Seinäjoen Rytmikorjaamolla järjestetään loppiaisena 6.1. Raskas ei kiusaamiselle -tapahtuma, jossa kuullaan muun muassa järjestäjänä toimivan Rock Campin leireillä olleiden nuorten bändejä sekä järjestön toiminnassa mukana olevien heviartistien soittoa.
– Siellä on paneelikeskusteluja, median edustajia sekä muusikoita puhumassa kiusaamisaiheesta, kertoo Rock Campin perustamisessa mukana ollut sekä valmennusvastaavana toimiva Alexander Kuoppala.
– Itse vedän siellä klinikkatyyppistä juttua Daniel Freybergin ja Samy Elbannan kanssa. Siinä lähinnä keskustellaan kitaransoitosta ja nuoret saavat kysellä meidän urakehityksestämme, Children of Bodom -yhtyeessä kitaraa soittanut Kuoppala kertoo.
Kuoppalan, Freyberin ja Elbannan lisäksi tapahtumassa mukana olevia hevi- ja rockmuusikoita ovat ainakin Kai Hahto, Pekka ”Pexi” Olkkonen, Mathias ”Vreth” Lilmåns, Sara Strömmer, Juha Mäenpää, Kimmo Perämäki sekä Ville Siuruainen.
Keskiössä ovat nuoret, jotka ovat bändeineen treenanneet koko syksyn tapahtumaa varten.
– Tämä on hetki, jolloin he pääsevät vihdoin isolle lavalle esiintymään.
Osa nuorista on ollut suunnittelemassa myös lavakarttaa sekä tekniikkaa.
– Tässä samalla opetetaan heille tapatumatuotannon rakentamista.
Kiusaamisaihe päätettiin nostaa esiin ensi viikon lauantaina järjestettävän tapahtuman avulla, sillä Rock Campin toinen perustaja Satu Haveri oli pannut merkille lisääntyneen uutisoinnin koulukiusaamistapauksia koskien.
Lisäksi Kuoppalan mukaan nuorten vanhemmilta kuulee paljon puhetta siitä, kuinka omaa lasta kiusataan ja koulussa asialle ei tehdä mitään.
– Koitamme vähän herättää ajatusta, että nuoret tajuaisivat millaista tuhoa kiusaamisella voi saada aikaan.
Kiusaaminen ajoi purkamaan tunteita kitaraan
Koulukiusaaminen on tuttua myös Kuoppalalle. Häntä kiusattiin ala-asteelta seitsemännelle luokalle saakka, enimmäkseen henkisesti.
– Minut suljettiin porukasta ulkopuolelle ja ilmiannettiin aika tehokkaasti kuinka huono olin.
Kiusaamisen aikana Kuoppala olisi toivonut, että hän olisi pystynyt koulussa kertomaan luotettavalle aikuiselle asiasta.
– Ei minulla oikein sellaista kuitenkaan ollut. 80-luvulla koulua käydessäni systeemi oli vähän hierarkkisempi ja opettajat olivat mielestäni paljon vaikeammin lähestyttäviä hahmoja.
Henkilökemioiden muutoksen myötä kiusaajista tulikin yläkoulussa Kuoppalan kavereita.
– Se seura ei kyllä ollut kauhean hyvää. Huomasin heti, että en halua olla siinä porukassa, koska siellä alkoi liikkumaan huumeita.
Kuoppala ei koe katkeruutta häntä kiusanneita henkilöitä kohtaan. Hän uskoo sen johtuneen siitä, että kiusaajilla itsellään oli paha olla.
– Kyllähän se ikään kuin jätti minuun jäljet, mutta on siinä ollut se hyvä puoli, että sitten olin vain kotona ja soitin kitaraa. Se oli tapa, jolla purin sitä hommaa ja se taas omalla tavallaan on johtanut johonkin elämässäni, Kuoppala toteaa.
Oman bändiuransa päätyttyä hän on työskennellyt parikymmentä vuotta erityisnuorten parissa.
– Huomasin, että se on minun juttuni. Toki teen edelleen musiikkia, mutta enemmän harrastuspohjalta.
Rahan ei pitäisi estää harrastamista
Raskas ei kiusaamiselle -tapahtuma on toteutettu yhteistyössä Vaasan Rokkikoulun kanssa Erasmus+ -hankkeena.
Satu Haveri harmittelee, ettei Seinäjoen kaupunki juurikaan tue kulttuuria ja sen vuoksi esimerkiksi Rock Campin toiminta ei ole nuorille ilmaista.
Järjestö aloitti nuorisotyötä tukevan keräyksen, jotta myös vähävaraisista perheistä tulevat nuoret voisivat tulla Rock Campille.
– Meidän arvo on se, että harrastamisen ei saisi maksaa, eikä sen pitäisi olla esteenä nuorille.
Toimintaa on kaupungin taholta tuettu Haverin mukaan 2000 eurolla vuotta kohden. Toisin asiat ovat esimerkiksi Tampereella.
– Siellä nuorille on maksutonta toimintaa Monitoimitalolla.
Rock Camp onkin laajentamassa toimintaansa Tampereelle, missä kaupunki on myöntänyt sille myös nuorisotakuun.
Yhteistyökumppani, Vaasan Rokkikoulu, ei Haverin mukaan ole täysin ilmainen, mutta se maksaa todella vähän.
