Ihmiset ja kulttuuri

Jenny Paulaharju teki uraauurtavan elämäntyön, joka jäi pitkäksi aikaa unohduksiin

Jenny Paulaharju teki miehensä Samuli Paulaharjun kanssa haastatteluretkiä vaikeakulkuisille seuduille yli kahden vuosikymmenen ajan.
Jenny Paulaharju teki miehensä Samuli Paulaharjun kanssa haastatteluretkiä vaikeakulkuisille seuduille yli kahden vuosikymmenen ajan.
Kuva: Museovirasto, Samuli Paulaharjun kokoelma
  • Anne Puumala
Jaa artikkeli

"Lakeus on valtava kun sen luhdat ja viljavainiot kesätuulessa huojuvat ja apila tuoksuu. Ja kytösavut kohoavat kaikilla suunnilla. Ja tuvat ovat siistit ja ylhäiset ja kansa tummaa ja vakavaa ja sydämellistä, ” Jenny Paulaharju kirjoitti päiväkirjaansa alkukesällä 1930.

Hän oli viettänyt viikon päivät Ylihärmässä miehensä Samuli Paulaharjun kanssa. Vaasan Jaakkoona tunnettu päätoimittaja Jaakko Ikola oli houkutellut Samulia kokoamaan Vaasa-lehden kustannuksella Härmästä kirjaa.

Pariskunta oli kulkenut yhteisillä kansanperinteen keruumatkoilla kymmenen vuotta. Oli koluttu Ruijat ja Perä-Pohjat. Työnjako oli se, että Samuli jututti miehet, kun Jenny haastatteli naisia.

Nyt oli tarkoitus tutustua härmäläiseen elämänmenoon. Jenny Paulaharju oli niin vaikuttunut, ettei saanut ensi päivinä kirjoitettua edes matkapäiväkirjaansa.

Samuli oli lähtöisin Kurikasta ja Jennykin oli pohjalainen, tosin Pohjois-Pohjanmaalta Paavolasta, Siikajoen ja Limingan kupeesta. Härmäläisten tuvissa hänelle aukesi kuitenkin kokonaan uusi maailma.

- Jennyyn teki vaikutuksen vahva isänmaallinen henki ja härmäläisten rehdit, jykevät olemukset, Marjut Paulaharju sanoo.

Jenny Paulaharju ja ylihärmäläinen haastateltava Maija Mäkinen 1929.
Jenny Paulaharju ja ylihärmäläinen haastateltava Maija Mäkinen 1929.
Museovirasto, Kansatieteen kuvakokoelma, Samuli Paulaharjun kokoelma

Varjoon jäänyt

Samuli Paulaharjun teos Härmän aukeilta ilmestyi 1932. Se oli Samuli Paulaharjun viidestoista teos. Hän oli juhlittu mies, valtakunnallisesti tunnettu kirjailija ja arvostettu kansanperinteen kerääjä, jolle suorastaan tyrkytettiin apurahoja.

Sen sijaan Jenny Paulaharjun merkitys kansanperinteen kerääjänä on jäänyt pitkälti tunnustamatta, vaikka hän kulki miehensä rinnalla tämän keruumatkoilla neljännesvuosisadan ajan. Tämä mittava keruutyö tekee hänestä Suomen ensimmäisiä naispuolisia kansanperinteen kerääjiä.

Marjut Paulaharjua seikka kaiversi pitkään. Hänen Samuli Paulaharju -elämäkertansa Ruijanrannan reppuherra ilmestyi vuonna 1989.

- Ajattelin Jennyä jo tuolloin, mutta minulla ei ollut riittävästä aineistoa, että olisin voinut kirjoittaa hänestä laajemmalti.

Se aika koitti yli kolmevuosikymmentä myöhemmin. Marjut Paulaharjun pian ilmestyvä kirja Jenny Paulaharju – Maankiertäjän perintö (SKS) summaa ja esittelee ensimmäistä kertaa Jennyn uran ja merkityksen.

Tiettävästi eniten kansanperinnettä koko maailmassa kerännyt Samuli Paulaharju oli poikkeuksellinen ihminen, mutta sellainen oli myös Jenny - niin hyvässä kuin pahassa.

