<p>Jos sukulaisjoulu alkaa jossain vaiheessa tylsistyttää, vaihtoehtona on uppoutua vaivihkaa sarjoihin. </p><p>Toimitus keräsi yhteen vinkkejä suoratoistopalveluiden sarjoista. Listausta voi hyödyntää myös myöhemmin.</p>.<h2>Jouluista tunnelmaa</h2>.<p><strong>Jouluksi kotiin</strong>, Netlix. Norjalainen romanttinen draamakomedia, josta on ilmestynyt kaksi kautta. Ikisinkku yrittää löytää poikaystävän, jonka voisi viedä jouluna kotiin. Hieman kaavamainen aihe on tehty raikkaasti ja hauskasti. Norjalaisen pikkukaupungin jouluiset maisemat ihastuttavat! <em>Laura Krohn</em></p>.<p><strong>Vihaan joulua</strong> (Odio il Natale, Netflix, 6 jaksoa)</p><p>Vihaan joulua on provokatiivinen nimi tälle romanttiselle sarjalle, jossa itseasiassa rakastetaan joulua ja ylipäänsä kaikkea aika paljon.</p><p>Sarja on italialainen versio parin vuoden takaisesta norjalaisesta suosikkisarjasta Jouluksi kotiin. Tarina on sama, mutta tapahtumapaikka on nyt talvinen Venetsia.</p><p>Romantiikan nälkään tämän katsoo sujuvasti, vaikka alkuperäinen norjalaisversiokin olisi vielä hyvässä muistissa. Kaunis italian kieli sopii hyvin tähän rakkauden etsintään.</p><p><em>Teemu Lampinen</em></p>.<p><strong>Joulumyrsky</strong> (Netflix, 6 jaksoa)</p><p>Norjalainen Joulumyrsky -minisarja lukeutuu jouluviihteessä siihen ryhmään, mikä saisi huomionsa ilman joulukauden apua. Tarinat ovat tässä riittävän kiehtovia ja toteutus kaikin puolin on vetävää.</p><p>Sarja sijoittuu pääosin Oslon lentokentälle, minne matkustajat ovat jääneet saarroksiin lumimyräkän tultua päälle. Henkilöhahmoja on lukuisia ja jokaisella on oma elämää määrittelevä murheensa.</p><p>Ensimmäiset jaksot menevät henkilögalleriaan tutustuessa, mutta loppuaan kohden sarja kasvaa kauniiksi ja inhimilliseksi.</p><p><em>Teemu Lampinen</em></p>.<h2>Omat sukulaiset kunniaan </h2>.<p><strong>Succession</strong>, HBO. Musta komedia, kun siirappi ei maistu. Kertoo ökyrikkaasta perheestä, jonka jäsenet keksivät toinen toistaan ilkeämpiä juonia toistensa kampittamiseksi. Kehenkään ei ole luottamista. Intro on niin hieno, että sekin pitää aina katsoa. Neljättä kautta odotellessa. </p><p><em>Annukka Latvala</em></p>.<p><strong>Rakkaat lapset</strong>, Yle Areena. Siskonpedin tekijöiltä ja eturivin naiskoomikoilta mainio sarja, övereitä mutta tunnistettavia hahmoja, kiusallisia tilanteita... Tämän jälkeen omat sukulaiset näyttäytyvät kultaisina ja normaaleina tyyppeinä! </p><p><em>Laura Krohn</em> </p>.<p><strong>Perhejoulu</strong> (Überweihnachten, Saksa, Netflix 2020, kolme jaksoa)</p><p>Mukaansatempaava saksalainen jouludraama, jossa yhdistyvät pikkukylän lämmin tunnelma odotuksiin ja pettymyksiin. Sarjassa juodaan ja naidaan, mutta saadaan myös asioita sovittua ja ratkottua. Musiikkivalinnat alleviivaavat saksalaisten rakkautta suomalaiseen stadionrokkiin.</p><p><em>Teemu Lampinen</em></p>.<h2>Draamaa ja rikoksia</h2>.<p><strong>The White Lotus</strong>, kausi 2 (HBO Max, 7 jaksoa)</p><p>Suomalaisten rakastamassa Sylvian joululaulussa lauletaan, miten <em>”Etnanpa kaukaa mä kauniina näin/ ah, tää kaikki hurmaa ja huumaapi pään”.