<p>On talvisen harmaata, tympeää. Sitten – seinäkyltin mukaisesti – valo tulee pimeään, aivan kuin elokuvissa. Kun projektorin valo kulkee filmin läpi ja suuri kuva heijastuu kankaalle, murheet unohtuvat. Englantilainen rannikkokaupunki on kuulaan kaunis katsella.</p>.<p>Teatterin mainosvaloissa lukee Blues Brothers ja All That Jazz. Ollaan 1980-luvun alussa. <strong>Sam Mendes</strong>, elokuvantekijä, oli silloin nuori.</p><p>Sam Mendes on taituri. Hän tekee draamakerrontaa vaikka pysähtyneistä kuvista, mutta ei ankarinta taidetta.</p><p><em>Valon valtakunta</em> on elokuvanostalgian killtopölyissä pyöritelty todenmakuinen draama. Keskiössä ovat henkisistä ongelmista kärsivä, leffateatteria pyörittävä Hilary (<strong>Olivia Colman</strong>) ja häntä nuorempi Stephen (<strong>Micheal Wars)</strong>, joille syntyy epätavallinen suhde.</p>.<h3>Illuusio elämästä</h3><p>Valon valtakunta on Sam Mendesin ensimmäinen elokuva, jonka hän on ohjannut kokonaan oman käsikirjoituksensa pohjalta.</p><p><strong>Steven Spielbergin</strong> uusi <em>The Fabelmans</em> voi tulla mieleen, mutta Mendes on hienovaraisempi, englantilaisittain etäisempi.</p><p>Kummassakin elokuvassa selitetään elokuvan taikavaikutuksen perusta, niin kutsuttu jälkikuva-ilmiö, joka saa projektorissa 24 kuvan sekuntivauhtia pyörivät yksittäiset kuvat vaikuttamaan yhtenäiseltä liikkeeltä. Se on illuusio liikkeestä ja elämästä.</p><p>Teatterissa on kuolemakin mukana. Hylätyt, autioituneet osat kertovat elokuvan olleen joskus enemmän ja suositumpaa.</p>. <p>Mendes on tehnyt ylitöitä tehdäkseen Thatcherin aikakauden rasismin käsittelystä melkein huomaamatonta. </p><p>Mutta Sam Mendes on kulttuurimies. Hän johdattelee yleisön Tulivaunujen seremoniallisesta imperiumin urheilusta Hal Asbyn Tervetuloa Mr. Chancen kriittiseen populismiin. Runoilijat W. H. Auden ja Philip Larkin tuovat mukaan korkeampia sävyjä.</p><p>Tv-sarjamainen kerronta tuo takaisin maan pinnalle. Seksuaalinen hyväksikäyttökin on sitä arkista sanomallisuutta.</p> <p>Jos englantilainen Sam Mendes (s. 1965) olisi elänyt klassisen Hollywoodin aikakaudella, hän olisi <strong>Robert Wise </strong>tai <strong>Victor Fleming</strong>. Myös Mendes on taitava studiotyöläinen ja laatuprojektien takuumies.</p><p>Ranskalaisilla on tällaisille elokuvantekijöille termikin: metteur en scène. Se tarkoittaa näyttämöllepanijaa.</p>.<h3>Laatutekijyys</h3><p>Onneksi suomeksi voi puhua mättääjästä, elokuvantekijästä, joka mättää kankaalle, kohtauksiin ja kuviin kaiken taidolla ja tekniikalla, rahalla ja aistillisuudella. Omaleimaisen ja persoonallisen auteur-hahmon piirteitä ei tahdo näkyä.</p><p>Näitä riittää. Peter Weir, Steven Soderbergh, Steven Spielberg, Paul Thomas Anderson – he ovat elokuvantekijöitä, joilta saa aina huippulaatua mutta hyvin vähän ilmeistä omaa tyyliä ja persoonaa. Okei, Spielbergistä sopii keskustella.</p><p>Harva osaa sanoa, miltä näyttää, kuulostaa ja tuoksuu Sam Mendes -elokuva. Mutta aina sellainen saa yleisöä ja usein palkintoja. Joten jotain näissä on.</p><p><em>Elokuva: Valon valtakunta. Ohjaaja Sam Mendes. K12. 1h 55min.</em></p><p><em>★★★</em></p><p><strong>Kari Salminen</strong></p>