Arvio: Pohjalaiskirjailija yllättää kunnianhimoisella ja huikean kypsällä esikoisromaanilla

Esikoisromaanit sijoittuvat yleensä kotimaahan ja lähipiiriin. Norjaan fiktiiviselle Ørjan saariryhmälle sijoittuva Riikka Sandbergin romaani on poikkeus. Historiallista perspektiiviä siihen tuo henkilöiden kurottelu natsimenneisyyteen.

Bergeniläinen Tine on tulossa taiteilijamiehensä Runarin kanssa saarille näyttämään Edvard Munchia käsittelevää elokuvaa. Siellä hän löytää lankanauhurin, jonka keloilta paljastuu yllättäviä tietoja saarten menneisyydestä ja elämästä sodan ja Norjan saksalaismiehityksen aikana.

Keloilla Isa kertoo äitinsä menettämisestä, isänsä sairastumisesta, tutustumisestaan hakaristiä selässään kantavaan pianonsoitonopettaja Liviin, joka piileskelee isossa talossa kaukaisimmalla saarella ja saarelle ajoittain palaavaan pyöräilijään.

. Tiheä juonikuvio Riikka Sandberg maalaa esikoisteoksessaan tiheän ja jännittävän juonikuvion saarten asukkaiden karusta elämästä.

Toiminnallisena keskuspaikkana saarilla toimii Steffen omistama kapakka, jonka seinille lautturi Lars on tuonut patteriston löytämiään tyhjiä viskipulloja ja jossa tarjoilee kengännauhat repsottaen monenmoista suomalaissyntyinen Aili. Toisena paikkana on koulu, jossa elokuva on tarkoitus esittää ja jota erilaisuutensa karvaasti kokenut Isa on käynyt.

Tapahtumat tiivistyvät kuitenkin kauimmaisen saaren taloon, jota muilla saarilla asuvat karsastavat. Natsihuorien - kuten saksalaisten kanssa seurustelleita naisia alettiin kutsua - suojelupaikkana sillä on kuitenkin kielletyn hedelmän maku, joka kiehtoo niin Tineä kuin lankurille nauhoittanutta Isaakin.

Postia kantanut Isa rakastuu pyöräilijään, jolla on yhteytensä Tineen ja Liviin.

. Romaanissa sairastutaan, sokeudutaan, loukkaannutaan ja kuollaan monin tavoin. Riikka Sandberg tuo koskettavasti esiin leveäharteisen Isan rujouden, mutta myös hänen ulkoisen rumuuden ylittävä pianonsoittotaitonsa.

Tapahtumat etenevät kahdessa tasossa.

Nykyhetkeä kuvaa Tine ja lankurilla kertojana on Isa. Aloittaessaan äänitykset hän on vasta 12-vuotias. Aistivoimaisen romaanin suurimpana heikkoutena pidän, ettei Isan kasvu äänitteissä kunnolla näy. Alun alkaen hän on liian aikuismainen.

Sandberg kuvaa kuitenkin uskottavasti saarten todellisuutta, kivisiä lammashakojen reunustamia polkuja sekä ympärillä ärjyvää merta myrskyineen sekä nousu- ja laskuvesineen. Tarunomaiseksi, lähes runolliseksi nousee saarten ylle kohoava, tavoittamaton jäätikkö.

Jonkinlaiseksi symboliksi kokonaisuuden kannalta muodostuu myös vino vene, jonka rakentamista kuvataan pitkään ja hartaasti.

. Kypsä esikoisromaani Ørja on taitava monimutkaisten ihmissuhteiden kuvaus. Erilaisuuden kokemus on käsin kosketeltavaa. Sisäisen kuvaus lähtee liikkeelle ulkoisesta. Kepeys vaihtuu raadollisuuteen, matkatavarat painavuuteen.

Yksityiskohdat ovat paikallaan. Toisten kirjeitä availeva Isa tuo paikoin mieleen Sisko Istanmäen romaanin Liian paksu perhoseksi . Itseään kohtaan Isa on armoton:

" Naamastani oli tullut vino ja karu. Leuka korostui kuin terävä kallio laskuvedellä. Näyti viinaan menevältä.petetyltä ja jättyltä. Jokin varjo oli tarttunut kasvoihin."

Esikoisromaaniksi Ørja on poikkeuksellisen kypsä. Moneen suuntaan harottaessaankin Riikka Sandberg pystyy pitämään kaikki langat käsissään, vaikka aineksia olisi ollut useankin teoksen luomiseen.

Kirja: Riikka Sandberg, Ørja. Otava 2023.

Marjatta Hietaniemi

Kirjaudu sisään

Arvio: Pohjalaiskirjailija yllättää kunnianhimoisella ja huikean kypsällä esikoisromaanilla

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje