Arvio: Pohjalaiskirjailijan raju sadomasokistinen kuvaus shokeeraa, mutta vie elämän peruskysymysten äärelle

Kirja

Kaj Korkea-aho: Punainen huone. Alkuteos Röda rummet. Käänt. Laura Beck. Romaani, 365 s., Otava 2021.

Pohjalaislähtöinen Kaj Korkea-aho on noussut suomenruotsalaisten kirjailijoiden eturiviin. Useasti palkittu kirjailija on nyt ehdolla Runeberg-palkinnon saajaksi.

Korkea-aholta on suomennettu neljä aikuisromaania ja suosittu Zoo -nuortensarjaa, jota hän kirjoittaa yhdessä Ted Forsströmin kanssa.

Ennen Punaista huonetta en ole tutustunut hänen tuotantoonsa, mutta kustantajan tiedon mukaan hän on romaaneissaan käsitellyt omaelämäkerrallisia teemoja, ahdasmielistä uskonnollisuutta ja homoseksuaalisuutta. Teemat esiintyvät uusimmassakin teoksessa.

Punaisessa huoneessa liikutaan melkein kauhun, ainakin jännityksen tunnelmissa. Minun on tunnustettava, että teoksen homoseksuaalinen, sadomasokistinen ja fetisistinen maailma tuntuu olevan kaukana vanhan naisen mukavuusaluettani. Mutta lukemisen edetessä Punainen huone alkoi tenhota, sillä teoksessa pohditaan taitavasti ihmiselämän peruskysymystä, vallankäyttöä niin uskonnossa kuin ihmissuhteissamme.

Myös teoksen ilmaisu on ihailtavan osuvaa, ja sen on Laura Beck siirtänyt taitavasti suomen kielelle.

. Kohtalokas sopimus Juoni alkaa hyvin monen Helsingin seudulla asuvan realistisesta ongelmasta, liian kalliista asumishinnoittelusta.

Epäonnistuneesta väkivaltaisesta ihmissuhteesta toipuva muusikko-kirjailija etsii asuntoa ja panee päähänpistosta lehteen leikkimielisen ilmoituksen, että hän kirjoittaa kirjan kohtuuhintaista asuntoa vastaan. Haastattelussa Korkea-aho kertoo, että hän todella julkaisi kymmenisen vuotta sitten vastaavanlaisen ilmoituksen, jolla hän nyt aloittaa romaaninsa ( Ilkka-Pohjalainen 22.8.-21).

Minäkertoja - jota kirjassa ei koskaan nimetä - saa tarjouksen vanhemmalta herralta. He tekevät sopimuksen, että minäkertoja tekee kirjan, joka vastaa huoneiston hintaa.

Kertoja muuttaa Kankaan omistamaan huoneistoon Ullanlinnaan kalliiseen ja arvostettuun kaupunginosaan. Tilanne herättää ristiriitaisia tunteita, mutta hän todella haluaa viehättävän asunnon.

Minäkertoja ja Aimo Kangas käyvät pitkiä keskusteluja, joissa Kangas tilittää omia elämänkokemuksiaan, erityisesti suhdettaan entiseen suuresti Tom of Finlad -homoikonia muistuttavaan puolisoonsa.

Sopimus on pohjaltaan melko järjetön. Eräänlainen jännitys perustuu lukijan haluun tietää, mitä Aimo Kangas minältä todella tavoittelee.

. Valtapeli Keskeistä on valtapeli, jossa Kangas hallitsee minäkertojaa taloudellisesti, taiteellisesti ja älyllisesti. Mutta myös minäkertoja hallitsee Kangasta.

Lukija pohtii lopussa, kumpi loppujen lopuksi on voittaja.

Alistaminen kietoutuu seksuaalisuuteen, fetisseihin ja homomaailman mystiikkaan, mutta alistamisen voi tulkita myös allegoriaksi, joka hallitsee koko ihmiselämää ja jokaista ihmistä.

Keskustelussa minäkertoja ja Kangas löytävät seksuaalisiin alistussuhteisiin rinnastettavia uskonnollisissa yhteisöissä ja uskonnollisessa ajattelussa. Alistaminen ja alistuminen kuuluu jopa maailmanjärjestykseen:

”Me nautimme kun voimme luopua hallinnasta ja tulla johdatetuiksi, emmekä voi sille mitään. Jos kukaan ei kontrolloi meitä, olemme saippuakuplia jotka leijuvat ympäriinsä maailmankaikkeudessa.”

Kun susilaumassa on tarkoin määrätty asema ja sudet ovat alistussuhteessa johtajasusipariin, samalla ihmiset hakevat ihmissuhteissaan alistamissuhteet, olipa vastakkain vain kaksi ihmistä. Usea nauttii alistamisesta, mutta on myös ihmisiä, jotka haluavat alistua ja kokevat siitä tyydytystä.

. Oman aikansa Helsinki-kuvaus Teoksen nimi on lainautunut ruotsalaisklassikon August Strindbergin romaanista Punainen huone ( Röda rummet 1879). Nimestä huolimatta yhteyksiä on hieman vaikea löytää.

Molemmat romaanit ovat kaupunkiromaaneja, Korkea-ahon on hänen ensimmäinen Helsinki-kuvauksensa. Strindbergin tukholmalaiskuvauksessa on myös punainen huone, ravintolatila, jossa virastaan luopunut kirjailija ja sanomalehtimies kuvaa satiirisesti muun muassa taiteilija- ja kirjailijaboheemeja. Korkea-ahon punainen huone on homotapaamisen keskukseksi muodostunut Kankaan omistaman asunnon ikkunaton makuuhuone. Kumpikin teos on oman aikansa kuvaus.

Punaisella huoneella on yhteys toiseenkin iäkkääseen taideteokseen. Kirjan rakenteeksi on otettu Richard Wagnerin (1813-83) oopperan Tristan ja Isolde ”Tristan-sointu”. Ooppera kertoo kelttiläiseen kansantarinaan pohjautuvan tarinan sankari Tristanin ja kuninkaantyttären intohimoisesta rakkaudesta, joka päättyy traagiseen kohtaloon. Korkea-ahon Punaisessa huoneessa Kangas tarjoaa omaa traagista rakkaustarinaansa minäkertojan aiotun romaanin sisällöksi.

Punainen huone on kiinnostava ja moneen suuntaan ristiriitaisiakin ajatuksia herättävä teos.

Maire Paltare

Fri, 8/12

Kirjaudu sisään

Fri, 8/12

Arvio: Pohjalaiskirjailijan raju sadomasokistinen kuvaus shokeeraa, mutta vie elämän peruskysymysten äärelle

Jaa artikkeli

Haluatko lukea artikkelin?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Katuosoitteet

Puhelin