Lassi Liukkosen armoton Kiss-fanitus yltyi keräilyksi, joka hakee vertaistaan – Katso kuvat ainutlaatuisesta bänditavaroiden kokoelmasta

Kimmo Muttilainen

Kaikki sai alkunsa sattumalta. On mentävä ajassa taaksepäin aina vuoteen 1988, kun Lassi Liukkonen oli vasta seitsemänvuotias. Hän sai tädiltään vhs-kasetin, johon tämä oli nauhoittanut musiikkivideoita. Mukana oli paljon tuon ajan musiikkia, kuten Alphavilleä ja Waspia, mutta vain yksi videon kappaleista teki säväyksen. Se oli Kissin neljä vuotta aiemmin ilmestynyt kappale Heaven’s On Fire, joka kolahti ja lujaa.

Ensimmäistä kouluvuottaan käynyt Liukkonen ei hurahtanut Kississä bändin tunnettuun brändiin eli kasvomaskeihin, sillä tuohon aikaan Kiss esiintyi ilman maalauksia. Itse kappale oli vain sellainen, että se muutti Liukkosen ajatusmaailmaa ja herätti kiinnostuksen bändin muutakin tuotantoa kohtaan.

– Jälkikäteen minulle selvisi, että Heaven’s On Firen on tehnyt varsinainen kultakynä Desmond Child yhdessä Paul Stanleyn kanssa. Child on tehnyt muun muassa Bon Jovin hittikappaleet Living On A Prayerin ja You Give Love a Bad Namen. Biisin video upposi, kun se oli rockia ja siinä oli naisia, Liukkonen naurahtaa.

. Liukkonen kertoi bändistä kaverilleen, joka tiesi Kissistä entuudestaan. Näin Liukkonen sai ensimmäiset nauhoitetut c-kasetit. Eipä aikaakaan, kun edessä oli jo ensimmäisen lp:n ostaminen. Kissin visuaalisuus ja kasvomaalaukset tulivat Liukkoselle tutuksi jo 1970-luvun lopulla ilmestyneestä elokuvasta Kiss ja huvipuiston haamu.

– Vasta 1990-luvun alkupuolella pääsin kunnolla keräilyn makuun. Olin kannattajaryhmä Kiss Army Internationalin jäsen ja sain Italiasta tilattua tavaraa. Ensin piti lähettää liirat heille, ja sitten vasta tuli tavaraa. Ensimmäisinä tuotteina oli videoita, rintamerkkejä ja muuta fanitavaraa, Liukkonen kertoo.

. Siirryttäessä 2000-luvulle internet avasi uudet väylät fanituotteiden hankkimiseen. Liukkonenkin oli jo siirtynyt työelämään, mikä mahdollisti harrastuksen jatkumisen uudella tavalla.

– Aluksi tuotteita tuli tilattua huuto.netistä ja eBaystä. Kun on ollut kuvioissa pitkään, on syntynyt kontakteja erilaisiin ihmisiin, joiden kautta on ollut mahdollista hankkia tuotteita. Koronapandemia-aika toi mielenkiintoisen lisän tähän, sillä fanit alkoivat kokoontua netissä, ja se on mahdollistanut uudella tavalla kokoelman kartuttamisen, Liukkonen sanoo.

Liukkonen on tätä nykyä perheellinen mies. Vaimon lisäksi perheeseen kuuluu kaksi lasta. Liukkonen tapasi tulevan vaimonsa jo 1990-luvun loppupuolella, joten tämä on päässyt tutustumaan mieheen, jolle bändi nimeltä Kiss merkitsee todella paljon.

– Tapasin Lauran ollessani 18-vuotias, ja hän on oppinut siihen, että minä olen se tyyppi, joka kuuntelee Kissiä. Itse tapaamiseemme ei Kiss liity, mutta kyllä hän on oppinut sitä kuuntelemaan ja käymään keikoilla kanssani, Liukkonen sanoo.

. Liukkonen kokee kasvaneensa Kissiin ja elävänsä bändin mukana. Hänen mukaansa siinä on tapahtunut klassinen lumipalloefekti, jossa pienestä pallosta on vuosikymmenien aikana kasvanut aina vain suurempi.

– Kiss-fanius on iso osa minua ja ollut niin kauan kuin vain jaksan kunnolla muistaa. Se, missä kohtaa siitä tuli tuotteiden keräilyä, on vaikea sanoa, Liukkonen toteaa.

Olennainen osa faniutta on bändin keikoilla käyminen. Ensimmäisen kerran Liukkonen näki Kissin livenä vuonna 1996 Tukholman Globenissa.

– Kyseinen keikka oli monessakin mielessä legendaarinen, sillä Kiss otti meikit jälleen takaisin käyttöönsä ja se oli ensimmäinen näkemäni reunion-keikka. Äidillänikin oli lippu keikalle, sillä hän ajatteli alkuun, ettei 15-vuotiasta voi päästää yksin konserttiin suuressa maailmassa. Äiti antoi kuitenkin lipun lopulta pikkuveljelleni, ja sitten menimme kahdestaan eturiviin kuuntelemaan Kissiä. Se oli hieno kokemus, jota olin saanut odottaa kahdeksan vuotta, Liukkonen kertoo.

. Sen jälkeen Liukkonen on nähnyt Kissin keikalla kymmenen kertaa. Seuraavaa keikkaa ei tarvinnut odottaa kuin puolisen vuotta, kun Kiss saapui Helsinkiin osana maailmankiertuettaan.

– Periaatteessa Helsingin esiintyminen oli aika lailla samanlainen kokemus kuin Tukholmassa, mutta Tukholman keikka oli vain kovempi. Siellä alkuperäisjäsenet palasivat meikeissään, Liukkonen perustelee.

Keikkojen lisäksi olennainen osa faniutta ovat myös Kissin järjestämät Meet & Greet -tapahtumat, joissa on mahdollista tavata bändin jäseniä.

– Pisin matka, jonka olen tehnyt Kissin vuoksi, on perheemme reissu New Yorkiin tapaamaan bändin alkuperäisrumpalia Peter Crissiä . Se tapahtui vuonna 2017 Kiss-messuilla. Vuotta myöhemmin matkustin kaverini kanssa Atlantaan katsomaan bändissä vaikuttanutta kitaristia Vinnie Vincentiä , joka palasi julkisuuteen pitkän tauon jälkeen, Liukkonen sanoo.

. Liukkosen silmät ovat vuosien saatossa avautuneet sillle, kuinka ison luokan bändistä on kyse. Aluksi 1980-luvulla hän tunsi vain kourallisen bändin faneja Turun seudulla, kunnes tutustui hengenheimolaisiin ympäri Suomea ja lopulta sosiaalisen median välityksellä maailmanlaajuisesti. Liukkonen sanookin käyvänsä nykyisin päivittäin keskusteluja ympäri maailman liittyen rakkaaseen bändiin.

Liukkosen elämäntapa Kissin ympärillä lähti liikkeelle loppujen lopuksi sattumasta. Mitä jos hän ei olisikaan koskaan saanut tädiltään vhs-videokasettia ja nähnyt Kissin musiikkivideota?

– Olen aika intohimoinen ihminen. Olisin varmasti hurahtanut johonkin muuhun. Nykyään on kyllä pakko sanoa, että en osaisi kuvitella elämää ilman Kissiä, Liukkonen myöntää.

. Kiss-yhtye täyttää ensi vuonna tasan 50 vuotta. Bändin historian aikana siinä on soittanut kymmenen eri muusikkoa, joista Paul Stanley ja Gene Simmons ovat ainoat yhä mukana olevat alkuperäisjäsenet. Bändi on parhaillaan jäähyväiskiertueella ja on todennäköistä, että juhlavuoden jälkeen ei Kissiä enää nähdä keikkalavoilla.

– Musiikki on kuitenkin ikuista. Uskon, että Kissin toiminta jatkuu tavalla tai toisella, Liukkonen toteaa.

Kirjaudu sisään

Lassi Liukkosen armoton Kiss-fanitus yltyi keräilyksi, joka hakee vertaistaan – Katso kuvat ainutlaatuisesta bänditavaroiden kokoelmasta

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje