<p>25-vuotias <strong>Hugo Olsson</strong> on kotoisin Robertsforsin kunnasta noin 50 kilometriä Uumajasta pohjoiseen. Hän lähti opiskelemaan Tukholmaan ja jäi sinne freelanceriksi, mutta muutti viime kesänä Vaasaan.</p><p>Ja viihtyy.</p><p>– En ollut koskaan aiemmin ollut täällä enkä tuntenut ketään. Mutta onneksi hain tänne. Vaasa on kiva kaupunki ja oli ihana tulla tänne kuuden Tukholman vuoden jälkeen.</p><p>Olsson koki, ettei ole suurkaupunki-ihminen.</p><p>– Täällä on kaikki lähellä, myös ihmiset. Viihdyn niin paljon paremmin täällä kuin Tukholmassa, hän sanoo.</p><p>Hugo Olsson ja <strong>Leenakaisa Sandberg</strong>, 37, ovat molemmat Vaasan kaupunginorkesterin uusia muusikoita, jotka voittivat instrumenttiensa koesoitot viime vuonna.</p><p>Olsson on klarinetisti ja Sandberg viulisti.</p>.<h2>Mies toi Vaasaan</h2><p>Leenakaisa Sandberg on kotoisin Kaustiselta, joka tunnetaan kansanmusiikista. Muiden lasten tavoin hän aloitti viuluharrastuksen.</p><p>Näppäripedagogi <strong>Mauno Järvelän</strong> opissa kuvioon tuli klassinen musiikki. Sandberg lähti opiskelemaan viulunsoittoa ensin Kokkolaan ja sitten Malmöhön.</p>. <p>Opintojen jälkeen hän työskenteli liki kymmenen vuotta Keski-Pohjanmaan kamariorkesterissa. Mikä toi Vaasaan?</p><p>– No, löysin miehen Vaasasta ja välimatka kävi pitkäksi. Halusimme pitää perheen kodin Vaasassa.</p><p>Sandberg opetti Kuula-opistossa, teki projekteja ja kävi viulukeikoilla. Kun Vaasan kaupunginorkesterissa aukesi viulistin paikka, hän päätti hakea.</p><p>– Kun oppilaat lähtivät Kuula-opistolta, kaivoin viulun esiin ja aloin harjoitella Mozartia ja muita koesoittokappeleita.</p>.<h2>Koesoitot sermin takaa</h2><p>Sekä Olssonin että Sandbergin koesoitot järjestettiin toukokuussa. Se oli jännittävä päivä.</p><p>– Sain arvonnassa viimeisen paikan, numeron 11. Se harmitti. Päivästä muistan, että minulla oli eväänä vispipuuroa ja maitopurkki. Ajattelin, että kun pitää odottaa, niin pitää myös syödä. Olimme muiden hakijoiden kanssa samassa tilassa ja taisin olla ainoa, jolle ruoka maistui, Sandberg muistelee.</p><p>Koesoitossa soitettiin kaksi kierrosta anonyyminä sermin takaa, ja välissä karsittiin hakijoita. Kolmas kierros soitettiin kamarimusiikkia yhdessä orkesterimuusikoiden kanssa. Silloin oli jäljellä enää kaksi hakijaa.</p><p>Myös klarinetin koesoitto oli jännittävä. Hakijoita oli viitisentoista. Kierroksia oli niin ikään kolme.</p><p>Olssonilla oli koko ajan tunne, että soitto menee hyvin. Silti hän oli yllättynyt, kun kuuli valinnastaan.</p><p>– En jotenkin uskaltanut toivoa sitä.</p><p>Kesän aikana hän löysi mukavan puutaloasunnon ja muutti tavaransa Tukholmasta Vaasaan.</p><p>Olssonilla on laivalla lyhyt matka kotiin vanhempia ja sisaruksia tervehtimään. Ja toisin päin, hänen vanhempansa ovat jo useamman kerran käyneet Vaasassa.</p><p>– Näemme paljon useammin kuin Tukholmassa asuessani! Olen muuttanut toiseen maahan, mutta tämä on itse asiassa lähempänä kotiseutuani, hän nauraa.</p>.<h2>Hiihtoa ja keilailua soiton lomassa</h2><p>Syksyllä orkesterissa aloittivat myös koesoitolla valitut sellisti <strong>Tuomas Roos</strong> ja trumpetisti <strong>Ilari Pälli</strong>.</p><p>Puoli vuotta orkesterissa on mennyt vauhdikkaasti.</p><p>– Työ on mielenkiintoista, sillä soitamme monipuolisesti: on perinteisiä orkesterikonsertteja, mutta myös koululaisprojekteja, kamarimusiikkia ja nyt alkuvuosi oli oopperaa, Olsson ja Sandberg kertovat.</p><p>Konserttikausi alkaa tällä viikolla. Luvassa on kevään aikana 13 erilaista konserttia.</p><p>Hugo Olsson nostaa niistä esiin Mahdollisuuksien maa -konsertin 1.4., jossa kuullaan <strong>Aaron Coplandin</strong> klarinettikonsertto orkesterin toisen klarinetistin, <strong>Eneco Iriarte Velascon</strong> soittamana.</p><p>Sandberg puolestaan odottaa <strong>Sirkka-Liisa Kaakinen-Pilchin</strong> <em>Mentorien matkassa</em> -konserttia 16.2. Siinä kuullaan monia klassikkosäveltäjiä: <strong>Mozartia</strong>, <strong>Mendelssohnia</strong> ja <strong>Carl Philipp Emanuel Bachia</strong>.</p><p>Kun konsertteja on tiuhaan, tiedossa on tiivistä harjoittelua. Leenakaisa Sandbergin harjoitteluaika lapsiperheessä on rajallinen.</p><p>– Ennen kuin oli perhettä, pystyin käyttämään uskomattoman määrän aikaa harjoitteluun. Nyt olen oppinut fokusoimaan vaikeisiin paikkoihin ja olen suunnitelmallisempi.</p><p>Yhteisten harjoitusten lisäksi Olsson tulee melkein joka päivä kaupungintalolle harjoittelemaan itsekseen, myös viikonloppuisin.</p><p>– Koska olen uusi orkesterimuusikko, soitan monet teokset ensimmäistä kertaa. Onneksi saamme nuotit yleensä hyvissä ajoin. Ettei kaikki jää edeltävälle viikonlopulle, Olsson naurahtaa.</p><p>Entä mitä muuta teet kuin soitat?</p><p>– Otin joululomalla sukset mukaani Ruotsista, ja nyt olen käynyt Vaskiluodossa hiihtelemässä.</p><p>Tekemistä riittää myös orkesterikollegoiden kanssa.</p><p>– Meillä on tosi hyvä porukka, ja keksimme usein jotain yhteistä tekemistä. Olemme käyneet keilaamassa, kiipeilemässä ja pelaamassa sulkapalloa. Se on tarpeellista vaihtelua soittamiselle, Olsson sanoo.</p><p><em>Vaasan kaupunginorkesterin Ääntä ja vimmaa -konsertti lauantaina 11.2. kello 15 Vaasan kaupungintalossa.</em></p>