Jenny Simelius, myöhemmin Paulaharju, vuonna 1912.
Jenny Simelius, myöhemmin Paulaharju, vuonna 1912.
Museovirasto, Kansatieteen kuvakokoelma, Samuli Paulaharjun kokoelma

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Paremmista piireistä

Jenny Simelius ja Samuli Paulaharju tutustuivat toisiinsa 1910-luvun viimeisinä vuosina. Jenny työskenteli Oulun kuurojen koulussa opettajana, jonne Samuli sai pestin.

Marjut Paulaharju kertoo lesken ja viiden lapsen isän lumonneen Jennyn matkatarinoillaan. Samuli oli ehtinyt kulkea yli kymmenen vuoden ajan kesäisillä keruumatkoillaan pitkin poikin Suomea.

- Jennyllä oli aito mielenkiinto ja kunnioitus vanhoja asioita kohtaan. Sitten kouluun saapui uusi opettaja, joka kertoi kansanperinteen keruumatkoistaan ja niiden tuloksista. Se kolahti.

Kun pari avioitui vuonna 1919, Samuli oli suuren yleisön silmissä vielä tuntematon.

Liitto oli epäsäätyinen. Kurikassa syntynyt Samuli oli kärrysepän poika, lähtöisin vaatimattomista oloista maaseudulta; Jennyn tausta oli porvarillinen. Hän oli vanhaa pohjalaista sivistys- ja pappissukua. Hän oli suorittanut myös ylioppilastutkinnon, mikä oli tuohon aikaan naisille harvinaista.

Tämä sosiaalinen epäsuhta heijastui pitkälle liittoon.

Samuli Paulaharju.
Samuli Paulaharju.
Museovirasto, Historian kuvakokoelma

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Matkoille

Avioliitossa kohtasi kaksi voimakastahtoista ihmistä. Samulia ajoi vahva, lähes vimmainen vietti kulkea.

- Samuli teki Jennylle heti selväksi, ettei yhteisestä elämästä tule mitään, ellei tämä pysty kulkemaan hänen kanssaan keruumatkoilla. Jenny oli tahtonainen ja lähti mukaan, Marjut Paulaharju sanoo.

Pariskunnan ensimmäinen, hartaasti odottama matka Lappiin vuonna 1920 teki Jennyyn lähtemättömän vaikutuksen. Hän rakastui tuntureihin.

Hän myös oppi nopeasti mieheltään, miten vieraita ihmisiä kannattaa lähestyä ja jututtaa. Työnjako vakiintui nopeasti. Naiset avautuivat herkemmin Jennylle, etenkin jos oli kyse naisten elämään liittyvistä asioista kuten synnytyksestä.

- Samulin pyynnöstä Jenny alkoi pitää myös matkapäiväkirjaa. Hänen tekstejään on nautinto lukea, ne ovat kuin artikkeleita.

Marjut Paulaharju sanoo, että Jennyn tyyli haastattelijana ja kirjoittajana poikkesi miehensä tyylistä. Hän kirjoitti haastateltavien sanomiset kokonaisin lausein, jolloin kertojan puheenparsi ja murre säilyivät.

- Hän oli ahkera ja tunnollinen kirjoittaja.

Paulaharjun mukaan hän osasi olla myös olla purevan kriittinen ja saattoi kenttämuistiinpanoissaan sivaltaa vaikkapa likaisesta kodista tai kertojan henkilökohtaisista ominaisuuksista, joista ei pitänyt.

Marjut Paulaharju uskoo taustan vaikuttaneen. Jenny oli herraskainen, Samuli syntyjään kansanmies, rahvaan parista.

- Samuli oli suvaitsevaisempi, hän otti haastateltavat sellaisenaan. Jenny ei ollut yhtä vastaanottavainen, mutta hänkin oppi vuosien mittaan. Ihmiset pitivät Jennystä. Haastateltavat saattoivat jäädä jopa itkemään hänen peräänsä.

Keruumatkat olivat vaivalloisia. Jenny ja Samuli Paulaharju tauolla.
Keruumatkat olivat vaivalloisia. Jenny ja Samuli Paulaharju tauolla.
Museovirasto, Kansatieteen kuvakokoelma, Samuli Paulaharjun kokoelma

Kova kuri

Jenny oli erittäin ristiriitainen persoona. Marjut Paulaharju ei halua peitellä kirjassaan tämän kielteisiä piirteitä.

Hän kertoo, että välit Samulin ensimmäisestä avioliitosta syntyneisiin lapsiin olivat vaikeat. Jenny poisti kodista kaikki lasten äidistä muistuttaneet esineet ja piti tiukan komennon. Sen sai tuta etenkin Marjut Paulaharjun isä Ahti Paulaharju, joka oli toiseksi nuorin Samulin ja tämän ensimmäisen vaimon liitosta.