</em></p><p>Etnan juurella Sisiliassa ollaan myös Mike Whiten käsikirjoittamassa ja ohjaamassa White Lotus -sarjan toisella kaudella. White Lotus on aikuisten sarja. Toinen kausi ei tavoita modernin ihmisen olemassaolon ahdistusta aivan samalla väkevyydellä kuin ensimmäinen kausi teki, mutta samat elementit ovat silti koossa.</p><p><em>”Se häkki, mi sulkee mun sirkuttajain/ ja vaiennut vaikerrus on vankilan”</em>, kuten Topelius kirjoitti 180 vuotta sitten, käy toteen myös White Lotuksen loppuratkaisussa.</p><p><em>Teemu Lampinen</em></p>.<p><strong>Harakkamurhat</strong>, Yle Areena. Kunnon murhamysteeri Agatha Christien hengessä vetää mukaansa. Tarina on toteutettu ovelasti kahdessa aikatasossa ja reaali- ja fiktiomaailmassa. Kuulostaa ehkä oudolta, mutta se toimii yllättävän hyvin. Katsoja nauttii sekä kutkuttavasta mysteeristä että hienosti toteutetusta kerronnasta.</p><p><em>Laura Krohn</em></p>.<p><strong>Paratiisi</strong>, Yle Areena. Toisella kaudella oululainen rikostutkija palaa Espanjan Aurinkorannikolle selvittämään tuntemattoman suomalaismiehen murhaa. Sarja kietoo yhteen kaksi kulttuuria ja liikkuu niiden välillä sujuvasti. Ohjelma etenee tilanteesta toiseen ja rikosvyyhti pitää näpeissään. Myös ihmissuhteiden kuvaus on elämänmakuista. </p><p><em>Helene Varila</em></p>.<p>HBO:n itäeurooppalainen sarja <strong>Pustina</strong>. Se sijoittuu pieneen tšekkikaupunkiin. Mysteeri pitää otteessaan, ja sarjan karheanruma miljöö on omalla tavallaan kaunista katseltavaa. Tarinaan liittyy kadonnut nuori tyttö, pahamainen nuorisokoti, valtava hiilikaivos ja perhesalaisuuksia...</p><p><em>Laura Krohn</em></p>.<p><strong>Wednesday</strong> (Netflix, 8 jaksoa)</p><p>Kukapa ei pitäisi yliluonnollisesta, sysimustaa huumoria viljelevästä high school -draamasta. Wednesday Addamsin tuntuu teinikipuilussaan olevan tyytyväinen ja tasapainoinen ja nauttivan vain kaikesta kalmasta, mitä sarjan tarina eteen tuo.</p><p>Ryhdikkäällä rytmillä toteutettu kerronta pitää katsojan tiukassa otteessa. Hirviöt, ihmissudet ja elävät kuolleet näyttävät kauheilta ja uhrejakin tulee, mutta väkivallalla ei mässäillä.</p><p>Jos oma maku on edes joskus ollut gootahtava, niin se laskettakoon eduksi tämän sarjan kohdalla.</p><p><em>Teemu Lampinen</em></p>.<h2>Kevyempää viihdettä</h2>.<p><strong>Emily in Paris</strong>, Netflix. Sopivan aivotonta hömppää sukujoulun sekaan. Ajatukset saa irti arjesta ja sarja on myös visuaalinen. Ei missään tapauksessa liian vakava.</p><p><em>Piia Saarenketo</em></p>.<p><strong>Christmas Flow</strong> (Ranska, Netflix, 2021, kolme jaksoa)</p><p>Ajankohtainen ja hyvin viihdyttävä minidraamasarja, mikä onnistuu välittämään kiitettävästi aitoa tunnetta ja huumoria. Joulu on vain hellyttävä koriste tämän romanttiseksikin äityvän sarjan kerronnassa.</p><p><em>Teemu Lampinen</em></p>.<p><strong>Jarin ja Karin joulutarina</strong> (Areena, 2021, kolme jaksoa)</p><p>Jarin ja Karin hahmot ovat lähtökohtaisesti lapsille tehtyjä, mutta heidän seikkailuissaan ja elämänasenteessaan on runsaasti ammennettavaa varttuneimmillekin. Joulutarina on hienosti toteutettu ja kestää katselua vaikka useamman kerran.</p><p><em>Teemu Lampinen</em></p>