Kun Lauran ja Tonin koti paloi Vöyrillä, jäljelle jäivät vain kaulakoru ja armeijalaatta – "Vielä ei ollut minun aikani lähteä"

Laura ja Toni Holopainen havahtuivat yöllä monien pahimpaan painajaiseen. Heidän rakas kotinsa oli ilmiliekeissä.

. Pariskunnan koira Hades herätti Lauran palavasta talosta kahden aikaan yöllä. Sokkitilassa ulos juostessaan, Laura ei ollut edes varma, oliko puoliso yhä sisällä palavassa talossa ja se jos jokin herätti suurta huolta.

Pian Vöyrin Salomaan yössä raikui Lauran huuto: "Tupa palaa, tupa palaa!"

Siihen huutoon havahtui Lauran puoliso Toni, joka oli saunomassa veljensä kanssa ulkorakennuksessa hieman kauempana palavasta talosta.

– Minulla meni hetki tajuta, mitä Laura huusi. Sitten lähdin juosten katsomaan, missä palaa ja mikä palaa.

Huomattuaan palavan talon, Toni juoksi veljensä kanssa hakemaan pihasaunalta vettä.

– Sitten tajusimme, että turhaan me yritämme. Emme me voi sitä enää sammuttaa, hän muistelee.

. Hengenlähtöä lähellä ollut Laura juoksi 300 metrin päähän naapuriin hakemaan apua, ja naapurin herättyä palokunta soitettiin paikalle.

– Kaikista hirveintä oli katsoa naapurin ikkunasta, kun oma rakas talo palaa. Se oli sanoinkuvaamattoman kamala näky, Laura kertoo.

Kun Laura oli naapuritalossa, Toni nappasi talon eteisestä auton vara-avaimet, jotta auto saataisi siirrettyä pois palokunnan tieltä.

. Palavan hirren huminaa oli hirveää kuunnella Palokunta saapui paikalle vartissa, mutta odotus tuntui pariskunnan mukaan ikuisuudelta.

Toni kertoo, että palavan hirren huminaa oli erityisen hirvittävää kuunnella.

Myös huoli piharakennuksessa olevista eläimistä oli suuri

– Tallissa oli hevonen, kanat, ankat ja puput. Oli tosi suuri pelko siitä, että kuolevatko eläimet sinne, jos palo leviää, Laura kertoo.

Palokunta kuitenkin kasteli saapuessaan piharakennuksen edustaa, eikä tallissa oleville eläimille käynyt kuinkaan.

Talon sisälle jäänyt kissa menehtyi kuitenkin palossa.

. Savun keskellä nukkunut Laura selvisi kuin ihmeen kaupalla vähin vammoin. Vain lonkka ja toinen käsivarsi olivat ruhjeilla rikkoutuneesta lasista. Tulipalon jäljiltä koko myös keho oli noen peitossa.

– On täysi ihme, että olen yhä hengissä. Vielä ei ollut minun aikani lähteä, Laura toteaa.

. Jäljelle jäivät vain koru ja armeijalaatta Laura ja Toni menettivät koko talon.

Erityisen pahalta talon menettäminen tuntui, koska kotiin oli suuri tunneside.

– Se oli Tonin kotitalo, jossa hän oli asunut ensin isänsä kanssa ja sitten me kahdestaan, Laura kertoo.

. Isältä Tonille jäänyt koti kätki sisälleen monta muistoa.

Kaikki muistot hävisivät savuna ilmaan. Jäljelle jäivät vain Lauran kaulakoru ja Tonin tuntolevy armeijasta.

– Vaikka se oli minun rakas kotitaloni, olen niin iloinen, että Laura selvisi sieltä hengissä, Toni toteaa.

. Ilman kotivakuutusta pudotus oli korkea Koska pariskunnalla ei ollut voimassa olevaa kotivakuutusta, he putosivat tyhjän päälle.

Kotivakuutuksen puuttuminen johti myös siihen, että palon syytä ei lähdetty selvittämään. Se on siis edelleen mysteeri.

– Olemme miettineet, oliko se joku sähkövika tai vastaava. Palopäällikkö sanoi, että palo on joka tapauksessa levinnyt räjähdysmaisesti.

. Laura ja Toni eivät ole voineet käydä töissä muutamaan vuoteen sairauksiensa vuoksi, joten säästöjä ei ole kertynyt.

Laura sairastaa muun muassa molemminpuoleista kolmoishermosärkyä sekä Hortonin neuralgiaa. Toni on loukannut selkänsä, mikä aiheuttaa voimakasta kipuoireilua.

Korkeiden lääkekulujen vuoksi pari on joutunut säästämään aivan vääristä asioista, kuten kotivakuutuksesta, joka katkesi lopulta noin vuosi ennen tulipaloa.

– Sitä yllättyy, kuinka tyhjän päälle oikeasti jää. On niin eri asia, jos on säästöjä tai kykenee normaalisti töihin. Nyt pitää aloittaa kaikki alusta.

. Kriisiapua pariskunnalle tarjottiin vasta muutaman päivän kuluttua onnettomuudesta.

Eri järjestöjen kautta saaduilla lahjakorteilla ja muilla avustuksilla he pääsivät alkuun. Ystävistä ja perheestä on ollut myös suuri apu. Rahankeräystili laitettiin pystyyn, mutta pienen lähipiirin vuoksi keräykseen ei ole vielä kertynyt tarvittavaa summaa.

– On vielä todella paljon isoja hankintoja tekemättä, Laura kertoo.

. Pariskunta kokee yhteiskunnalta saamansa avun olleen pientä. He ovatkin tältä osin tyytymättömiä.

– Kelasta ei suostuttu edes korvaamaan silmälasejani, Laura toteaa.

. "Onneksi meillä on toisemme" Tulipalokokemuksen jälkeen nukkuminen on tuntunut erilaiselta.

– Aika paljon pelottaa nukahtaa. Mietin aina, missä nukun, jotta osaan pois talosta vaikka sokkona, Laura kertoo.

– Kyllä se on tullut uniin, Toni toteaa.

Hänelle saunareissut tuntuivat ainakin alkuun vaikeilta. Ne muistuttavat aina siitä, missä hän oli kuullessaan Lauran huudot palavasta tuvasta.

. Suurin voimavara kriisin aikana on ollut molemmille selvä.

– Onneksi meillä on toisemme. Kyllä tästä jaloilleen päästään, pariskunta kertoo.

Pariskunta on päässyt muuttamaan uuteen vuokra-asuntoon Keski-Suomeen. Myös terveysongelmien kanssa on nyt toiveikkaampi olo.

– Täällä terveysongelmani otettiin heti tosissaan, kertoo Laura.

Lauran toiveena on, että hän pääsisi takaisin työelämään kipujen hellittäessä.

. Eläimet olivat pelastus arjessa ja tulipalossa Entisen kodin tallissa asustaneet eläimet pääsivät asumaan väliaikaisesti melko lähelle pariskunnan uutta kotipaikkakuntaa.

– He asuvat serkkuni ystävän kauniissa pihapiirissä järven rannalla. Eläimet pääsivät pihan navettarakennukseen, Laura kertoo.

Vaikka eläimet ovat hyvissä käsissä, toiveissa on, että ne pääsisivät vielä asumaan pariskunnan kanssa, kun asuntokuviot alkavat selkeytyä.

Laura ja Toni kertovat eläimien olleen henkireikä ja voimavara pitkän sairausloman aikana. Ne ovat pitäneet elämänrytmiä yllä ja mieltä virkeänä.

– Ensin meni terveys, sitten työ, ja lopulta koti ja omaisuus. Jos eläimet vielä olisivat menneet niin se olisi tuntunut todella pahalta, Laura toteaa.

. Erityisen kiitollinen talonsa menettänyt pariskunta on siitä, että heidän koiransa osasi herättää palavassa talossa nukkuvan Lauran.

– Oli kyllä oikea päätös hankkia Hades, pariskunta iloitsee.

Tue, 8/16

Kirjaudu sisään

Tue, 8/16

Kun Lauran ja Tonin koti paloi Vöyrillä, jäljelle jäivät vain kaulakoru ja armeijalaatta – "Vielä ei ollut minun aikani lähteä"

Jaa artikkeli

Haluatko lukea artikkelin?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Katuosoitteet

Puhelin