Kirjailijan tielle viitoittaa lahjakkuus ja hyvä opettaja, esikoiskirjailija Eeva Åkerblad kohtasi ex-opensa Outi Koivun ja kumpikin kehui kilvan toisiaan

Siitä lähtien kun Eeva Åkerblad , 31, julkaisi esikoiskirjansa Huolenpitoja ja hänestä alkoi ilmestyä juttuja valtakunnallisiin lehtiin, on äidinkielenopettaja Outi Koivu ollut innoissaan.

– Tuntuu niin hyvältä! Olen ollut Eevasta tosi ylpeä ja laittanut Instagram-päivityksiinikin, että hei, katsokaa, entinen oppilaani on Hesarissa, Koivu nauraa.

. Teuvalaissyntyinen Åkerblad muistaa ex-opensa helposti lähestyttävänä ja kannustavana ihmisenä, jonka kanssa oppilaat pääsivät nopeasti samalle aaltopituudelle.

– Uskoit, muttet koskaan painostanut, kirjoittaa Åkerblad Koivulle lähettämänsä runoproosateoksen kappaleen saatesanoissa.

. Lahjakas oppilas, innostava opettaja Opettajan ja oppilaan vuorovaikutussuhteen merkitys ihmisen elämänuralle ja myöhemmille valinnoille voi olla valtava. Näin myös kirjoittamisen saralla. Koivua ja Åkerbladia pyydettiin hiukan muistelemaan toisiaan ja miettimään, miten he ovat kokeneet toisensa Teuvan lukiossa toistakymmentä vuotta sitten.

– Muistan Eevan hyvin lahjakkaana ja erittäin taiteellisena kirjoittajana, jolla oli myös kuvataiteilijan kykyjä. Kysyinkin kirjan saatuani, onko hän itse tehnyt kuvituksen siihen, mutta niin ei ollut, Koivu kertoo.

. – Outin äidinkielen opetus oli aina laadukasta ja innostavaa. Toisaalta hän oli myös rento, tunsi opiskelijan arjen ja muisti sen, että on olemassa muitakin aineita ja muuta elämää – ettei vaan tuutannut sitä omaa asiaa. Uskon, että hän osasi myös myönteisesti vahvistaa niitä oppilaita, joiden lempiaineita äidinkieli ei ollut, Åkerblad pohtii.

. Kirjoittaminen kumpuaa ajattelun taidosta Niin Åkerblad kuin Koivukin puhuvat siitä, että kirjoittamisen taito kumpuaa pohjimmiltaan ajattelun taidosta, ja siihen päästäkseen on luettava kirjoja ja tutustuttava laajasti kulttuuriin. Näin on tehty Teuvan lukion äidinkielen tunneilla. Åkerbladkin esimerkiksi näytteli monissa teatteriesityksissä ja lausui runoja.

– Muistan, että meidän ensimmäinen tehtävä äidinkielentunnilla oli kirjoittaa essee aiheesta Mitä on taide? Åkerblad muistelee, ja muistaa aivan oikein.

. – Se on vaikea aihe, ja laittaa miettimään. Esseehän on pohdiskeleva asiateksti, jossa ajatus kehittyy samaan aikaan kun kirjoitetaan, Koivu sanoo, ja kritisoi hiukan nykyisiä ylioppilaskirjoituksia, joissa äidinkielen ainekirjoituksen teemat ovat hyvin kapeita.

– Nykyään kirjoitustaidon yo-kokeessa on vain yksi teema. Se tuottaa hyvin samanlaisia tekstejä, joissa ei persoona eikä sanataiteelliset kyvyt näy samalla tavalla kuin ennen.

. Opettajan pahin virhe on lannistaminen Äidinkielen opetuksessa opettaja ja oppilas tulevat hyvin lähelle toistensa ajatusmaailmaa. Tilanne voi olla jopa herkkä, kun toinen purkaa paperille syvimpiä tuntojaan, ja toinen arvioi tekstiä ammatillisesti.

Åkerblad muistaa Koivun aina kannustaneen ja kehuneen oppilaita. Samaan hän itsekin pyrkii opettaessaan nykyään kirjoittamista ja sanataidetta Jyväskylässä, missä hän asuu.

– Kehua ja kannustamista ei mielestäni voi koskaan olla liikaa. Sekin tiedetään, että negatiivinen palaute jää muistijälkeen paljon vahvemmin kun positiivinen, Åkerblad toteaa.

. Mikä sitten voi olla äidinkielenopettajan suurin virhe?

