<p>Ylihärmän nuorisoseuran teatteriporukka on saanut valmiiksi uusimman taidonnäytteensä.<em> Iso paha susi</em> -näytelmän ensi-ilta on 5. elokuuta, ja kenraaliesitys lupaa elämyksellisyyttä ja hauskuutta penkkiriveihin istahtaville lapsiperheille.</p><p>Edellinen näytelmä pyöri nuorisoseuralla ennen koronaa, ja näyttää siltä, että väki on nyt kahta innokkaammin mukana lavalla ja muissa asemissa. </p>.<p>Tällä kertaa nähtävänä on <strong>Katja Krohnin</strong> käsikirjoittama seikkailu, johon on sotkettu monta satua ja jossa tutut juonet heittävät häränpyllyäkin. </p><p>Lavalla häärää vain neljä aikuista mutta lapsia tuttuun tapaan runsaasti, tällä kertaa 24. Heistä nuorin on harrastajanäyttelijäkaartin ensikertalaisiin lukeutuva kuusivuotias<strong> Miina Autio</strong>. Hänelläkin on vuorosanoja, ja ne kuuluvat selkeästi ja oikeaan aikaan.</p><p>Tytöllä riittää kiirettä puolitoistatuntisen aikana, sillä hänellä on monen muun lapsen tyylisesti kolme roolia: kili, possu ja ampiainen.</p>.<h2>Haistakaa, jätkät, jäkälä!</h2><p>Näyttelijöillä on rooleja on yhteensä monta kymmentä. Tuntuu siltä, että tiukatkin vaihdot on harjoiteltu sujumaan sukkelasti. Ohjaajat <strong>Maaria Koivula-Talkkari</strong> ja <strong>Linda Huhtaluhta</strong> saavat isot ryhmät liikkumaan lavalla hapuilematta, ja luonneroolit ovat uppoutuneet näyttelijöihin.</p>.<p>Sudenpentu Ruuperi<strong> </strong>(<strong>Hanna-Maija Mantere</strong>)<strong> </strong>ja Iso paha susi<strong> </strong>(<strong>Tero Hurtamo</strong>) ovat mainio kaksikko, ja he pelaavat hyvin yhteen.</p><p>13-vuotias Mantere on loistanut jo monessa näytelmässä, muun muassa hervottomana Kapteeni Koukkuna, mutta Hurtamo on uusi tähti nuorisoseuran lavalla. Toivottavasti miestäkin nähdään lisää, paksun hännän kanssa tai ilman.</p><p>Hänen 15-vuotias tyttärensä <strong>Aura Hurtamo </strong>näyttelee Punahilkan mummoa niin, että vanhentaa itsensä pelkkien silmälasien, huivin ja olemuksensa avulla. Mukana on yllättävän monta lasta, jonka vanhempi on näyttelemässä tai muuten mukana tiimissä.</p>.<p>On vaikea nostaa esiin suorituksia, koska kaikki ovat niin kohdillaan. Mainitaan nyt vielä ilmaisultaan selkeä<strong> Veeti Hippi</strong> veikeänä karhuna, ilmeikäs <strong>Essi Kallio</strong> tomerana kettuna ja <strong>Hilja-Maaria Linko</strong> sympaattisena sammakkona.</p>.<h2>Syödään pienten lasten varpaita, huh hah hei!</h2><p>Aikuisten mielestä taitaa olla hieman pelottaviakin kohtauksia, koska hukalla on kaiken aikaa sudennälkä. Pikkuväki kuitenkin kikattaa eläinten joutumiselle suden vatsaan.</p><p>Syömistä kuvattiin syöjättärien ja suuren harson avulla.</p>.<p>Toilailuja nähdään riittämiin, ja sanaleikit ja vitsit tuovat iloisuutta. Tekstissä on hauskoja heittoja varsinkin isolta pahalta sudelta, ja hassuja sanoja, kuten lehmänutarehillo.</p><p>Seassa on ohjaajien keksimiä, pieniä lisäyksiä. Esimerkiksi omalle murteelle käännetty savolaiskohtaus suden ja kilien kesken on riemukasta.</p><p>Jo alussa ylen "rasittavaksi" osoittautuva, rakastettava Aapiskukko (<strong>Seija Mantere</strong>) esittää omintakeisesti käskyn sulkea kännykät.</p>.<p>Tänä vuonna 130 vuotta täyttävän nuorisoseuran tuotemerkkejä ovat seikkailufiilis ja tekemisen ilo. Sitä korostavat näytelmän värikäs puvustus yksityiskohtineen. Valaistusta on täydennetty kattoremontin yhteydessä.</p><p>Lavastuksesta on mainittava rouva possua esittävän, Isonkyrön kirkkoherran <strong>Satu Lingon</strong> ja lasten maalaama seinämä. Se kätkee sisälleen Koivula-Talkkarin ideoiman ja lavastusryhmän toteuttaman nerokkaan toiminnon. Muttei siitä sen enempää, kukin nähköön sen itse paikalla. </p>.<h2>Jos en pian saa ruokaa, mun suolet alkaa syödä toisiaan</h2><p>Ohjaajat odottavat lapsinäyttelijöiltä sitä, että nämä malttavat olla tiirailematta tuttuja yleisöstä. Vasta näytelmän loputtua saa tähyillä. Tämä toteutuu aika hyvin, joten kiitos lapsille keskittyneisyydestä.</p><p>Joissakin kohtauksissa edetään hieman nopeasti. Se johtuu varmaan kenraaliesityksen ja yleisön tuomasta ylivireestä, joka tasoittuu esityskaudella.</p>.<p>Satujen sekamelskassa on myös totisempaa sanomaa. Käsiohjelman sanoin "meillä jokaisella on tarve kuulua jonnekin, olla osa porukkaa ja tulla hyväksytyksi sellaisen kuin on".</p><p>Esityksen jälkeen joku tuumaa yleisössä, että lasten päästäminen näyttelemään on parasta nuorisotyötä. Yhteen palautelappuun on rustattu onnistuneesta yhteisöllisyyden luomisesta. Olen samaa mieltä. </p><p><em>Esitykset: 7.8. klo 15, 10.8. klo 18.30, 12.8. klo 18.30, 14.8. klo 14 (Ylihärmän NS:n 130-vuotisjuhla, 17.8. klo 18.30, 19.8. klo 18.30, 21.8. klo 15, 24.8. klo 18.30 ja 26.8. klo 18.30.</em></p>