Arvio: Väkivaltainen 1900-luku oli Euroopan pimeää aikaa – Tšekkiläiskirjailija maalaa synkän näkymän ihmisen typeryyden voittokulusta

Kirja Patrik Ouředník: Europeana – 20. vuosisadan lyhyt historia. Siltala 2022, 147 s. Suomentanut Eero Balk. Euroopan 1900-luku oli melkoista pyöritystä maailmansotineen, kansanmurhineen ja muine mullistuksineen. Siksi tuntuukin yllättävältä, että tšekkiläinen kirjailija Patrik Ouředník (s. 1957) pyrkii mahduttamaan maanosamme koko viime vuosisadan vajaaseen 150 sivuun.

Europeana -tietokirja ilmestyi tšekiksi alun perin vuonna 2001, minkä jälkeen se on käännetty 37 kielelle, nyt siis myös suomeksi.

Kestävän suosion ymmärtää, sillä teksti vetää ja asia kiinnostaa.

Edestakaisin ajassa poukkoilevassa teoksessa vuorotellaan tragedian ja komedian, klassisten ääripäiden, välillä. Tapahtuneita katastrofeja ei vähätellä, mutta sanomaa pehmennetään satiirilla ja mustalla huumorilla hieman Kunnon sotamies Švejkin seikkailujen tyyliin.

. Hengästyttäviä monologeja Europeana koostuu yhdestä hengästyttävästä monologista. Onkin vain hyvä, ettei se ole tämän pidempi. Ouředník ei juuri tulkitse, vaan lähinnä yhdistelee keräämiään tietoja muun muassa historioitsijoilta, sosiologeilta ja filosofeilta.

Vauhdikkaassa tekstissä todistetaan onnistuneesti, että me ihmiset olemme tyhmiä ja toistamme samoja virheitä.

Ouředníkin käsitys historiasta on sekä absurdistinen että pessimistinen.

Siitä tulee Švejkin lisäksi mieleen Franz Kafka, vaikka Europeanassa ei olekaan kyse fiktiosta. Esimerkiksi sen kuvaukset natsien rikoksista tekevät pahaa. Toisenlaista järkeilyä edustaa puolestaan Jugoslavian pommittamisen yhteydessä 1990-luvulla tehty sotilaallinen lupaus, ”että tulevaisuudessa sodissa ei kuolisi enää ketään muita kuin vihollisia.” (s. 78)

. Absurdi aika

1900-luku alkoi yleisen näkemyksen mukaan joko teollisesta vallankumouksesta tai ensimmäisestä maailmansodasta, tehokkaasta teurastuksesta. Niin tai näin, kaoottisella vuosisadalla aiempi edistysusko, luulo ihmiskunnan kehittymisestä kohti täydellistä harmoniaa, unohtui nopeasti.

Monet väittivät Euroopan olevan rappiolla ja tarjosivat tilanteeseen omia parannuskeinojaan, usein raakoja sellaisia. Uutta ihmistä ja yhteiskuntaa luotiin olemassa olleiden ihmisten ja yhteiskuntien kustannuksella.

Eikä ennen ollut paremmin, vaan toisella tavalla huonosti. Jopa Belle époquen (kauniin aikakauden, Euroopan historian jakson noin vuodesta 1871 vuoteen 1914) teennäinen kohteliaisuus tuntuu Ouředníkista epäilyttävältä. Ihmisten typeryys on vakio, vaikka kirjailija korostaakin tätä puolta meissä liikaa.

. Ruumiinpolttokursseja natseille Toimivimpia Europeanassa ovat sen yllättävät anekdootit.

Niistä selviää muun muassa, että Saksassa naisille järjestettiin toisen maailmansodan lopussa erityisiä ruumiinpolttokursseja, joissa he oppivat, ”miten luunmurskauskonetta käytettiin, miten tasattiin kuoppa, johon ruumis laskettiin, ja miten siivilöitiin multa, jotta kuoppaan voitaisiin myöhemmin istuttaa puita.” (s. 26–27)

Viime vuosisatamme oli Ouředníkin mukaan lähes keskeytymätöntä typeryyden voittokulkua, vaikka edistysaskeleitakin, kuten penisilliinin ottaminen lääkekäyttöön, toki otettiin.

Europeana julkaistiin siis ensimmäisen kerran vuonna 2001, vuosituhannen vaihteen teknologiaan liittyneen vainoharhaisuuden ollessa yleistä. Tänään kärsitään aivan muista ongelmista, mutta niiden takaa löytyy sama ylimielinen ihminen. Euroopan tarinalle onkin siksi vaikea ennustaa onnellista loppua.

Esa Mäkijärvi

Tue, 7/5

Kirjaudu sisään

Tue, 7/5

Arvio: Väkivaltainen 1900-luku oli Euroopan pimeää aikaa – Tšekkiläiskirjailija maalaa synkän näkymän ihmisen typeryyden voittokulusta

Jaa artikkeli

Haluatko lukea artikkelin?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Katuosoitteet

Puhelin