Kaitafilmiaarre näyttää Seinäjoen 1950-luvun kadut ja kadonneet kulmat – Arto Wikla koosti isänsä kuvaamista filmeistä näin huikean videon

Kaitafilmikamera oli 1950-luvun puolivälissä Seinäjoella harvinaisuus. Se oli ylellisyystavara, jollainen harvalla oli varaa hankkia.

. Yhden omisti Ilpo Wikla . Se oli ajalleen tyypillinen kahdeksan millin kapine mallia Bolex. Ajatus laitteen hankkimisesta oli syttynyt, kun perheeseen syntyi tytär. Oli vuosi 1956.

Wikla alkoi kuvata. Perhejuhlia, matkoja ja muuta.

Filmille tallentui myös Seinäjoen katuja: ihmisiä, rakennuksia, autoja, puistoja, torielämää. Hiekka pöllyää, ihmiset köpöttelevät kaduilla kukin mitäkin asiaa toimittamassa. Kauppalan meno näyttää verkkaiselta.

. Ilpo Wiklan poika Arto Wikla pohti pitkään isän kaitafilmiaarteiden saamista talteen. Kaitafilmit ovat menneen maailman tekniikkaa, aika nakertaa hauraita nauhoja.

Wikla päätyi digitoimaan isänsä kuvaamilta filmeiltä parhaat palat ja julkaisemaan ne viime viikolla Youtubessa. Ensimmäisen vuorokauden aikana Wiklan koostama vajaa seitsemänminuuttinen Seinäjoki 1956 -video keräsi yli tuhat latausta.

Mutta kuka oli kaitafilmikameran takana häärännyt Ilpo Wikla?

. Vanhat seinäjokelaiset saattavat yhä muistaa hänet. Viime vuonna 94-vuotiaana menehtynyt Ilpo Wikla oli monen alan yrittäjä ja ennakkoluuloton edelläkävijä. Hän perusti Seinäjoelle pitäjän ensimmäisen musiikkiliikkeen 1950-luvun alkuvuosina.

Kaupassa myytiin soittimia ja äänilevyjä. Erikoisuus oli musiikinkuuntelupiste, jossa kävijät pystyivät kuuntelemaan kuulokkeilla äänilevyjä ennen ostopäätöstä.

Hyvin menestyneestä Musiikkiliike Wiklasta tuli kauppalan musiikkielämän eräs keskus, jonne tultiin asioimaan eri puolilta maakuntaa. Liike järjesti myös konsertteja.

Kauppa vilahtaa myös Arto Wiklan tekemällä Seinäjoki 1956 -filmillä.

Kaikkiaan kolmessa eri osoitteessa toiminut liike lopetti 1960-luvun puolivälissä kilpailun kasvettua.

– Kaitafilmaamisen isäni lopetti 1970-luvun alussa.

. Arto Wikla varttui musiikin ympäröimänä.

– Muistan, kuinka jazzmuusikot kokoontuivat liikkeeseen jammailemaan ja hakkailin tahdissa rumpuja.

Wiklan soittimiksi valikoituivat ensin sähkökitara ja klassinen kitara, mutta sittemmin luuttu korvasi molemmat. Elämäntyönsä hän on tehnyt opettajana Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen laitoksella.

– Musiikki on kuitenkin ollut aina keskeisin asia elämässäni.

Seinäjoki 1956 -filmin taustamusiikki on Wiklan sikarilaatikkokitaralla improvisoima.

– Sikarilaatikkokitara on etenkin folkissa ja bluesissa käytettävä pieni kolmikielinen soitin. Historia juontaa sikarilaatikoiden käyttämiseen kaikupohjina.

Voit katsoa Seinäjoki 1956 -filmin alta:

Kirjaudu sisään

Kaitafilmiaarre näyttää Seinäjoen 1950-luvun kadut ja kadonneet kulmat – Arto Wikla koosti isänsä kuvaamista filmeistä näin huikean videon

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje