Arvio: Vaasan palo toimii sykäyksenä Ulla-Lena Lundbergin hienolle romaanille – Liekinkantajat herättää historian lumoavasti eloon

Ulla-Lena Lundbergin romaani Liekinkantajat alkaa pienen ihmisen näkökulmasta mullistavalla päätöksellä.

Kun Vaasa vuonna 1852 palaa, Vöyriltä kotoisin olevat piikatytöt lähtevät kävellen töiden toivossa Helsinkiin. Kielimuuri tulee vastaan väistämättä ruotsalaisalueilta etelään mentäessä. Kohtalo heittelee eivätkä kaikki pääse perille asti, mutta hurjapäinen teko onnistuu osalta.

Yksi nuoreen pääkaupunkiin saapuvista on Betty, jonka kohtaaminen Valentin Nyströmin kanssa menee kuin Raamatun luomiskertomuksessa, jos heidän tytärtään on uskominen. Ja miksei olisi, sillä Olga toimii ensimmäisen osan kertojana.

Seuraavaksi kuullaan Olgan oma tarina Robertin rinnalla. Viimeinen osa on sitten omistettu sotaisasti alkavalle itsenäisyyden ajalle ja pikku Karinille, Olgan ja Robertin tyttärelle.

. Historia herää eloon Lundberg kirjoittaa niin, että vivahteikkaan ja murteellisen puheenparren melkein kuulee, Valentinin toiveikkaat huudahdukset ja Bettyn hiljaisen piipityksen.

Historia herää lumoavasti eloon ennen ja jälkeen naisten äänioikeuden. Teoksen päähenkilöt eivät ole poikkeusyksilöitä, vaan tavallisia ihmisiä.

Jokainen nainen on vuorollaan ainutlaatuinen ja samalla aikakautensa kuva: Betty muuttaa sodasta palaavan Valentinin epävarmana nuorikkona Porvooseen ja huolehtii kodin taloudesta, mutta Olga rohkenee jo haaveilla ja haastaa naisen perinteistä roolia parisuhteessa. Omapäiselle Karinille edellisten sukupolvien valinnat ja työntäyteiset päivät eivät enää ole itsestäänselvyyksiä.

Teos näyttää myös todeksi sen, miten nopeasti yhteiskunnalliset murrokset pyyhkäisivät pienen Suomen ja sen vielä pienempien asukkaiden yli 1800-luvun loppupuolella.

Ihmisiltä on vaadittu jo silloin hyvää sopeutumiskykyä ja rohkeutta hyväksyä muutokset, jos aikoo selvitä elämässä eteenpäin, joka kulman takana odottavista vastoinkäymisistä huolimatta.

. Henkinen koti Kuten Suomen kaartin tarkk’ampuja Valentin Nyström, myös Olga ja Robert Borgstedt edustavat romaanissa kirjailijalle omakohtaisesti läheisten historiallisten henkilöiden fiktiivisiä versioita.

Vaikean alun jälkeen aviopari pääsee muuttamaan Espoon kartanon maille vasta perustettuun, Suomen toiseen ruotsinkieliseen kansanopistoon, jonka rehtoriksi Robertia on pyydetty. Finnsin kansanopiston on määrä edustaa kaikkea uutta, hyvää ja edistyksellistä.

Mallia lähdetään hakemaan Tanskasta ja Ruotsista. Vuonna 1899 annetun helmikuun manifestin vuoksi kukoistuksen vuosikymmen jää lyhyeksi, sillä kansan sivistämiseen ja ajattelun vapauteen tähtäävä ylevä tehtävä on ristiriidassa sen kanssa, mitä opistolla saa sortovuosien aikana tehdä.

Silti Finnsistä tulee vuosikymmeniksi Olgan ja Karinin ainoa henkinen koti, josta ei niin vain irrottaudutakaan. Lundberg kuvaa elävästi ja hauskasti oppilaitoksen epäsovinnaisia opetuskeinoja ja merkitystä opiskelijoille.

. Aatteen palo On aika mikä tahansa, kyynisyys ei kuulu nuoruuteen, vaan aatteen ja rakkauden palo. Turvattominakin aikoina on uskallettava elää ja toivoa.

Miesten ja naisten roolit ovat yhteiskunnan rakentamisessa silti kovin erilaiset, ja nykyajan näkökulmasta erot myös naurattavat. Niin Bettyn, Olgan kuin Karininkin aviopuolisot saavat näkyvästi uudistaa yhteiskuntaa, mutta komeat ja kirkkaasti palavat roihut sammuvat nopeasti.

Naisten liekit lepattavat taustalla pieninä, sitkeinä ja kestävinä paljon kauemmin.

Liekinkantajat ei katso ihmisiä pelkästään yhteiskunnallisina olentoina, vaan puhuu viisaita myös parisuhteen dynamiikasta ja puolisoiden välisestä rakkaudesta. Teoksen pariskunnat rakastavat, riitelevät ja alistuvat aikakauden normeihin, kun unelmien puoliso osoittautuu tavalliseksi kuolevaiseksi. Mutta rakkaus on tehty kestämään sekin.

Ja aina tulee seuraava sukupolvi, jonka tehtävä on katsoa vanhaa nenänvartta pitkin ja suunnata kohti uutta, vaikka ei oikein tietäisi edes, mitä se on. Ihminen voi tehdä melkein mitä vaan, jos saa siihen mahdollisuuden.

Liekinkantajien jälkeen sitä ei ole ollenkaan vaikea uskoa.

Kirja: Ulla-Lena Lundberg: Liekinkantajat. Suomentanut Leena Vallisaari. Teos & Förlaget. 394 s.

Mari Viertola

Kirjaudu sisään

Arvio: Vaasan palo toimii sykäyksenä Ulla-Lena Lundbergin hienolle romaanille – Liekinkantajat herättää historian lumoavasti eloon

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje