Homeiset tilat, vanhempien alkoholismi ja ulkonäköpaineet nostetaan kunnon syynäykseen – Nuoruus lakeuksilla on elinkamppailu, josta on pakko selvitä

Mitä nousee mieleen, kun ajattelee nuoruutta Etelä-Pohjanmaalla?

. Onko ajatuksissa kesäiset uimareissut tai moottorin päristelyt kyläringillä? Tai ehkäpä mieleen muistuu yläasteen diskot tai Jopolla keuliminen tyhjällä maantiellä?

. Pohjalaisnuoruuden suuriin tunteisiin ja elämänmullistuksiin tartutaan Teatterikaravaanin uudessa Nuoruus tänään -näytelmässä, joka perustuu 14:n pohjalaisnuoren nuoruuden kokemuksista kertovaan tekstiin.

. Teatterikaravaani on Kulttuuriyhdistys KoHon sekä Laitakaupungin orkesterin yhteisprojekti, jossa tehdään lapsille ja nuorille suunnattuja musiikkiteatteriesityksiä.

. Tekstit kerättiin 13–19 -vuotiaille suunnatulla, Pohjanmaan kirjailijat ry:n kanssa yhteistyössä järjestetyllä kirjoitushaasteella, jonka teema oli nimensä mukaisesti nykypäivän nuoruus Etelä-Pohjanmaalla.

. Haasteeseen osallistuttiin koko maakunnan alueelta lähes 50:llä tekstillä, joiden tyylisuunta vaihteli lyhyistä toteamuksista pitkään proosaan ja runouteen.

. Esityksen valmistelu on jo loppusuoralla, sillä ensi-iltaan on enää pelkkä kuukausi. Ohjaaja Tero Heinämäki kertoo, että esitystä voi tilata kouluille ja nuorisotiloille loppukevääseen asti.

. Keskiössä ihmissuhteet . Yksi kirjoitushaasteeseen osallistuneista on teuvalainen Sofia Vilén , 13, joka lähetti tekstinsä äidinkielen opettajansa kannustamana. Se kannatti, sillä Vilenin teksti Älä riko minua valittiin yksimielisesti kirjoitushaasteen parhaimmaksi tekstiksi – ja samalla koko esityksen punaiseksi langaksi.

. – Sofian teksti on tarinana todella selkeä ja mielenkiintoinen, ja siinä on draamallisia koukkuja, Heinämäki hehkuttaa.

. Vilénin kirjottaman Oonan tarinan kautta näytelmässä eletään ystävyyden koko elämänkaari alkupään huumasta kasvukipujen sydänsuruihin.

. Vilén kertoo, että sai idean tekstiinsä omasta elämäntilanteestaan, vaikka tapaakin kirjoittaa ihan kaikkea aivan kaikesta. Tekstityyppien kaikkiruokaisuudesta kertoo muun muassa se, että alkuvuosi Vilénillä on kulunut runojen parissa.

. Oonan vastinkappaleena ja näytelmän apulankana toimii isojokisen Sanni Hakamäen kirjoittama Roope, jonka elämää myllertää ihmissuhdekoukerot sekä oman itsensä hyväksyminen.

. Näyttelijä Kati Alasaari hyppii saumattomasti eri roolien välillä Laitakaupungin orkesterin musisoidessa taustalla. Nuoruus tänään -esityksessä kuultava musiikki on kokonaan orkesterin Piia Kleemola-Välimäen , Teemu Vuorelan ja Sami Silénin sävellystyötä paria tunnettua biisiä lukuun ottamatta.

. Yksi näistä on The White Stripesin Seven Nation Army , joka on orkesterin omien sanojen mukaan "2000-luvun ikonisin rokkikappale". Se oli pakko saada mukaan.

. "Kaikki paikat on homeessa!" . Oonan ja Roopen lisäksi ääneen pääsevät lukuisat muut eteläpohjalaiset nuoret, joiden elämää vaikeuttavat samat ongelmat, joiden kanssa on kamppailtu läpi miesmuistin. Heinämäki tunnistaakin teksteistä yhtymäkohtia omaan nuoruuteensa, vaikka aikakaudet ovat eri ja maailma on muuttunut paljon.

. Kuuluakseen joukkoon pitää olla tietynlainen ja juoda viinaa, mutta kuitenkaan ulkonäköpaineista ei saa puhua tai olla liian humalassa. Vanhemmat vain tappelevat ja kotoa on pakko päästä pois ettei pää hajoa, mutta mihin sitä menisi kun kaikki paikat on kiinni? Ostoskeskuksissa ei voi olla ellei ole asiakas, tai vartija hajottaa kolmenkin nuoren komppanian saman tien.

. Nuorisotiloilla voisi olla, mutta kynnys mennä ensimmäisen kerran on korkea etenkin, jos menee yksin. Joskus hengauspaikkoja vaivaa homeongelma, kuten eräs jalasjärveläinen nuori tekstissään ytimekkäästi toteaakin.

. Kun hengauspaikkoja ei ole, pitää tyytyä toiseksi parhaimpaan ratkaisuun eli kaduilla ja koulujen pihoilla norkoiluun.

. – Nuorten kasvavasta pahoinvoinnista on puhuttu paljon, mutta onko se oikeasti kasvanut, vai onko siitä tultu vain entistä tietoisimmaksi? Heinämäki pohtii.

. Yhdessä oleminen on myös siirtynyt sosiaalisen median alustoille, kuten Snapchatiin, Instagramiin ja TikTokiin. Koska someen jaetaan vain elämän tähtihetket ja päivän parhaat palat, todellisuus elämäntilanteesta saattaa jäädä pimentoon.

. – Välillä ei tiedä mitä kenenkin elämässä tapahtuu oikeasti, ja se on minusta surullista. Ihmiset voi olla tosi sulkeutuneita, Sofia Vilén kertoo huomanneensa.

. Sulkeutuneisuus vaikuttaa ei paitsi omaan elämään myös muihin ihmisiin. Toisille, etenkin uusille, ihmisille puhuminen voi tosin olla vaikeaa, joskus jopa ylitsepääsemättömästi, Vilén muistuttaa.

. – On iso kynnys puhua ja luottaa toiseen. Se, että pääseekö porukkaan mukaan on varmaan yksi semmoinen asia mitä miettii paljon.

. Koulujen kaltaisissa suljetuissa ympäristöissä porukat muodostuvat usein mielenkiinnonkohteiden ympärille, eivätkä kuppikunnat limity keskenään luontevasti.

. Oma porukka on tärkeä, ja sen olemassaolosta voi tulla jopa osa koko identiteettiä. Myös erilaisuus on identiteetti, ja identiteettiä vahvistaa porukan oma kutsumanimi.

. – Kaikki on omissa porukoissaan. Nörtit, emot, nistit. Meitä ei kiinnosta meikkaaminen, me ollaankin mustia lampaita , Alasaari tulkitsee sähähtäen.

. Juttua päivitetty 30.1. klo 14:47 tarkentamalla Heinämäen kommenttia.

Kirjaudu sisään

Homeiset tilat, vanhempien alkoholismi ja ulkonäköpaineet nostetaan kunnon syynäykseen – Nuoruus lakeuksilla on elinkamppailu, josta on pakko selvitä

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje