"Kaiken keskiössä on rakkaus ja sovitus" – Näytelmä patruunatehtaasta haluaa antaa mahdollisuuden puhua

On huhtikuun 13. päivä, keväinen tiistai vuonna 1976. Koulupäivä on alkamassa, työpaikoilla on jo aloitettu päivän ahkerointi.

. Kaikin puolin tavallisen aamun kulku muuttuu kohtalokkaaksi tragediaksi kello 7:42, kun patruunatehdasalueen keskellä sijainnut lataamo II räjähtää. Paineaalto pyyhkäisee läpi tehdasalueen ja lähitienoon hajottaen ovenkarmeja ja lukuisia ikkunoita pitkin pitäjää. Hetkeä myöhemmin ilmaan nousee massiivinen sienen muotoinen pilvi.

. Pamaus kuuluu yli 20:n kilometrin päässä Seinäjoella. Silminnäkijähavaintojen mukaan tanner tärisee Lakeuden Ristin lähellä.

. Elämän muuttuminen näkyy lavalla . Kansan kesken jo aiemmin Paukuksi nimetyn patruunatehtaan räjähdys on jokaiselle lakeuksilla edes hetken asuneelle tuttu tapahtuma. Nyt, kun räjähdyksestä on kulunut hieman yli 46 vuotta, on aika tuoda tarina näyttämölle.

. 10.9. kantaesityksensä Seinäjoen kaupunginteatterissa saa Patruunatehdas -näytelmä, jonka on käsikirjoittanut Anne Koski-Wood ja ohjannut Panu Raipia .

. – Ohjaajana haluan keskittyä ihmisiin ja tuoda esille ihmisten tarinoita, Patruunatehdas -näytelmän ohjaaja Panu Raipia kertoo.

. Hän tähdentää, että näytelmän hahmot ovat täysin fiktiivisiä eivätkä perustu oikeisiin ihmisiin.

. Raipia teki jo alussa tietoisen päätöksen, ettei näytelmässä mässäillä kuolemalla ja surulla. Yhtenä lähtökohtana näytelmään onkin, että tapahtumista on kerrottava ilman verta ja arkkuja. Miksi mässäillä surulla, kun surua voi käsitellä niin monella, paljon paremmalla tavalla?

. – Tottakai se mistä näyttämöllä kerromme vaikuttaa, se on meidän kaikkien mielessä ja sielussa. Me teemme näyttämöllä parhaimpamme, ja yritämme välittää sen myös yleisölle. Tässä näytelmässä on tunnepitoisuuden lisäksi myös paljon faktaa siitä, mitä räjähdyksessä ja sen jälkeen tapahtui, Mari Pöytälaakso kuvailee.

. Hän näyttelee perheenäiti Helenaa, joka saa surmansa räjähdyksessä.

. Räjähdys muutti monen perheen elämää ja arkea. Tehdasalueen keskellä sijainneessa Lataamo II:ssa työskenteli räjähdyshetkellä 69 henkilöä. Heistä 58 on naisia, iältään 18-59 -vuotiaita. Kuolonuhreja on virallisesti 40, kaikki muutamaa lukuun ottamatta naisia.

. Yhtäkkiä yksinhuoltajiksi jääneiden isien piti oppia pyörittämään arkea, letittämään lasten hiuksia ja tekemään kotitöitä.

. Patruunatehtaan keskiössä onkin perheenisä Heikin ( Jani Johansson ) selviäminen yksinhuoltajana oman ja kouluikäisen lapsen surun keskellä.

. Puhumisen tarve on suuri . Sekä Raipia että Pöytälaakso ovat huomanneet, että ihmisillä on jo pitkään ollut tarvetta puhua onnettomuudesta.

. – Puhumattomuus ei ole teemana tässä näytelmässä, mutta tällä alueella se on vaikuttanut vahvasti, Pöytälaakso kuvailee.

Hän korostaa, että näytelmän tai sen tekijöiden tarkoitus ei ole loukata ketään saatikka avata vanhoja haavoja. Jokaisella on oma tapansa käsitellä surua, ja siihen aikaan työnteko on ollut parhain selviytymiskeino.

. Raipia uskoo omien sanojensa mukaan lapsenomaisesti, että näytelmän myötä ihmisillä olisi pysyvä alusta puhua tapahtuneesta yhdessä ja jakaa muistojaan toisilleen.

. Hän kertoo, miten yleisötilaisuuksien jälkeen osallistujat eivät ole halunneet kysyä tekijöiltä mitään. Sen sijaan omia muistoja ja tunteita tapahtuneesta on jaettu rutkasti, tuntemattomien kanssa.

. – Nyt ihmisillä on lupa avata ja kertoa niitä tarinoita, joita ovat kantaneet vuosikymmeniä mukanaan. He saavat jakaa nuoremmille omia kokemuksiaan ja sillä tavoin puhdistua ja löytää jonkinlaista sielunrauhaa, Raipia sanoo lähestulkoon toivoen.

. Syyllinen jäi mysteeriksi . Satavarmaa syytä onnettomuuteen ei ikinä löydetty.

. Tehtaan johtoa vastaan alkoi oikeudenkäynti vuonna 1978. Syytteet olivat raskaita: johtoa syytettiin muun muassa 40:stä kuolemantuottamuksesta ja 44:stä vammantuottamuksesta. Neljä vuotta myöhemmin, 1982, korkein oikeus vapautti syytetyt kaikista syytteistä.

. Valtioneuvoston asettaman tutkintolautakunnan raportista käy ilmi, että erästä latauskonetta, lempinimeltään robottia, oli korjattu turma-aamuna vain kymmenisen minuuttia ennen räjähdystä. Ruutia annostelleen latauskoneen tekemät patruunat olivat nimittäin liian kevyitä. Tarkemman syynäyksen jälkeen paikalla ollut asentaja huomasi ruudin loppuneen, vaikka ruudin pitäisi valua suoraa ruutiullakolta koneeseen.

. Tehtaalla oli kuitenkin yleisessä tiedossa, että kyseisen robotin kanssa oli ollut ongelmia jo aiemmin. Toimintahäiriöiden vuoksi asentaja oli koneen ääressä jatkuvasti. Mikäli asentaja joutui poistumaan pidemmäksi aikaa koneen äärestä, hän sammutti sen.

. Toisin kuin todellinen valurautainen edeltäjänsä, Patruunatehdas -näytelmässä robotin runko on puusta ja se on pehmustettu vaahtomuovilla. Rautanupit ja liikutteluun tarkoitetut renkaat ovat metallia.

. "Tarinoiden avulla ihmiset jäävät elämään" . Sekä Raipia että Pöytälaakso tuovat ilmi Patruunatehtaan olevan ennen kaikkea tarina rakkaudesta, sovituksesta ja selviämisestä.

. Uutinen räjähdyksestä levisi nopeasti läpi koko Suomen, ja muualta maasta lahjoitettiin Lapualle avustusrahastoon parissa päivässä lähes kahdeksan miljoonaa markkaa. Kun räjähdyksessä kuolleet siunattiin hautaan, paikalla oli noin 5000 ihmistä, heidän joukossaan tasavallan presidentti Urho Kekkonen .

. Yhteisen surun edessä auttamisen halu ottaa ihmisissä vallan. Patruunatehtaassa yhteisöllisyys ja lähimmäisenrakkaus ovatkin koko teoksen läpileikkaavia teemoja.

. – Toivon, että tämän näytelmän myötä joku kipu tai haava saa silitystä, ja olisi vähän edes helpompi hengittää, Pöytälaakso toivoo.

. Raipia on samoilla linjoilla.

. – Ei ole sellaista ihmiselämää vielä tullut, jota ei olisi surutta ja ongelmitta läpi kuljettu. Tuli vastaan millaisia ongelmia tai katastrofeja tahansa, niistä voi päästä eteenpäin. Täytyy luottaa siihen, että huominen on parempi kuin eilinen, hän sanoo.

– Katse on eteenpäin.

. Juttua varten on kerätty tietoa Ilkka-Pohjalaisen arkistosta, Seuran ja Ilta-Sanomien artikkeleista sekä valtioneuvoston asettaman tutkijalautakunnan raportista vuodelta 1978.

Kirjaudu sisään

"Kaiken keskiössä on rakkaus ja sovitus" – Näytelmä patruunatehtaasta haluaa antaa mahdollisuuden puhua

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

"Kaiken keskiössä on rakkaus ja sovitus" – Näytelmä patruunatehtaasta haluaa antaa mahdollisuuden puhua

Jaa artikkeli

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje