Arvio: Uusin Hämähäkkimies-elokuva on tunteiden ja toiminnan kaaos, jossa on liikaa porukkaa

Elokuva: Spider-Man: No Way Home. Ohjaaja Jon Watts. K12, 2h 28min.

★

Ei olevaksi uskoisi ellei itse näkisi. Hämähäkkimiehiä on kolme, koska Tri Strange/Outo ( Benedict Cumberbatch ) avaa taiallaan multiversumin metaportit. Sieltähän tulee konnien ohella kaksi aiempaa Spider-Mania auttamaan nykyistä. Yhdessä kolmikko itkee menetettyjä rakkaitaan ja vaihtaa memoja vainotun superteinin rooleistaan.

Marvelin pioneerisankari Spider-Man, Hämähäkkimies, on nyt kolmen elokuvasarjan radioaktiivisesti purtu verkko- ja akrobaattisankari. Tom Hollandin esittämänä tyyppi haluaa vain naisensa sekä olla palvottu sankari, mutta media vainoaa ja vihapuhuu.

Vaihtoehtoisten maailmojen aiemmat Hämähäkkimies-esittäjät Tobey Maguire ja Andrew Garfield saapuvat kokoukseen taistellakseen nemesis-konniensa greatest hits -jengiä vastaan. Siihen kuuluvat muun muassa sekopäinen arkkikonna Norman Osborn , sähköenerginen Max Dillon, dinosaurusten jälkeläinen Curt Connorsja kyborgi-lonkeroilla varustettu oopperahahmo Otto Octavianus.

. Kaikkea liikaa Kovin yritteliään touhukkaan tirehtöörin Jon Wattsin kolmas Spider-Man haluaa kaikki ja kaiken mukaan, koska Disney-herra käski. Mutta: kun on liikaa, ei ole oikein mitään.

Multiversumissa on yksinkertaisesti liikaa porukkaa ja turhan paljon mahdollisuuksia. Vaikka jokaisella konnalla on friikkivoimat käytössään ja Strangen magia pystyy vaikka mihin, aina nämä raukat joutuvat ottamaan ja antamaan turpiin mätkimällä.

Perusidea on se, että koko maailmalle paljastuu, että Hämähäkkimies on Peter Parker. Se pilaa teinipojan ja hänen kamujensa Wongin elämän. Strange auttaa ja vie maailmalta muistikuvan sankarin henkilöllisyydestä, mutta samalla hän avaa monen universumin portit.

Megatapaamisen kuningas on J.K. Simmonsin esittämä tv-mediapopulisti J. Jonah Jameson, jonka Spider-Man-raivo on rehtiä vastapainoa itkuun purskahtelevien sankarien melodraamassa.

. Käsikirjoittajat Chris McKenna j a Erik Sommers tulevat televisio-sitcomista, ja sen huomaa. Yksikään hauska kohtaus ei ole hauska, ei edes nokkela. Kärsiä saa kun katsoo Willem Dafoen Menninkäisen irvokasta camp-naamaa tai kun kuuntelee Shakespeare-taituri Benedict Cumberbatchin noloja letkautuksia. Muiden hahmojen näyttelijät sentään ovat aidosti huonoja.

No Way Home on ylipitkä tunteiden ja toiminnan kaaoskahakka. Eri tehosteporukat ovat selvästi toimineet omillaan. Jos Strangen peilimaailmassa jälki on sentään surrealistista geometriaa, muualla valssataan surkean koreografian, fysiikkarikkomusten ja animaatiointoilun vallassa.

Tämä on niin Disneyä. Sama on tapahtunut The Avengers -elokuvissa sekä Star Wars -sarjassa. Pannaan kaikki sekaan laajentumaperheen kiitospäiväkokoukseen ja toivotaan ihmettä. Näin ei synny elokuvaa vaan merkkiviihteen bränditavaraa ja investointiviihdettä.

Kari Salminen

Tue, 8/16

Kirjaudu sisään

Tue, 8/16

Arvio: Uusin Hämähäkkimies-elokuva on tunteiden ja toiminnan kaaos, jossa on liikaa porukkaa

Jaa artikkeli

Haluatko lukea artikkelin?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Katuosoitteet

Puhelin