<p>Juhlavuottaan viettävän Seinäjoen kaupunginteatterin ensimmäinen esitys oli Curth Flatowin ja Horst Pillaun komedia Tirkistysluukku. Sen ensi-ilta oli 60 vuotta sitten Rautatieläisten talossa eli nykyisessä hotelli Almassa.</p><p>Itse aloitin teatterin esitysten arvioinnin reilut 40 vuotta sitten. Ensimmäisenä arvioin Tennessee Williamsin Viettelyksen vaunun, jonka ohjasi silloinen teatterinjohtaja Turo Unho. Esityksellä oli pituutta, mutta se ei kuitenkaan pitkästyttänyt nuorta kriitikonalkua.</p>.<p>Vanhalla teatterilla Puskantiellä tehtiin hurjia juttuja. Katsomoon mahtui vain pari sataa tuolia, ja näyttämö oli ahdas. </p><p>Teatterinjohtaja Erkki Aura muokkasi ja ohjasi vuonna 1985 Alexandre Dumasin Monte Criston kreivistä huikean musikaalin pieneen teatteriin. Marjatta Kuivasto lavasti rakennelmat näyttämöltä ylöspäin ja katsomon päälle yleisön hämmästeltäväksi. Musikaaliin mahtui jopa 40 musiikki- ja tanssinumeroa.</p><p>Vanhan talon jäähyväisnäytelmäksi jäi Elias Cannettin Hetki eli ehdonalaiset. Sen ohjasi Annette Arlander. Lavastusta rakennettiin kattoa kohti ja katsomon seinille. Erikoisinta olivat häkeissä olevat elävät kananpojat, jotka levottomasti kuhisivat hämärässä. Ei taitaisi nykyään onnistua.</p><p>Totesin arviossa, että Cannettin eväillä katsoo taas monta kevyttä hupailua.</p>.<p>Uudessa talossa aloitettiin monenlaisilla kokeiluilla. 90-luvun vahvasta draamasta jäi mieleen tyylikäs Anton Tsehovin Kolme sisarta. Teatterinjohtaja Jarno Hiilloskorpi ohjasi sen Seinäjoella, sillä talosta löytyi rooleihin sopivat näyttelijät. Eija-Irmeli Lahti, Minna Kangas ja Johanna Nurmimaa istuivat mainiosti sisarten osiin. Tulkinta kosketti ja liikutti yleisöä.</p><p>Vuonna 1996 teatterinjohtaja Mikko Viherjuuri tarttui Friedrich von Schillerin Kavaluus ja rakkaus- näytelmään. Menestys oli niin suuri, että Seinäjoen tulkinta kutsuttiin ensimmäisenä suomalaisena esityksenä Schiller-festivaalille Mannheimiin.</p>.<p>Tuhti tulkinta herätti kriitikon mukaan pidäteltyjä niiskauksia ja syviä huokauksia katsomossa.</p><p>Olli-Matti Oinonen ohjasi pian tämän jälkeen Richard O´Brienin The Rocky Horror Shown, josta tuli varsinkin nuorison suosikki. Kulttimusikaalia tultiin katsomaan kaukaakin. Totesin arviossa, että esitys rikkoo hyvän ja huonon maun rajat.</p><p>Seinäjoen teatterin helmiin kuuluu ehdottomasti Mikko Roihan vuonna 2003 ohjaama Orvokki Aution Pesärikko. Esityksen tunnelma on edelleen elävänä mielessä.</p><p>Vavahduttavassa loppukohtauksessa viljaa satoi näyttämölle kuin mannaa Israelin kansalle erämaassa. Pesärikko alleviivasi ymmärrystä ja sovitusta.</p>.<p>Ohjaajataikuri Oinonen teki vuonna 2011 taloon järisyttävän Dance of the Vampires -musikaalin, jonka pääosassa oopperalaulaja Jyri Lahtinen jyräsi katsojien sydämiin.</p><p>Surrealistisen suuruudenhullu Spamalot- musikaalikomedia aloitti laadukkaasti talon kesätuotannot. Teatterin alkuvuosinahan Törnävällä esiinnyttiin säännöllisesti.</p><p>Viime vuosien tärkeimpiä esityksiä oli Enni Mustosen kirjoittama ja Tommi Kainulaisen sovittama Järjen ja tunteen tyttäret. Antti Mikkolan ohjaama näytelmä on sanalle ja sen tulkinnalle perustuvaa teatterin leipää.</p><p>Laadukas ja monipuolinen ohjelmisto on teatterin menestyksen tae. Kokeillakin pitää ja riskejä ottaa. Sopivasti.</p> <p><em>Kirjoittaja on taidekriitikko</em></p>
