Arvio: Lempi Ojala, 18, surmattiin julmasti Jalasjärvellä yli 90 vuotta sitten – Teemu Keskisarja palaa historian unohtamaan pöyristyttävään tekoon uutuuskirjassaan

Huhtikuun 24. päivä 1932 jalasjärveläinen Lempi Ojala , 18, lähti serkkunsa kanssa Keskikylän nuorisoseuralle iltamiin.

. Iltamat oli kuitenkin peruttu ja Ojala suuntasi takaisin piikomispaikkaansa Hirvijärven Palo-Ventelään. Nuorisoa oli paljon liikkeellä. Kulkeella, kuten tavattiin sanoa.

Naisten liepeisiin lyöttäytyi nuorten miesten sakki, jota johti 20-vuotias Eero Käkelä . Joukossa olivat myös Martti Kantoniemi sekä veljekset ja talollisten pojat Jussi, Eino ja Martti Penttilä .

Huudettiin, möykättiin. Kuljettiin perässä ja vierellä. Tartuttiin kiinni naisten polkupyöriin. Serkku pääsi pakenemaan, Ojala jäi vainoojiensa armoille.

. Pankaa sitä! Tunnelma muuttui entistä uhkaavammaksi. Ilmassa alkoivat kaikua Pankaa sitä! -huudot.

Jussi Penttilä kaatoi Ojalan maahan. He jäivät toviksi kaksin, kunnes Käkelä ilmaantui keskeyttämään toimet. Hän halusi osansa.

Ojala yritti nyyhkyttäen pakoa. Salmen sillalla Käkelä kävi tähän käsiksi. Takaa-ajettu kiipesi sillan kaidepuun yli, jäi roikkumaan siitä lähes virtaa hipoen. Vihastunut Käkelä väänsi Ojalan sormet irti ja tämä putosi.

Käkelän sanat saattelivat nuoren naisen vuolaana virtaavaan kevätjokeen.

– Mene sitten saatana jorpakkaan.

. Järjetön teko Teemu Keskisarja nostaa Lempi Ojalan surman esiin tuoreessa kirjassaan Tulilahti – Tutkimuksia naismurhista (Wsoy).

– Tiettävästi yksikään kriminologi ei ole perehtynyt eteläpohjalaisneidon kohtaloon, Keskisarja kirjoittaa.

– En suosi pöyristeleviä superlatiiveja, mutta tapaus on tavallaan törkein kautta aikain.

Keskisarjan mukaan surma on puistattava ennen kaikkea teon järjettömyyden takia. Pahuus ryöpsähti esiin tavanomaisena kevätyönä tavallisten, kunnollisiksi tunnettujen nuorten miesten joukossa. Tekoa ei selitä mikään syy, ei mikään seikka miesten taustassa.

Pinnan alla kyti kuitenkin jokin suomalaiselle 1930-luvun yhteiskunnalle ominainen piirre: naisten ahdistelun ja häirinnän kulttuuri.

. Kohurikoksen ruumiinavaus Lempi Ojalan kohtalo ja muutama muu suomalainen naissurma ovat taustakankaana Keskisarjan teoksen varsinaiselle aiheelle, Tulilahden kaksoissurmalle.

Eine Nyyssönen , 21, ja Riitta Pakkanen , 23, surmattiin heinäkuussa 1959 Heinävedellä Tulilahden leirintäalueella.

Pohjalaisittain tapaus on kiinnostava eritoten siksi, että surmien pääepäilty Runar Holmström oli lähtöisin Munsalasta, Uudenkaarlepyyn kupeesta. Myös Seinäjoki nousee teoksessa yllättävään rooliin.

Keskisarjalla on yllin kyllin paukkuja askaroida tuoreen aiheensa parissa. Häneltä ilmestyi toissa vuonna Kyllikki Saaren murhaa käsittelevä teos Kyllikki Saari – Mysteerin ihmisten historia (Wsoy). Keskisarja osoittaa kirjassaan useita Tulilahden ja Isojoen surmia yhdistäviä seikkoja.

Uhrit olivat polkupyörällä matkalla olleita nuoria naisia. Heidät tapettiin yllätyshyökkäyksellä iltayöllä. Surmaaja otti uhreilta jonkin esineen voitonmerkiksi. Tappaja kätki ruumiit suohon tai vesijättömaahan ja iski näreen tai taimen haudalle merkiksi. Hän päästi uhrien polkupyörien venttiileistä ilmat ja upotti pyörät järveen.

Keskisarjan mukaan Isojoen surma vähintäänkin innoitti Tulilahden tappajaa – mutta olisiko surmaaja voinut olla peräti yksi ja sama?

. Värikäs kaarti Tulilahti – Tutkimuksia naismurhista (Wsoy) on keskisarjamaiseen tapaan vetävää luettavaa. Historioitsija marssittaa kirjansa sivuille epäillyn peräjälkeen. Turhia ei tarvitse maalailla, tosielämä on tarpeeksi värikästä. Aikalaissitaatit proosallisuudessaan ovat valmista kirjallista materiaalia ja niitä Keskisarja viljelee taajaan.

On omituinen haudankaivaja Koikkalainen, kolkko perverssioletettu, kuten Keskisarja luonnehtii. On "tuokkospojat", surmattujen kanssa iltaa viettäneet ja heitä likistelleet nuoret miehet, jotka katoavat epäilyttävästi useiksi päiviksi savottaan surman jälkeen.

Tulilahden surmien pääepäillyn Runar Holmströmin Keskisarja marssittaa kirjansa näyttämölle sivulla 80.

– Hänen elämänsä soittaa monituisia kriminologian kelloja, hän kirjoittaa.

. Kahleiden kantaja Suomalainen rikostutkimus on menettänyt Keskisarjassa lahjakkuuden. Teoksen vahvinta ja kiinnostavinta antia on epäillyn profilointi, porautuminen Runar Holmströmin mielenmaisemaan.

Luonnekuvaa Keskisarja täydentää parilla arvokkaalla ja vähän tunnetulla lähteellä: Magnus Öhmanin toissa vuonna julkaistulla teoksella Runar Holmström – Tulilahti mördaren? (Scriptum).

Hän nostaa päivänvaloon myös uskomattomalta kuulostavan löydön: Holmströmin vankilassa naisystävälleen kirjoittamat kirjeet, jotka löytyivät vasta 2020-luvulla. Yksi sitaatti kirjeistä on päätynyt teoksen prologiksi asti. "Kyllä tämä ihmisen elämä on kummallinen. Toisilla on niin hyvä olla kun taas toisilla on niin huono olla".

Millainen Runar Holmström oli?

. Vinoon kasvanut Kirjan sivuilta piirtyy kuva väkisinkin vinoon kasvaneesta miehestä. Huonomaineisen ja varastelevan pohjalaisperheen vesasta varttui taparikollinen.

Holmström oli yksinäinen susi, epärehellinen ihmisarka egoisti. Sotaväestä hän sai hullun paperit.

"Kunniantunto puuttui täysin. Persoona oli vaikeneva ja estoinen.", Keskisarja luonnehtii. Seksuaalisia kokemuksia ei juuri ollut, ihmissuhteita ei senkään vertaa. Näin historioitsija kiteyttää: "Varkausvietti oli väkevämpi kuin sukuvietti, elleivät ne yhtyneetkin sielun sopukoissa.".

Keskisarjan teoksen keskeinen kysymys kuuluu, oliko Runar Holmström myös Tulilahden murhaaja.

. Kuka oli surmaaja? Tulilahden surmat lukeutuu Suomen rikoshistorian ratkaisemattomiin tapauksiin. Runar Holmström hirttäytyi Vaasan lääninvankilassa toukokuussa 1961 kesken oikeudenkäynnin.

Keskisarja vyöryttää kirjansa sivuille todistusaineiston, päättelee ja sulkee epäillyn toisensa perään pois. Hän uskoo – rikoksen päätutkijan tavoin – Holmströmin olleen Tulilahden surmaaja.

Yhdeksi viitteeksi historioitsija nostaa Seinäjoella vuosi ennen Tulilahden surmia tapahtuneen raiskauksen.

Holmströmiltä löytyi Tulilahti-pidätyksessä Sairaanhoitaja -lehden sivu, jonka arveltiin olevan peräisin surmatulta Nyyssöseltä; tämä oli sairaanhoito-oppilas. Holmström kertoi sivun olevan Seinäjoen Jouppilassa sijaitsevasta huvilasta.

Rikostutkijat saivat tietää, että samassa talossa oli tapahtunut väkivallanteko noin vuosi ennen Tulilahtea. Tunkeutuja oli raiskannut yksin talossa olleen kotiapulaisen. Tämä tunnisti valokuvista raiskaajakseen Holmströmin.

Myös oikeudessa todistettua näyttöä Holmströmin väkivaltaisuudesta oli. Hän oli hyökännyt Oravaisissa 1948 ventovieraan naisen kimppuun äkkiarvaamatta. Uhri pelastui paikalle osuneiden sivullisten ansiosta, ja Holmström tuomittiin vankilaan.

Kirjansa isoimman paukun Keskisarja lyö pöytään kirjansa loppuvaiheilla.

. Keskisarja väittää Runar Holmströmin olleen vähintäänkin puolivapaalla jalalla Kyllikki Saaren murhaan aikaan toisin kuin on ajateltu. Hän tehtaili tuohon aikaan murtovarkauksia Etelä-Pohjanmaalla.

– Runaria voi kuvitella Kyllikin pyörän upottajaksi tulvasuolle, historioitsija heittää.

. Entä Jalasjärven Lempi? Kuinka miesjoukon ahdisteleman jalasjärveläisen Lempi Ojalan tapaus päättyi? Ruumis löytyi joesta vappuna. Surmaaja oli tovin mukana etsimässä kadonnutta.

– Perkelekö tässä viittii kenenkään piikoja olla kattelemassa, Eero Käkelän kuultiin tokaisevan ennen poistumistaan.

Käräjiä istuttiin Jalasjärven kunnantalolla 9.–10. kesäkuuta 1932. Syytetyt Eero Käkelä, Martti Kantoniemi sekä Jussi, Eino ja Martti Penttilä saivat tuomionsa.

Kirja: Teemu Keskisarja: Tulilahti - Tutkimuksia naismurhista. Wsoy 2023.

Kirjaudu sisään

Arvio: Lempi Ojala, 18, surmattiin julmasti Jalasjärvellä yli 90 vuotta sitten – Teemu Keskisarja palaa historian unohtamaan pöyristyttävään tekoon uutuuskirjassaan

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje