseksi. Rikos kiinnostaa.

. Jos tavallinen kadunmies pysäytetään ja häneltä kysytään mielipidettä siitä, millaista rikosten käsittely mediassa tulee olla, hän todennäköisesti vaatii pidättyvyyttä ja hienontunteisuutta. Sama käsitys oikeasta rikosuutisoinnista on ollut vallalla perinteisessä printtimediassa. Uhrien lähipiiriltä ei yleensä ole kärtetty kommentteja eikä rikollisille ole annettu mahdollisuutta selitellä tekojaan parhain päin.

. Kuluttajakäyttäytyminen kuitenkin kertoo ihmisten mielipiteistä toista. Rikoksista halutaan tietää paljon enemmän. Jos kotikadulla näkyy verta, lisätietoa ammennetaan heti sosiaalisesta mediasta ja netin keskustelupalstoilta. Huhut monistuvat ja muuttuvat. Kerran irti päässyttä virheellistä tietoa ei kokonaan ole mahdollista poistaa ihmisten mielistä.

Rikokset näkyvät mediassa tällä hetkellä voimallisesti. Podcasteja, kirjoja ja tv-sarjoja on niin paljon, että edes asianharrastaja ei varmasti ehdi perehtyä kaikkiin.

. Voitto Ruohonen on taustoittanut tätä true crimen eli tosirikosten nousua ja suosiota kirjassaan. Ruohonen kertaa rikosten julkisuushistorian niin Suomessa kuin hieman laajemminkin kulttuuripiirissämme. Rikokset ovat aina kiinnostaneet ihmisiä. Julkiset teloitukset olivat aikanaan sekä viihdettä että kansalaiskasvatusta. Sittemmin yhteiskunnan julkisivusta on yritetty siivota raakaa kuvastoa, mutta kiinnostus varsinkin murhiin on säilynyt.

. Ruohosen kirjan alaotsikkoon asti päässyt true crime on ilmiö, jonka alle on niputettu kaikenlaista. Ehkä sen kovaksi ytimeksi voi valita podcastit ja seuraavaksi kerrokseksi sen, että rikollisille on tv-sarjoissa ja kirjoissa annettu aiempaa paljon enemmän tilaa esitellä elämäntyyliään.

Juuri nämä kaksi ilmiötä koettelevat sitä perinnettä, jota Suomessa on viime vuosikymmenet noudatettu. True crimea leimaa historia, jonka amerikkalaiset paikalliset 24 tunnin uutiskanavat ovat rakentaneet. Ne eivät jätä kertomatta mitään rikollisista tai heidän uhreistaan.

. Tosirikosinnostuksessa on selvästi hyvät ja huonot puolensa. Sen avulla on julkaistu laadukasta kirjallisuutta, kuten Mikko Moilasen Kohtalona mestauslava , jossa kerrotaan kuolemanrangaistuksen historiasta Suomessa. Samoin esimerkiksi Tuomas Rimpiläisen , Mikko Ylikankaan ja Rauno Lahtisen kiihkottomat kuvaukset menneiden vuosien rikoksista ovat laadukkaita.

Toisesta ääripäästä taas löytyy esimerkiksi murhaajajulkkis Janne Ranisen sisällöllisesti köykäinen ja olemattomasti toimitettu Selliläppää vankilasta , jonka nimi jo kertoo kaiken.

. Rikos ei vanhene on kattava, akateeminen taustoitus tosirikollisuuteen ja se sisältää pohdintaa myös ongelmista, joita mediassa näkyvään rikollisuuteen liittyy. Miten rikoksia jatkossa käsitellään, kun yksityiselämän ja mediajulkisuuden väliin on syntynyt sosiaalisen median julkisuus?

Wed, 5/25

Kirjaudu sisään

Wed, 5/25

Arvio: Kun takapihalla tapahtuu veriteko, ihmisten uteliaisuudella ei ole rajaa – Tosirikoksen historiaa lukiessa voi miettiä minne median raja siirtyvät

Jaa artikkeli

Haluatko lukea artikkelin?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Katuosoitteet

Puhelin