– Kyllä kai se on se sama joka aineessa: oppilaan halveksiva lannistaminen. Jos sanotaan, että olet huono, lausahdus alkaa toteuttaa itse itseään, Koivu sanoo.

Hän ei säästele kehuja, kun on sen paikka.

– Joskus koulumaailmassa ilmassa oli ajatus, ettei pitäisi liikaa jaella kymppejä. Voi kysyä, että miksi ei, jos toinen on kerran oikeasti hyvä.

. Pojat lukee vaikka Volvon korjausopasta Vaikka Åkerbladin kohdalla ei voi sanoa äidinkielen opetuksen viitoittaneen suoraan kirjailijan uralle, sillä on ollut vaikutusta ainakin kulttuurin ja taiteen pariin hakeutumiseen.

Koivu kertoo pohtineensa aikoinaan, että Eevasta tulee joko näyttelijä tai kirjailija, ja että joka tapauksessa hänestä kuullaan vielä. Lukion jälkeen hän pääsi opiskelemaan Jyväskylän yliopistoon kirjallisuutta.

– Yliopistossa en vielä uskaltanut ainakaan tietoisesti haaveilla kirjailijuudesta. Kesti aikansa, että rohkenin ottaa oman kirjoittamiseni tosissaan. Kirjoittamisen perus- ja aineopinnot opiskelin vasta valmistumisen jälkeen, Åkerblad sanoo.

. Kaksikko pohtii vielä lopuksi Koivun heittämää kysymystä, miten ihmeessä saisi pojat lukemaan kirjoja? Nykyään myös yläkoulun puolella opettajana työskentelevän Koivun kysymys on ajanut lähes epätoivon partaalle.

– Lukutunti on kerran viikossa. Olen antanut joidenkin poikien lukea vaikka Volvon korjausopasta, mutta jotakin on pitänyt lukea.

Åkerbladia asia hymyilyttää eikä hänellä ole kysymykseen suoraa vastausta.

– Uskon kyllä, että jokaiselle on olemassa joku kirja.

. Kirjassa yhdistyy runo ja proosa Runoproosateos Huolenpitoja (Kustantamo S&S) kertoo naisesta, joka matkustaa vuoristossa sijaitsevaan salaperäiseen sanatorioon rentoutumaan. Unenomaisen kylpylätodellisuuden pinnan alla kuplii kuitenkin monenlaista kummaa ja jotakin torjuttua.

Runoa ja proosaa yhdistävä teos ei päästä lukijaa aivan helpolla. Leikittelevä kieli ohjaa lukemaan hitaasti, välillä taaksepäin palaten. Kirjasta on paperiversio ja sähkökirjaversio, mutta ei äänikirjaa.

. Tekstiä on hiottu pitkään, ja se näkyy.

– Ensimmäisiä luonnoksia kirjoittaessa sitä vain yritti siirtyä pois itsensä tieltä. Aluksi kirjoitin vapaasti ja tuhlailevasti. Olen kutsunut tätä sitoutuneen harhailun metodiksi. Myöhemmin päästin irti perfektionistin minussa. Olennaista on erottaa nämä vaiheet toisistaan, hiomisen paikka on lopussa, ei alussa, Åkerblad kertoo.

. "Kaikkea ei tarvitse ymmärtää järjellä" Teoksen kieli, unenomainen kylpylämiljöö, päähenkilön tapa tehdä havaintoja sekä hoivan teema löytyivät runsasta luonnosmateriaalia tutkimalla, karsimalla ja kirjoittamalla lisää.

Seuraavan teoksen kirjoitusprosessi on rauhallisessa ideoinnin, taustatutkimuksen ja luonnostelun vaiheessa.

. – Katsotaan sitten mihin se vie. Huolenpitojen vastaanotto on ollut kyllä ilahduttavaa. Sosiaalisen median lukija-arvioissa on korostunut myös lukukokemuksen kehollisuus ja rentouttavuus. Teosta, kuten runoutta ylipäätään, voikin lähestyä uteliaana ihmetellen. Kaikkea ei tarvitse ymmärtää järjellä, Åkerblad sanoo.

Kirjaudu sisään

Kirjailijan tielle viitoittaa lahjakkuus ja hyvä opettaja, esikoiskirjailija Eeva Åkerblad kohtasi ex-opensa Outi Koivun ja kumpikin kehui kilvan toisiaan

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Kirjailijan tielle viitoittaa lahjakkuus ja hyvä opettaja, esikoiskirjailija Eeva Åkerblad kohtasi ex-opensa Outi Koivun ja kumpikin kehui kilvan toisiaan

Jaa artikkeli

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje