Elämänhalu voitti kuoleman – Kristina Karlsson-Ahosella on ollut monia karuja karikoita: "40-vuotiaana olin varma, että en elä kauaa"

Kristina Karlsson-Ahonen siemailee kahvia terassilla Vaasan Kalarannassa ja katselee merelle. Takana on työpäivä toimistossa ja edessä rauhallinen koti-ilta. Siis tavallistakin tavallisempaa arkielämää.

Ei Kristina Karlsson-Ahoselle.

. Hänen elämässään on riittänyt karuja käänteitä ja vaikeita vaiheita sen verran, että tavallinen arki tuntuu hänestä aivan erityiseltä.

Takana on päihderiippuvuutta, käyntejä kuoleman porteilla, parisuhdeväkivaltaa, juurettomuutta ja pahoja toimeentulovaikeuksia, jotka ajoivat Karlsson-Ahosen jopa myymään itseään.

– Olen kiitollinen siitä, että minulla on nyt pieni koti, oma ovi, jonka voin sulkea perässäni ja olla turvassa. Ja työpaikka, jonne voin antaa parhaani, hän sanoo.

Mukana tv-sarjassa Karlsson-Ahosen elämäntarina on myös tv:stä tuttu. Hän on mukana Ylen Tukien varassa -sarjassa, jossa toimeentulo-ongelmien kanssa kamppailevat ihmiset kertovat arjestaan.

Sarjassa esiintyvät myös Karlsson-Ahosen kaksi aikuista tytärtä. Toinen tyttäristä kertoo ohjelmassa joutuvansa pian vankilaan suorittamaan tuomiota huumausainerikoksesta.

Karlsson-Ahonen kertoo, että tytölle kuuluu nyt hyvää.

– Hän tuli vankilassa uskoon, muutti Pietarsaareen ja on työharjoittelussa kuntosalilla.

Karlsson-Ahosella on lisäksi kolme alaikäistä lasta, joista nuorin asuu tällä hetkellä tukiperheessä. Hän kertoo tapaavansa nuorimmaistaan muutaman viikon välein. Väliaikoina yhteyttä pidetään tiiviisti soitoin ja viestein. Karlsson-Ahonen toteaa, että biologinen suhde äidin ja lapsen välillä on niin voimakas, ettei se murru, vaikka yhdessä ei nyt asutakaan.

Kipeää erillään olo välillä tekee, totta kai.

Tilanteensa tähden hän ei haluaisi mennä töihin päiväkotiin, vaikka muutoin on varsin kaikkiruokainen työpaikkojen suhteen.

– Olisi liian kipeää hoitaa muiden lapsia tässä tilanteessa.

. Toinen jalka Suomessa, toinen Ruotsissa Karlsson-Ahosen äiti on ruotsalainen ja isä lähtöisin Pietarsaaresta, josta muutti nuorena miehenä Ruotsiin. Pienessä Uddevallan kaupungissa syntynyt Karlsson-Ahonen tapasi vannoa, että Suomeen hän ei kyllä muuta. Toisin kävi.

Ensimmäisen kerran hän asettui Pietarsaareen alle parikymppisenä vuonna 1991. Sittemmin hän on muuttanut majaa maiden välillä lukuisia kertoja. Pohjanmaalla hän on asunut Vaasan ohella esimerkiksi Kokkolassa, Pietarsaaressa, Luodossa ja Pännäisissa.

Hän laskeskelee asuneensa kaikkiaan noin 60 eri osoitteessa.

– Olen ollut aika rikkinäinen ja levoton sielu. Toinen jalka on ollut Ruotsissa, toinen Suomessa enkä ole ollut kotonani oikein kummassakaan, hän pohtii.

. Leimaavat leimat Karlsson-Ahonen sanoo joutuneensa kamppailemaan ihmisten ennakkoluuloja vastaan, jo ulkomuodosta alkaen.

– Olen ollut kapinallinen ja boheemi ja minulla on paljon tatuointeja. On tuntunut usein, että leimani ovat leimanneet minut.

Hän pohtii, että ihmisessä on aina paljon enemmän kuin ensivilkaisu näyttää.