Hän kertoo isänsä karanneen usein kotoaan Jennyn kaltoinkohtelua. Hän lymysi äitipuoltaan paossa pitkillä metsäretkillä ja majassaan, jonka oli rakentanut naapuripojan kanssa. Jenny hallitsi myös naimattomaksi jääneen tytärpuolensa elämää ja katkaisi tämän vakavan rakkaussuhteen.

Marjut Paulaharjulle itselleen jäi Jennystä kuitenkin päällimmäiseksi lämpimät muistot.

- Minulla oli lukiolaisena tapana käydä lukemassa hänelle lehtiä ja Jenny kyseli koulunkäynnistäni, hän oli siitä kiinnostunut.

Jenny Paulaharju keruumatkalla.
Jenny Paulaharju keruumatkalla.
Museovirasto, Samuli Paulaharjun kokoelma

Jennyn perintö

Marjut Paulaharju sanoo, että Jenny halusi jättäytyä miehensä varjoon, mutta tunsi ehkä sisimmässään katkeruutta ja kateuttakin tämän menestyksestä ja myös lapsista ja lastenlapsista.

Aikanaan Jenny ei kuitenkaan ollut näkymätön.

Hän kirjoitti kymmenittäin kansanperinteeseen liittyviä artikkeleita, joita julkaistiin muun muassa Kotiliedessä, Kansan Kuvalehdessä ja Suomen Kuvalehdessä. Hän vieraili useissa tilaisuuksissa puhujana ja piti radioesitelmiä. Hän oli myös aktiivinen käymään kirjeenvaihtoa. Häneltä on säilynyt kirjeenvaihtoa lähes 250 eri henkilön kanssa.

Jennyn merkitystä alettiin ensimmäisen kerran toden teolla pohtia jo 80-luvulla, kun naistutkimus alkoi nostaa esiin unohdettuja naistutkijoita ja -tieteilijöitä. Kunnon arkistotutkimusta ei kuitenkaan tehty, vaan siihen ryhtyi vasta Marjut Paulaharju.

Hän kertoo, että Jennyn keräämän kansatieteellisen aineiston tutkiminen vaati sen erottelemista Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkiston laajasta Samuli Paulaharjun kokoelmasta.

- Työ oli työläs ja vaativa, mutta se oli tehtävä.

Marjut Paulaharju arvioi, että Jennyn muistiinpanojen osuus yhteisten keräysmatkojen aineistoista on vajaa viidennes. Pariskunnan yhteisten vuosien keruutulokset kattavat kaikkiaan noin 27 000 numeroa sanamuistiinpanoa, eli Jennyn osuus sitä on noin 5 600.

- Hän oli erittäin merkittävä kerääjä. Jennyä ei pidä verrata Samuliin vaan hänen työtään täytyy arvioida muiden naiskerääjien rinnalla, Marjut Paulaharju sanoo.

Jenny Paulaharju oli huomattava suomalainen tiedenainen ja Suomen ensimmäisiä naispuolisia kansanperinteen kerääjiä. Yhdessä miehensä Samuli Paulaharjun kanssa hän teki haastatteluretkiä vaikeakulkuisille seuduille yli kahden vuosikymmenen ajan.
Jenny Paulaharju oli huomattava suomalainen tiedenainen ja Suomen ensimmäisiä naispuolisia kansanperinteen kerääjiä. Yhdessä miehensä Samuli Paulaharjun kanssa hän teki haastatteluretkiä vaikeakulkuisille seuduille yli kahden vuosikymmenen ajan.

Samuli kuoli 1944 ja Jenny 1964. Matkakumppanuutta kesti yli 20 vuotta, Lapin-matkoja siihen mahtui viisitoista. Marjut Paulaharju sanoo, että vaikka matkat olivat todella vaivalloisia ja Jenny väsyi välillä ainaiseen kulkemiseen, pariskunta oli harmoninen työpari.

Hän uskoo, että Jennyä piti liikkeessä Samulin rinnalla ennen kaikkea yksi seikka: ihastus Samuliin ja kansanperinteeseen.

- Samulin kuoltua hän kiitti miestään ihanasta elämäntaipaleesta.

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Kommentoi

Kommentoidaksesi sinun tulee olla kirjautuneena Facebookiin

    Jaa artikkeli