Arvio: Sotakirjeenvaihtajasta kertova vaikuttava esikoisromaani on hyytävää luettavaa Ukrainan kauhujen keskellä

Tuomas Mustikainen: Mutta pimeys näkee sydämen. Like. 313 313 s.

Tuomas Mustikaisen ensimmäinen romaani kertoo sodan aiheuttamien järkytysten kauaskantoisista seurauksista. Aihe on mitä ajankohtaisin Ukrainan sodan järkyttäessä meitä kaikkia.

Romaani kertoo toimittajasta, joka haastattelee kotinsa ja perheensä äskeisessä pommi-iskussa menettänyttä miestä, naista ja lasta. Hän pukee luotiliivin päälleen kulkiessaan sota-alueella tai syöksyy pommisuojaan kesken aamiaisen ilmahälytyssireenien soidessa. Hän toimii, jotta voisi uutisoida sodasta meille lukijoille.

Uutisjuttuihinsa toimittaja ei omista tuntemuksistaan kirjoita. Romaanin yksi ansio onkin siinä, että sen kautta me lukijat saamme koskettavan tuntuman sotatoimittajan kokemuksiin.

Mitään patsasta sankaritoimittajille Mustikaisen romaani ei kuitenkaan pystytä. Pikemmin teos tarinallistaa liioittelematta sotareportterin työtä sota-alueella ja elämää sen jälkeen. Tarina on murenevan miehen kertomusta.

Omaelämäkerrallisesta aineksesta koostuvan teoksen sota ajoittuu heinäkuulle 2014. Silloin Israel aloitti operaatio Suojaavan reunan, ilma- ja maahyökkäyksen Gazaan. Romaanin minähenkilö, Turussa asuva Tuomas, saa toimeksiannon kirjoittaa sotareportaasia Gazasta, Länsirannalta ja Israelista.

. Vieraiden murheiden komposti Samaan aikaan kun pelataan jalkapallon MM-kisojen mitaliotteluita, Tuomas ja valokuvaaja Tarmo tekevät toimittajan töitä. He matkaavat Israelista Gazaan, keskelle pommitettuja asuinrakennuksia ja niiden raunioilla näkyviä siviilien ruumiita.

Tuomas keskustelee gazalaisen Hassanin kanssa, joka kertoo, miten Israelin armeija tekee varoituspuheluja. Puhelussa kerrotaan, että asukkailla on muutama minuutti aikaa poistua taloon kohdistuvan ilmaiskun alta. Harva kuitenkin ehtii pakoon. Hassanillakin on lista kuolleista sukulaisista: 12 lasta, viisi naista ja kolme miestä.

. Hassanin kertomus palaa Tuomaksen mieleen vielä Suomessakin. Sodan uhreja haastatellessa ja keskellä sotatilannetta ”oli pidettävä pää mahdollisimman tyhjänä”, kuten Tuomas summaa.

Kertomuksen edetessä se ei kuitenkaan ole mahdollista, sillä hänen päänsä täyttyy kaikesta nähdystä. Romaani kiteyttää osuvasti psykologin ja sotareportterin yhtäläisyydet: molemmat ovat vieraiden murheiden komposteja.

. Romaanin nimi, Mutta pimeys näkee sydämen , viittaa israelilaiseen kirjailijaan Amos Oziin . Tuomaksen mukaan se tarkoittaa, että sydän johtaa aina harhaan, mutta silti voi päätyä onnelliseksi.

Tuomakselle kokemukset Gazassa ja Israelissa ovat pimeyttä. Turkuun palattua paha olo ja hapuilu valtaavat miehen mielen. Hän irtisanoutuu ja ajelehtii.

Tuomas palaa jatkuvasti lapsuusajoista periytyvään kiinnostuksen kohteeseen, Georg August Walliniin . Tämä oli kuuluisa tutkimusmatkailija, joka teki kolme tutkimusmatkaa Arabian niemimaalle 1840-luvulla.

Kiinnostus Walliniin, hänen elämänsä pohtiminen ja tämän päiväkirjan lukeminen näyttäytyvät Tuomakselle jonkinlaisena pelastusrenkaana, jolla pitkittää täydelliseen pimeyteen vajoamista.

Kirjoista peräisin oleva tieto ei kuitenkaan lopulta lohduta tai vie miestä eteenpäin. Sen sijaan tutustuminen ja rakastuminen Hannahiin, israelilaiseen pasifistiin, tuo elämään uutta valoa.

. Mustikainen rakentaa romaaninsa monikerroksiseksi koosteeksi, jossa Tuomaksen elämä saa rinnalleen kuvauksia Wallinin ja Hannahin elämäntarinoista. Tämä kasvattaa teoksen syvyysulottuvuutta.

Vaikuttavaan tapahtumien kuvaukseen tuo oman konkreettisen ja symbolisen kerroksensa se, että Tuomaksen oma näköaisti hämärtyy eikä hän pysty enää näkemään muuta kuin konkreettista pimeyttä.

Mustikainen kirjoittaa väkevästi ottamalla kantaa myös Israelin sotatoimiin. Kuvaus Tuomaksen käynnistä Jerusalemin itkumuurilla ja sen rakoihin jätetyistä rukouspaperilapuista nousee symbolisestikin merkitykselliseksi.

Sillä Kakolan punatiilisestä muurista tulee Tuomaksen henkilökohtainen itkumuuri. Sen rakoon hän työntää avaamattomana rakastamaltaan ihmiseltä saamansa kirjeen. Tämä hieno kuva ja vertaus jää surullisuudessaan mieleen.

Rankka kertomus ei kuitenkaan pääty sysimustiin tunnelmiin. Valoa on olemassa, kunhan sen pimeyden keskeltä erottaa.

. 3 poimintaa 1. Mutta pimeys näkee sydämen on Turussa asuvan Tuomas Mustikaisen (s. 1985) omakohtaisiin kokemuksiin nojaava esikoisromaani sotareportteri Tuomaksesta, jonka työmatka Israeliin ja Gazaan kesällä 2014 muuttaa miehen elämän.

2. Tuomas kuvaa kokemuksiaan Israelin ilma- ja maahyökkäyksestä Gazaan. Kotiin Turkuun palattuaan Tuomas ei pääse eroon näkemästään pimeydestä, sodan järkytyksistä ja siviilien tuskasta.

3. Romaanissa pimeys saa symbolisia ja konkreettisia merkityksiä, sillä Tuomas menettää näkökykynsä.

Kaisa Kurikka

Tue, 5/24

Kirjaudu sisään

Tue, 5/24

Arvio: Sotakirjeenvaihtajasta kertova vaikuttava esikoisromaani on hyytävää luettavaa Ukrainan kauhujen keskellä

Jaa artikkeli

Haluatko lukea artikkelin?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Katuosoitteet

Puhelin