– Leimoja ei kannattaisi lyödä. Vasta kun on kulkenut toisen kengissä, voi tietää millainen hänen matkansa on ollut.

Karlsson-Ahonen kertoo hakeneensa kuusi kertaa lähihoitajaopintoihin, niin ruotsin- kuin suomenkieliselle puolelle. Aina hakemus on kuitenkin karahtanut johonkin. Asia turhauttaa sen verran, ettei Karlsson-Ahonen ole varma, lähteekö hän enää seitsemänteen yritykseen.

. Järkkärinä viikonloppuisin Nykyisessä työpaikassaan viemärisaneerausfirma Viesatekissa hän aloitti nelisen kuukautta sitten. Työ on puhelintyötä, asiakkaiden hankkimista yritykselle.

– Saan siinä hyvää harjoitusta suomenkielelleni, sillä teen puhelut suomeksi.

Viikonloppuisin Karlsson-Ahonen keikkailee järjestyksenvalvojana ympäri pohjalaiskuntia.

Usein seitsemänpäiväiseksi venyvä työviikko ei rasita Karlsson-Ahosta.

– En kaipaa vapaapäiviä, haluan tehdä mahdollisimman paljon töitä. Minulla on hyvä tsemppi päällä ja tahto näyttää, että olen luottamuksen arvoinen. Haluan rakentaa elämäni uudelleen.

Karlsson-Ahonen miettii, että järkkärinä hän katselee tavallaan entistä elämäänsä nyt aidan toiselta puolelta.

– Olen joskus saanut porttikieltoja ja nyt olen toisessa roolissa. Sinne sekaan sekoilemaan ei tee yhtään mieli.

Pian Karlsson-Ahosen työkuviot laajenevat entisestään, luvassa on taksivuorojen ajoa Isossakyrössä. Hän kertoo suorittaneensa taksinkuljettajan koulutuksen Ruotsissa.

. Työ on paljon muutakin kuin toimeentuloa Työstä saadulla palkalla voi maksaa vuokran ja verhot, mutta tärkeä on myös työn henkinen merkitys. Työ tuo itsetuntoa.

– Aiemmin pyytelin vähän anteeksi sitä että olin. Työ tekee minusta kokonaisemman. Tätä ei varmaan ymmärrä sellainen jolla on aina ollut töitä, mutta näin se on.

Mieluiten Karlsson-Ahonen näkisi itsensä diakonia- tai turvakotityössä, kaltoin kohdeltuja auttamassa.

– Olen itse kokenut kotiväkivaltaa usein ja tiedän miten se vaikuttaa kaikkeen. Tahdon auttaa saman kokeneita.

Jossain vaiheessa tulevaisuutta Karlsson-Ahonen haluaisi muuttaa joksikin aikaa Norjaan. Haaveissa olisi myös käydä kesken jäänyt raamattukoulu loppuun. Hän kertoo tulleensa uskoon 2011.

On myös yksi kauan kytenyt unelma, jonka hän toivoo jonain päivänä vielä toteutuvan.

– Haluaisin, että elämäntarinastani tehtäisiin kirja.

Ensi itsenäisyyspäivänä Karlsson-Ahonen täyttää 50 vuotta. Tasavuosikymmenen läheneminen tekee hänet mietteliääksi.

– Kun täytin 30, olin tosi huonossa jamassa. Ja 40-vuotiaana olin ihan hautaan valmis, olin varma, että en elä kauaa ja kerroin hautatahtoni metodistikirkon papille.

Nyt on toisin. Halu elää on vahva ja menneisyys on päivä päivältä kauempana. Viha ja suru ovat vaihtuneet rohkeuteen ja iloon. Ehkä joulukuussa voisi pitää juhlat, uudelle elämälle.

Fri, 8/19

Kirjaudu sisään

Fri, 8/19

Elämänhalu voitti kuoleman – Kristina Karlsson-Ahosella on ollut monia karuja karikoita: "40-vuotiaana olin varma, että en elä kauaa"

Jaa artikkeli

Haluatko lukea artikkelin?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Katuosoitteet

Puhelin