Hannu Valli tiesi isoisästään vain nimen ja kotipaikan – Alkoi hurja etsintä, jonka päätepiste salpasi hengen

Syksyllä 2018 lapualainen Hannu Valli lähetti avunpyynnön sukututkimusaiheiseen Facebook-ryhmään. Hän halusi selvittää kadonneen isoisänsä kohtalon.

Valli tiesi isoisästään vain nimen ja missä tämä oli työskennellyt; valokuviakin hänestä oli säilynyt vain pari.

– Kun yritin kysellä asiasta äidiltäni, hän sanoi vain, ettei vanhoja asioita kannata tonkia.

Valli ei tyytynyt vaikenemiseen. Sukupuussa ammotti isoisän kokoinen aukko, ja hän päättänyt ratkaista arvoituksen.

– Kun ikää alkaa tulla, omat juuret alkavat kiinnostaa. Kävi mielessä, onko isoisässäni jotain salaista ja kiinnostuin asiasta vain entistä enemmän.

Pian avunpyyntönsä jälkeen Hannu Valli sai viestin. Saksassa asuva Ulla-Maija Virtanen kirjoitti voivansa ehkä auttaa. Hänellä oli kokemusta kadonneiden sukulaisten jäljittämisestä.

Perheonni katkolla

Lähtötiedot isoisän etsintään olivat niukat. Hannu Vallin äidin perhe oli asunut runsaan sadan kilometrin päässä Imatralta sijaitsevassa Käkisalmessa. Isoisä Richard Kinauer oli työskennellyt Waldhoffin selluloosatehtaalla.

Yritys oli rakentanut tehtaan 1930-luvun alussa. Se teki Käkisalmesta Suomen neljänneksi teollistuneimman paikkakunnan: tehdas työllisti kolmisensataa henkilöä.

Valli nostaa pöydälle kopion vanhasta valokuvasta. Kuvassa Richard poseeraa tehtaan muiden työntekijöiden kanssa. Seurue on asettunut jykevän tiilirakennuksen rappusille, Richard katsoo suoraan kameraan.

Valli kertoo isoisänsä työskennelleen tehtaassa laboranttina. Puoliso Kerttu Kinauer hoiti kotona kahta lasta. Karl oli syntynyt toukokuussa 1932 ja Hannu Vallin äiti Inge-Maj heinäkuussa 1933.

Onni ei kuitenkaan kestänyt. Kinauerin perhe hajosi 1930-luvun alkuvuosina. Kerttu jäi asumaan Käkisalmeen ja Richard palasi synnyinmaahansa Itävaltaan. Talvisodan sytyttyä Kerttu ja lapset muuttivat evakkoon Isoonkyröön ja pohjalaistuivat.

Isoisän jäljet päättyivät Itävaltaan.

Etsintä nytkähti liikkeelle Hannu Vallin löydettyä isoisänsä syntymäajan Mikkelin maakunta-arkistossa säilytettävistä asiakirjoista.

Muitakin tiedonmurusia löytyi. Sanomalehtiarkistosta selvisi Richardin asuneen 1920-luvun lopulla Vaasassa ja hänen harrastaneen nyrkkeilyä. Käkisalmen sanomista löytyi isovanhempien vihki-ilmoitus, jossa kerrottiin Kerttu Turusen Tenkalahdesta avioituneen marraskuussa 1931 Wienin Dornbachin roomalaiskatolisesta seurakunnasta olevan Richard Kinauerin kanssa.

Valli innostui. Vihdoin jotain konkreettista!

Tuon tiedon avulla Valli löysi Richardin lapsuudenperheen tiedot Itävallasta Dornbachin seurakunnan kirkonkirjoista.

Hannu Valli ja Ulla-Maija Virtanen alkoivat seuraavaksi pohtia, olisiko Richard joutunut toisen maailmansodan sytyttyä rintamalle. Ehkä hänen elämänsä oli päättynyt sodassa. Ehkä hän oli kadonnut rintamalla.

Virtanen tiedusteli Richard Kinaueria Saksan sotilasarkistosta ja sen jälkeen Itävallan vastaavasta. Kysely tuotti kuitenkin vesiperän. Richard Kinauer -nimistä miestä ei ollut lähetetty sotaan.

Dornbachin seurakunnastakaan ei löytynyt tietoa Kinauerin hautaamisesta. Ehkä Richard Kinauer ei koskaan edes palannut Itävaltaan, Vallille ehdotettiin. Etsintä tuntui tyssäävän.

– Ajattelin, että minun on aloitettava kaikki uudelleen pohjamudista.

Hannu Valli otti yhteyttä naiseen, joka oli asunut lapsena samoilla kulmilla kuin hänen äitinsä. Pohjalaisella maaseudulla Kinauerit olivat sukunimeä myöten epätavallinen perhe. Ehkä kylällä oli kulkenut huhuja. Joku varmasti tiesi, miksi kaukaa Käkisalmesta Isoonkyröön muuttanut Kerttu huolsi kahta lastaan yksin.

Vallin aavistukset osuivat oikeaan. Tuttu nainen tiesi Kertun puolison saaneen hermoromahduksen.

Arvoitus alkaa ratketa

Tieto nytkäytti etsinnän uudestaan käyntiin. Hannu Valli kertoo Ulla-Maija Virtasen ehdottaneen etsintää Saksan Punaisen Ristin kautta, Suomen Punaisella Ristillä ei ollut tietoa Kinauerista.

Virtanen varasi ajan Saksan Punaisen Ristin Mainzin toimipisteestä ja asteli sinne paksun paperinipun kanssa. Noissa papereissa oli kaikki se vähäinen tieto, mitä he olivat Richard Kinauerista saaneet selville ja Vallin Suomesta lähettämät perheenjäsenten virkatodistukset.

– Saksasta kysely siirrettiin Itävallan Punaiselle Ristille, Valli kertoo.

Etsinnän aloittamisesta oli kulunut seitsemän kuukautta, kun Itävallasta tuli viesti. Richard Kinauer on löytynyt.

- Ulla-Maija soitti ja kysyi haluanko kuulla mitä kaikkea hän on saanut tietää. Vastasin, että kyllä. Hän sanoi uutisten olevan huonoja. Sanoin, että kaikki tieto käy.

Myöhemmin Itävallasta saadut asiakirjat täydensivät tarinaa.

Isoisän tarina

Kertomus vie vuoteen 1934, jolloin Vallin isovanhempien perhe hajosi. Kerttu lapsineen asui Suomessa, Richard Itävallassa.

Richard voi huonosti ja oli hakenut apua psyykkisiin ongelmiinsa. Helmikuussa 1934 hänet oli sijoitettu kotikaupungissaan Wienissä sijaitsevaan Steinhoffin mielisairaalaan.

Psyykenlääkkeitä ei tuohon aikaan vielä ollut; hoitokeinoina käytettiin muun muassa sähköshokkeja. Richardin tila ei kohentunut, ja pari vuotta myöhemmin 1936 hänet siirrettiin runsaan sadan kilometrin päässä Wienistä sijaitsevaan parantolaan Ybbsiin.

Richard Kinauer oli yhä parantolassa, kun mielisairaalan seinien ulkopuolella maailma leimahti liekkeihin. Toinen maailmansota syttyi syyskuussa 1939.

Itävalta oli liitetty Hitlerin johtamaan Saksaan, jossa oli säädetty ja saatettu voimaan rotulait. Kansallissosialistien rotuhygieniaohjelman tavoitteena oli eliminoida sellaiset yksilöt, jotka he katsoivat yhteiskunnalle haitallisiksi tai hyödyttömiksi.

Kohti kuolemanlaitosta

Syyskuun lopulla 1940 Richard Kinauer nousi 79 muun Ybbsin mielisairaalaan sijoitetun potilaan kanssa linja-autoon. Määränpää oli itävaltalaisella maaseudulla lähellä Linzin kaupunkia sijaitseva Hartheimin linna.

Vanha renessanssilinna oli ennen sotaa toiminut parantolana. Nyt Hartheim oli remontoitu natsien käyttöön, ja sinne tuotiin bussilasteittain potilaita eri puolella Itävaltaa sijaitsevista hoitolaitoksista ja mielisairaaloista. Lisäksi sinne päätyi työhön kykenemättömiä vankeja keskitysleireiltä.

Potilaille kerrottiin, että heidät siirretään toiseen parantolaan. Siihen uskoi myös Richard Kinauer, kun hän pian Hartheimiin saavuttuaan käveli muiden potilaiden kanssa linnan alakertaan remontoituun pesuhuoneeseen.

Tieto vapautti

Tuo pesuhuone oli kaasukammio.

– Ruumiit tuhottiin krematoriossa ja tuhkat ripoteltiin läheiseen jokeen, Hannu Valli sanoo.

– Tieto oli järkyttävä. Samalla oli iso helpotus, että isoisän kohtalo viimein selvisi.

Richard Kinauer oli kuollessaan 39-vuotias, seitsemäntoista vuotta nuorempi kuin hänen lapsenlapsensa Hannu Valli nyt. Valli sanoo, ettei hänen mielessään ollut edes käynyt, että isoisän etsintä vie hänet holokaustin ääreen.

Ensijärkytyksestä toivuttuaan Valli alkoi ottaa selvää isoisänsä viimeisistä hetkistä. Hän sai selville Hartheimin linnan olleen natsien Aktion T4:ksi nimeämän tuhoamisohjelman keskuspaikka.

