Kainaston Lumikit tulee iholle: Ilot ja surut hoidetaan yhdessä naistenosastolla

Lumikit, Ylistaron Kainaston nuorisoseura, käsikirjoitus Liisamaija Laaksonen, ohjaus Jaana Jokinen, esityksiä 29.9. saakka.

Liisamaija Laaksosen näytelmä Lumikit kuljettaa katsojan 80-luvun keskussairaalan naistenosastolle. Pieneen huoneeseen on ahdettu kuusi potilasta, ja käytävilläkin makaa heitä lisää. Tilanne tuntuu jotenkin tutulta nykyajan uutisoinnista. Toki teatterin pienellä näyttämöllä on pitänyt tiivistää, jotta jokainen mahtuu kuvaan mukaan.

80-luvulla sairastaneet muistavat, ettei tiedetty kännyköistä, vaan puhelut piti käydä soittamassa sairaalan toimistosta. Hyvin varautunut potilas saattoi tuoda virikkeeksi oman matka-tv:n potilashuoneeseen.

. Osasto neloselle on kerääntynyt sattumanvarainen otos naisoletettuja. Eva Blomin yksineläjä Mirja on arka ja kivulias opettaja. Karita Alangon tyylikäs ja tarpeistaan tietoinen kosmetologi Toini tuo omat asusteet mukanaan. Sirkka Matalamäen Saara on jokaisesta huolehtiva leski. Jaana Mansikkamäen Sisko on pahasuinen ja eristäytyvä opiskelija. Birgit Virtasen Saimi odottaa varttuneessa iässä lasta.

Jenni Kangasluoman räväkkä Maire Pirkitta Jortikka on ryhmän kovaäänisin ja pikkuasiatkin huomaava seremoniamestari. Maire on määrätietoinen mutta reilu ryhmänjohtaja.

Ensimmäistä lastaan odottava sairaanhoitaja edustaa yksin sairaalan henkilökuntaa. Annukka Mylläri tekee pienestä roolista näkyvän ja tarpeellisen.

. Ylistaron Kainaston nuorisoseuran näyttelijät ovat tehneet ohjaajansa Jaana Jokisen johdolla upeaa työtä. Lumikkien roolityöt on rakennettu huolella ja ammattimaisuutta lähenevällä varmuudella. Tulkinta on tiivistä, ja juonen kuljettelu pitää katsojan valppaana. Jämäkästä henkilöohjauksesta kuuluu kiitos Jaana Jokiselle.

Lumikit luotaa syvälle 80-luvun naisten arkeen. Yhdessä käydään läpi sairaudet, menetykset ja sydänsurut. Osasto nelonen tarjoaa potilailleen vertaistukea ja terapiaa. Naiset käyvät läpi erilaisia elämänvaiheitaan. Osa luotaa syvemmältä, toiset tyytyvät kuuntelijan ja myötäeläjän rooliin.

Kaikille on yhteistä rakkauden ja läheisyyden kaipuu sekä pelko yksinäisyydestä.

Näytelmän kieli on rikasta, roisia ja joskus tosi rankkaakin. Varsinkaan Maire Jortikan selostuksessa ei mikään jää epäselväksi. Maire paukuttelee sanottavansa leveällä pohjalaismurteella. Saimi murtaa kainuulaisittain. Keskussairaala kerää väkeä eri puolilta maata.

. Vaikka Laaksosen näytelmän ensiesityksestä on kulunut aikaa lähes neljä vuosikymmentä, eivät ihmisenä olemisen perusasiat ole muuttuneet. Sairaudet tulevat yllätyksinä ja laittavat kantajansa kestokyvyn koetukselle. Ihmisten keskinäinen yhteys, huolenpito ja välittäminen ovat varsinkin poikkeusoloissa tärkeitä.

Hyvän näytelmätekstin ydin kestää ajan vaihtelut. Pienellä kosmeettisella tuunauksella Liisamaija Laaksosen Lumikeista saisi 2020-luvulle päivitetyn version. Mutta miksi vaihtaa lankapuhelin kännykäksi, kun sairaala-asut ovat edelleen samaa vakuuttavan haileanvihreää tai nuhruista pinkkiä?

Raimo Hautanen

Kirjaudu sisään

Kainaston Lumikit tulee iholle: Ilot ja surut hoidetaan yhdessä naistenosastolla

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje