Arvio: Lapuanliikkeestä kertovassa hurjassa oopperassa on energiaa kuin toimintaelokuvassa – Räjäyttävä kokemus jää uniin

Musiikkiteatteri

Hiljaiset perivät maan -oopperan kantaesitys Ilmajoen musiikkijuhlilla 9.6.2022.

Ilmajoen Musiikkijuhlien oopperakantaesitys Hiljaiset perivät maan on kiinnittynyt suurten oopperoiden pitkään perinteeseen. Vaikeaan aikaan sijoittuva teos liikuttaa ja samalla pysäyttää veret kauhistuttavuudellaan. Teos voi tulla uniin, eikä ehkä sovi hyvin herkille.

Ilahduttavaa on, ettei lapuanliikkeen tematiikkaa hyssytelty, vaan näyttämöltä löytyi erittäin väkevää kerrontaa. Niin väkevää, että pitkään puhumattomana olleen ajanjakson tehokas kuvaus voi aukaista haavoja.

Tarinat elävät edelleen. Aateäärimmäisyys ei ole maailmasta hävinnyt. Erittäin ajankohtainen Hiljaiset perivät maan näyttää konkreettisesti, miltä radikalismi pahimmillaan näyttää.

Punavanki Olavi Miekan viimeinen vetoomus loppuhuipennuksessa kokoaa tärkeimmän ihmiselämän ajatuksen: ”Tahdon rakkautta mun elämään.”

. Kaoottisen ajan kuvaus Säveltäjä Jukka Linkolan musiikin rytmisyys kuvaa loistavasti lapuanliikkeen ajan kaoottisuutta ja sekasortoa. Rytmi korostaa draamaa.

Sävelkieli ei ole laulajille siitä helpoimmasta päästä, mutta jo ensi-illassa kuultiin täysin valmiiksi kypsynyt ooppera kaikkine hienouksineen. Vaasan kaupunginorkesteri Jouni Rissasen johdolla soitti elävästi.

Linkolan musiikki hiveli erityisesti sopraano Sanna Iljinin osuuksia; milloin äänellistä ilottelua, milloin linjakasta laulua puhepäätöksineen.

Sankarittareksi oli valikoitunut lahjakas laulaja, jonka tekniset ja tulkinnalliset valmiudet ovat pitkällä. Suuressa oopperaperinteessä pysyttiin siinäkin, kun sopraano ennen kuolemaansa, ammuttuna, laulaa vielä sydäntä särkevän osuuden, pienen aarian. Linkola hurmaa teoksessaan suurten oopperoiden rakenteella, vaikka sävelkieli onkin upouusi.

Laulullisesti kunnioitusta herättävää työtä teki myös Ville Rusanen Olavi Miekan roolissaan. Kokenut baritoni antoi näyttämölle kaikkensa. Tekstin selkeys ilahdutti.

. Pitkä muistijälki Hyvistä musiikkiaikeista ei ole hyötyä, ellei ohjaaja saa puhallettua kerrontaa henkiin. Tuomas Parkkinen ihastutti ohjauksellaan jo Olli Kortekankaan Veljeni vartijassa, joka kertoo 1918 vuoden sodasta.

Haastavaa aihetta käsiteltiin Tampereella viisaudella, aivan kuten nyt lapuanliikettä Ilmajoella. Parkkinen sijoittuu oopperaohjauksillaan maamme terävimpään kärkeen. Muistijälki näistä ohjauksista jää elämään pitkiksi ajoiksi.

Jo pelkästään teoksen elokuvamainen aloitus tempasi niin mukaansa, että unohtui hengittää. Teoksen jännite muistutti energiallaan toimintaelokuvaa.

Tuomas Parkkisen libretto ei pidä kuulijoitaan pumpulissa. Vaikuttavin, ehkä ahdistavinkin, kuva avautui hirttäytyneestä punikin pojasta, joka häpesi sekä taustaansa että tekoaan. Äidin, Jenni Lättilän , suruaaria oli teoksen liikuttavimmasta päästä. Riipaiseva tulkinta.

Elävyyttä näyttämölle toivat sekä Mari Palo seikkailijattarena että Jaakko Kortekangas vanhan liiton nimismiehenä.

. Tämän kesän täysosumaa pitäisi esittää useampana vuotena, sillä kokemus on räjäyttävä. . Vihtori Kosola Oopperamiehityksissä käytetään nykyisin laajaa tekijäkuntaa. Karismaattinen Taneli Mäkelä ruumiillisti täydellisesti Vihtori Kosolan. Lauluosuuksien hallinta sujui ammattilaisen tavoin. Upeaa taiteellista työtä.

Paikallisväriä lavalle toivat sekä Ilmajoen Oopperakuoro että Oopperan lapsi- ja nuorisokuoro. Kuorolla oli epätavallisen paljon koreografioita, jotka tehtiin täsmällisesti ja ilmeikkäästi. Kuorojen luonnollisuus teki niistä ilmaisuvoimaisia; myös julmaa joukkovoimaa kuvatessaan.

Mieskuoro-osuuksien lisäksi soinnillisesti ja rytmisesti erityisen hieno oli opettajan häätökohtaus. Kuorot oli valmennettu ammattitaitoisesti tehtäväänsä.

Hiljaiset perivät maan on visuaalinen herkku, kun Lapuan tuomiokirkko seisoo keskellä paljonpuhuvaa sinivalkoista lavastusta. Puvustuksen selkeä värimaailma hurmasi.

Tämän kesän täysosumaa pitäisi esittää useampana vuotena, sillä kokemus on räjäyttävä. Ohjaus ei päästä vähällä, mutta aihe on ajankohtaisuudessaan täyskymppi. Lehdistä voi lukea, mihin vihanpito ja valheet johtavat. Teema puhuttelee ja herättelee, sillä ääriajattelu ei vie eteenpäin. Verinen kertomus mitä viehättävimmässä paikassa koskettaa syvältä.

Katariina Korkman

. Musiikkiteatteri

Jukka Linkola: Hiljaiset perivät maan. Ohjaus ja libretto, Tuomas Parkkinen. Musiikinjohto, Jouni Rissanen. Vaasan kaupunginorkesteri. Koreografi Osku Heiskanen. Kuoronjohto, Jouni Rissanen, Marjut Vuorento. Rooleissa mm. Ville Rusanen, Sanna Iljin, Taneli Mäkelä, Jenni Lättilä, Jaakko Kortekangas, Essi Luttinen, Mari Palo. Kantaesitys Ilmajoen Musiikkijuhlilla 9.6.2022.

Thu, 7/7

Kirjaudu sisään

Thu, 7/7

Arvio: Lapuanliikkeestä kertovassa hurjassa oopperassa on energiaa kuin toimintaelokuvassa – Räjäyttävä kokemus jää uniin

Jaa artikkeli

Haluatko lukea artikkelin?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Katuosoitteet

Puhelin