Aktion T4

Syksyllä 1939 käynnistetty Aktion T4 tähtäsi vammaisten ja psyykkisesti sairaiden tuhoamiseen. Sen uhriksi joutui 275 000 – 300 000 ihmistä. Potilaat surmattiin psykiatrisissa sairaaloissa eri puolilla Saksaa, Itävaltaa ja miehitettyä Puolaa. Hartheimissa tapettiin noin 30 000 ihmistä.

– Vielä joitain vuosia sitten linnan pihalta löytyi suuri joukkohauta, Valli kertoo.

Aktion T4:ää toteutettiin vuoteen 1945, eli Saksan tappioon asti. Hartheimin tuhoamiskeskusta viiden vuoden ajan johtanut psykiatri Rudolf Lonauer surmasi kaksi pientä tytärtään, vaimonsa ja itsensä toukokuussa 1945.

Nykyään Hartheim toimii museona ja joukkotuhon muistikeskuksena. Valli kertoo ottaneensa keskukseen yhteyttä. Siellä haluttiin kuulla Richardin tarina ja hänen perheenjäsentensä kuulumiset.

Myöhemmin Valli sai sähköpostitse valokuvan huoneesta, jossa Richard Kinauer kuoli. Kaasukammiona toimineen huoneen seiniä kiertävät nyt muistolaatat, joissa on Hartheimissa surmattujen nimet.

– Myös isoisäni nimi on siellä.

Paljastavat potilasasiakirjat

Vallilla on isoisänsä etsinnästä jäljellä paksu pino papereita. Myöhemmin Itävallan valtionarkistosta lähetetyistä potilasasiakirjoista hän sai täydentävää tietoa Richardin viimeisistä vuosista.

Ne kertovat tämän kärsineen vakavista harhoista ja saaneen skitsofreniadiagnoosin. Hän oli kertonut psykiatrille lähettäneensä vaimonsa ja lapsensa Suomeen elämän ja olonsa käytyä liian vaikeaksi.

– Sairauden puhkeamiseen saattoi vaikuttaa se, että Richard menetti työpaikkansa eikä kyennyt elättämään perhettään, Valli uskoo.

Asiakirjojen joukossa on Richardista Ybbsin mielisairaalassa vuonna 1934 otettu valokuva. Valli näkee siinä piinatun miehen.

Potilasasiakirjat kertovat myös perheen yrittäneen luoda yhteisen elämän Saksaan liitetyssä Itävallassa. Kerttu ja lapset Kaj ja Inge-Maj olivat saaneet Saksan kansalaisuuden.

Kerttu Kinauer kävi viimeisen kerran Itävallassa tiettävästi vuonna 1936.

– Tuolla matkalla sai alkunsa perheen kolmas lapsi Pirkko-Liisa. Hän kuitenkin kuoli varhain. En ollut ennen tätä etsintää edes kuullut hänestä.

Hannu Vallin äidille ja tämän veljelle myönnettiin Suomen kansalaisuus 1953. Kerttu Kinauer kuoli 1968 Isossakyrössä.

Elämäntarinassa on aukkoja

Hannu Valli tuskin saa tuskin koskaan selville isoisänsä elämäntarinan kaikkia käänteitä. Richard Kinauer ehti asua Suomessa kymmenkunta vuotta, joten hän ehti suomalaistua ja oppia kielen.

Milloin hän tuli Suomeen ja mikä wieniläisen toi tänne, oliko Vaasa hänen ensimmäinen asuinpaikkansa? Missä isovanhemmat tapasivat? Oliko Richard kärsinyt mielenterveysongelmista jo aikaisemmin vai puhkesiko sairaus äkkiarvaamatta?

Valli alkoi myös pohtia, onko hänellä Itävallassa sukulaisia. Hän alkoi käydä läpi Kinauer-sukunimisiä henkilöitä internetin sukututkimussivustolla ja sai yhteyden Richardin isän sukuun. Yhteydenotto Suomesta tuli täytenä yllätyksenä.

Valli toivotettiin tervetulleeksi sukuun.

Isoisän muisto

Valli myös julkaisi isoisänsä kuolinilmoituksensa internetissä toimivalla muistosivustolla. Se laadittiin saksaksi. Suomennos kuuluu:

Olit kateissa kahdeksankymmentä vuotta, mutta viimein löysimme sinut. Isä ja isoisä, olet ajatuksissamme. Tyttäresi Inge-Maj ja lapsenlapsesi perheineen Suomessa.

Hannu Vallin äiti Inge-Maj kuoli viime vuonna.

– En halunnut kertoa hänelle, kuinka hänen isänsä kuoli. En halunnut rasittaa äitiä niin raskaalla tiedolla. Kerroin vain saaneeni selville Richardin menehtyneen vuonna 1940. Se tieto riitti hänelle.