Kaatumatautisten hoitola pelasti kellarin ikeestä – Tuore historiikki nostaa esiin erikoismuseon tarinat sitkeydestä

"On tärkeää, että Seinäjoella tunnetaan ja tunnustetaan Piirin ja Läänin merkitys paikkakunnan kasvussa ja kehityksessä."

. Näihin mahtipontisiin sanoihin perustuu koko Etelä-Pohjanmaan terveydenhuollon perinneyhdistys ry:n toiminta. Yhdistyksen 30-vuotista taivalta juhlistava historiikki julkaistiin vastikään, ja lähes satasivuisen kirjasen sivuilta saa kattavan ja yksityiskohtaisen kuvan sekä museon että perinneyhdistyksen toiminnasta.

. – Kun sairaanhoitopiirit tulivat 1991, perinneyhdistys perustettiin vaalimaan Törnävän sairaalan perinnettä. Seinäjoen täytyy tietää piiri ja lääni, ne ovat molemmat tulleet niin voimalla tänne ja ovat olleet oleellinen osa Seinäjoen historiaa, kertoo Etelä-Pohjanmaan terveydenhuollon perinneyhdistyksen puheenjohtaja Saara Ijäs .

. Hän on pitkäaikainen aktiivi yhdistyksessä ja toiminut sen puheenjohtajana pitkään.

. – Eihän lääninsairaalan edes pitänyt tulla tänne, vaan Vaasaan. Seinäjoki kuitenkin oli rautateiden risteyskohta, vaikka tätä silloin kurakauppalaksi kutsuttiinkin. Tänne on tullut ylihoitaja ja yksi toimistotyöntekijä laittamaan sairaalan kuntoon, ja lokakuussa 1931 pidettiin vihkiäiset, hän kertoo.

. Muutoksen keskeltä muutoksen keskelle . Vaikka perinneyhdistys perustettiin keskellä suurta terveydenhoitojärjestelmän muutosta ja nyt sen historiikki julkaistaan keskellä toista, on yhdistyksen ja Sairaalamuseon vuosiin mahtunut paljon muitakin merkkivuosia.

. Sellaisia on esimerkiksi vuosi 2004, jolloin Sairaalamuseo sai sairaanhoitopiiriltä käyttöönsä kunnolliset tilat.

. Muutto A-talon kellarista entiseen kaatumatautisten hoitolaitosrakennukseen mahdollisti esineistön esille laittamisen kunnolla ja paremmin, sillä pienessä ja tunkkaisessa kellaritilassa esineet eivät päässeet ansaitsemaansa loistoon.

. Arkkitehti Axel Mörnen suunnittelemassa T/D-talossa tilaa sen sijaan oli, ja nykyinen näyttely kattaa useamman kymmenen huoneen neljässä eri kerroksessa.

. Merkittävänä vuotena pidetään myös vuotta 2010, jolloin Härmän Parantolamuseo siirtyi Törnävälle osaksi Sairaalamuseota.

. Museoiden yhdistyminen käytännössä pelasti Parantolamuseon, sillä Härmän sairaala muuttui palvelukeskukseksi ja museo joutui luopumaan tiloistaan.

. Tuberkuloosia, sen historiaa ja hoitoa käsittelevän museon toiminta oli ehtinyt jo muutenkin hiipua muun muassa sen takia, että erikoissairaanhoito siirtyi Härmästä Seinäjoelle ja sen myötä osa työntekijöistäkin sekä museon toiminnasta vastanneista siirtyivät myös Seinäjoelle.

. Parantolamuseon myötä Sairaalamuseon esineistö- ja valokuvakokoelma kasvoi entisestään, ja nykypäivänä museon kokoelmat ovat uskomattoman laajat: pelkästään valokuvia museolla on 12 000 ja hoitoalan kirjallisuutta on 5000 nidettä. Esineistöön kokonaisuudessaan kuuluu yli 15 000 tavaraa.

. Suurelle esineistömäärälle on tosin syynsä, sillä Sairaalamuseon aiheet leikkaavat läpi koko terveydenhuollon syntymästä kuolemaan. Museo esittelee muun muassa eteläpohjalaista hautausperinnettä, sotasairaalatoimintaa, neurologisen hoidon historiaa sekä synnytystoiminnan historiaa.

. Kuriositeettinä mainittakoon tiettävästi ainoa Suomessa säilynyt kuppakaappi eli hypertermiakaappi, joita käytettiin kupan hoitomuotona 1940-luvulta lähtien.

. Kökkähengellä eteenpäin . Täysin ohi eivät muutokset vielä ole, sillä Sairaalamuseo siirtyi vuosi sitten Seinäjoen museoiden alaisuuteen.

. Seinäjoen kaupungin vs. museotoimenjohtaja Riku Hämäläinen kertoo, että seuraava suuri vaihe on Sairaalamuseon integrointi osaksi muiden Seinäjoella sijaitsevien museoiden muodostamaa kokonaisuutta.

. – Kuten Piirin joulunavauksen aikana museossa vierailleiden piikki osoitti, Sairaalamuseo kiinnostaa ihmisiä. Siihen kiinnostukseen pitää vastata ja toimintaa pitää kehittää, jotta voimme palvella kävijöitä paremmin, hän kertoo.

. Paljon kiitoksia Hämäläiseltä saa perinneyhdistyksen tekemä pitkäjänteinen ja tarkka museointityö, johon on kuulunut muun muassa esineistön keräämistä ja luettelointia, aikalaisten haastattelemista ja historian tallentamista tuleville sukupolville.

. – Muutos- ja murrosvaiheet herättävät aina ihmisissä tarpeen taltioida ja tallentaa, sillä ei tiedetä mihin muutos vie, Hämäläinen tiivistää.

. Suurin osa työstä on tehty peripohjalaiseen tyyliin kökkähengellä eri tahoilta saatujen apurahojen turvin. Kökkätuntien määrän laskeminen aloitettiin vasta 2000-luvun puolella, joten kolmen vuosikymmenen aikana tehtyjen työtuntien määrää ei ole tiedossa.

. – Ei me mitään kokouksia pidetty, kökittiin vain. Aina joskus laskimme kökkätunteja ja niitähän kertyi yhtä paljon kuin jos olisi ollut joka päivä virassa töissä. Joissain jutuissa kuntoutuvat potilaatkin olivat mukana, esimerkiksi kangaspuiden keräämisessä, Ijäs muistelee.

. Saara Ijäksen mukaan puhutaan kuitenkin vähintään tuhansista työtunneista. Osviittaa tuntimäärästä antaa kuitenkin se, että parhaimpina vuosina, kuten 2011 ja 2017, kökkätunteja kertyi reilusti yli 1200.

. Vuoden 2017 hulppeaa 1501:a tuntia tosin selittää edellisenä vuonna tapahtunut suuri vesivahinko, jonka myötä kaikki kerrokset ylintä lukuun ottamatta kärsivät pahoista kosteusvaurioista. Kuivattamisessa ja korjauksissa kesti puolitoista vuotta.

. Vaikka Sairaalamuseo on nyt siirtynyt Seinäjoen museoiden hellään huomaan, ei yhteistyö perinneyhdistyksen kanssa ole vielä loppumassa. Yhdistyksen toimijat ovat nimittäin alansa muutosten asiantuntijoita, jotka ovat henkilökohtaisesti kokeneet alan pienet ja suuret muutokset.

. – Vaikka nyt museoalan ammattilaiset hoitavat ja kehittävät toimintaa, meillä on valtava voimavara siinä, että saadaan tehdä yhteistyötä vielä kaikkien niiden kanssa, jotka ovat käyttäneet näitä esineitä ja tuntevat aihepiirin läpikotaisin. Se on hyvin, hyvin arvokasta, Hämäläinen tiivistää.

Kirjaudu sisään

Kaatumatautisten hoitola pelasti kellarin ikeestä – Tuore historiikki nostaa esiin erikoismuseon tarinat sitkeydestä

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Kaatumatautisten hoitola pelasti kellarin ikeestä – Tuore historiikki nostaa esiin erikoismuseon tarinat sitkeydestä

Jaa artikkeli

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje