Arvio: Tytär löytää salaisia johtolankoja DDR:stä – Meri Valkaman romaani yhdistää ihmisten pienet tarinat suureen kertomukseen

Kirja

Meri Valkama: Sinun, Margot. WSOY. 556 s.

Ihmisillä on oikeus totuuteen, mutta mikä se on?

Meri Valkaman esikoisromaanissa Sinun, Margot katsotaan Saksojen lähihistoriaa ennen ja jälkeen vuonna 1989 tapahtunutta Berliinin muurin murtumista. Voittajat kirjoittavat historian, ja tätä yhteiskunnallisesti yllättävää käännettä on julkisuudessa pidetty alusta saakka demokratian suurena voittona.

Mutta Valkama suuntaakin katseen kohti itäsaksalaisia ja antaa äänen myös toisinajattelijoille, mikä tekee romaanista varsin mielenkiintoisen. Se, että DDR ja sen kansalaiset olisivatkin lännen uhreja, vastaa huonosti yleistä historiakäsitystä.

Yksilötasolta tarkasteltuna tämä kuitenkin on ilmiselvää ja kovin traagista.

. Salaperäiset kirjeet Romaanin tapahtumat käynnistyvät, kun Vilja Siltanen löytää isänsä kuoleman jälkeen tämän työpöydän laatikosta pinkan vanhoja kirjeitä. Niissä salaperäinen Margot kaipaa Erichiä ja Kastanjaa, kovasti 25 vuoden takaisen Viljan näköistä tyttöä.

Miten menneisyyteen pitäisi suhtautua? Toiset, kuten Viljan äiti ja veli, ovat sitä mieltä, että mennyt pitää vain unohtaa, jättää sen vatvominen sikseen ja katsoa eteenpäin.

Toiset taas uskovat Viljan tavoin menneisyyden käsittelyn auttavan ymmärtämään myös itseään, omaa yksinäisyyttään ja juurettomuuttaan.

Heti alussa selviää, että Viljan isä Markus työskenteli 1980-luvun alkupuolella ulkomaantoimittajana Itä-Berliinissä, ja koko perhe asui Viljan varhaislapsuudessa siellä parisen vuotta. Paluumuuton jälkeen Saksassa vietetystä ajasta ei puhuttu enää sanallakaan, kuten ei paljon muustakaan.

Joku Berliinissä on kuitenkin rakastanut pientä Viljaa yli kaiken, ja aikuinen Vilja haluaa nyt muistaa. Hän päättää etsiä kadonneen Margotin, selvittää salanimen taakse kätkeytyvän naisen todellisen henkilöllisyyden ja ratkaista itsensä ympärille kiertyvän arvoituksen.

Teos on kirjoitettu niin, että lukija tietää aina hiukan enemmän kuin kirjeistä löytyviä johtolankoja seuraava Vilja, sillä niiden rinnalla kulkee Viljan vanhempien tarina. Margotin etsiminen saa dekkarin piirteitä, mutta koskettavasti kerrotaan avioliitostakin, jossa rakkaus loppuu.

Taustalle piirtyy komeasti 1980-luvun Berliini.

. Suuri kertomus Valkamalla on kyky yhdistää pienet tarinat suureen kertomukseen. Tulevaisuuteen ja sosialismiin uskoneiden ihmisten tragedioissa heijastuu koko DDR:n kohtalo.

Kollektiivinen muisti syntyy historiallisista faktoista ja ihmisten kokemuksista. Jos julkisuudessa toistetuissa tarinoissa korostetaan pahoja ja vähätellään hyviä puolia, ihminen tuntee itsensä kelvottomaksi ja menettää identiteettinsä. Eivät kaikki itäsaksalaiset halunneet luopua sosialismista, vaan kehittää sitä.

Saksalaisten kollektiivista muistia on manipuloitu, väittää dokumentaristi Ute Lauterbach, Viljan äidin berliiniläinen ystävä, jota äiti ei enää halua nähdä ja jonka Vilja etsii ensimmäiseksi käsiinsä palattuaan lapsuutensa maisemiin.

Ymmärrys katastrofin konkreettisista seurauksista vaatii yksityiskohtia ja vierailun paikan päällä. Kaukaa uutiskuvien kautta ei välity mitään. Tämän taas kertoo toinen vanhempien vanha ystävä, joka työskentelee oppaana Tshernobylin ydinvoimalan raunioilla.

. Rakkaus ja ymmärrys Kaikessa yksinkertaisuudessaan teos puhuu myös rakkaudesta ja siitä, miten ihminen haluaa olla merkityksellinen, löytää lähelleen jonkun, jonka kanssa jakaa kokemuksen erityisyydestä.

Valkama avaa oivaltavasti sitä, miten tytär alkaa ymmärtää edesmennyttä isäänsä ja tämän valintoja vasta aikuisena, omien kokemustensa kautta. Lapsena tähän ei ole edes mahdollisuutta, ja ehkä siksi lapset tuntuvat monista niin pelottavilta.

Mari Viertola

Tue, 8/9

Kirjaudu sisään

Tue, 8/9

Arvio: Tytär löytää salaisia johtolankoja DDR:stä – Meri Valkaman romaani yhdistää ihmisten pienet tarinat suureen kertomukseen

Jaa artikkeli

Haluatko lukea artikkelin?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Katuosoitteet

Puhelin