Merkillinen kohtalo repi pohjalaisperheen veljet sisällissodan eri puolille – Punapäällikkö Siimon Valli jätti jälkipolville pysäyttävät sanat

Helmi-maaliskuun taitteessa 1918 Siimon Valli istuu istuu junassa, joka puskee Venäjältä kohti Suomea. Valli on matkalla kotiinsa Ylistaron Hööpakkaan, jossa häntä odottaa äiti Stiina.

Siimon on taistellut neljä pitkää vuotta ensimmäisessä maailmansodassa Venäjän armeijan riveissä, mutta nyt sota on lopuillaan.

. Siimon Vallin matka tyssää ennen kuin nenä osoittaa kohti Pohjanmaan lakeuksia. Maailmansodan lieskat ovat hiipumassa, mutta Viipuriin saavuttuaan Valli saa kuulla, että nyt soditaan Suomessa.

Vastakkain ovat valkoinen ja punainen armeija, entisen Venäjän tsaarin armeijan sotilaan johtamat suojeluskuntajoukot ja Suomen hallitusta vastaan nousseet kapinalliset.

Vallin ja hänen kotinsa välissä on punainen Suomi. Sen halki ei matkusteta, ei etenkään venäläisessä sotilaspuvussa. Hengenvaarallistakin se olisi.

Venäjän sotaväki on karkotettu kirosanoin ja kiväärein lakeuksilta. Mitä ajateltaisiin vieraan vallan sotapuvussa ylistarolaiselle kylänraitille ilmaantuvasta miehestä?

Maailmansodan rintamilla vuosia kouliintunut ja ansioitunut aliupseeri putoaa venäläisine uniformuineen ja kunniamerkkeineen kuin kypsä omena kapinallisarmeijan syliin. Siimon Valli valitsee ainoan kortin, jota hänelle tarjotaan: hän jää punaisten puolelle.

Vallista tehdään Kouvolan punakaartin komppanianpäällikkö.

. Jääkäri palaa kotiin Noina samoina päivinä kun Siimon Valli istuu junassa toiveenaan päästä Ylistaroon, myös hänen veljensä tekee matkaa kotiin.

Matkustajalaiva Arcturus on on lähtenyt Latvian Liepājasta 14. helmikuuta 1918 ja puskee kohti Vaasaa kyydissään yli 800 jääkäriä. Saksassa salaisen sotilaskoulutuksen saaneessa joukossa on Jussi Valli , Siimonin viisi vuotta nuorempi veli.

Maailmansota on kuljettanut häntä rintamalta toiselle, Misse-joelta Riianlahdelle ja muualle. Nyt Jussia ja muita jääkäreitä tarvitaan kukistamaan kotimaassa syttynyt kapina.

. Erikoinen veljespari Sisällissodan syttymisestä on kulunut päivälleen 105 vuotta.

Ollaan jokusen kilometrin päässä Vallin veljesten syntymäkodin paikalta Ylistarossa.

Marita Kaateikko ottaa pöydälle nostamaan pinosta esiin valokuvan. Se on otettu Ylistarossa 1910-luvulla. Viisi veljestä on asettunut kuvattavaksi ikäjärjestyksessä: Siimon, Jussi ja heidän jälkeensä nuoremmat veljet Jaakko, Marita Kaateikon isoisä Matti sekä kuvanottohetkellä vielä alaikäinen Eino .

Kaikkien päässä on hattu. Ilmeet ovat vakavat, vain Jaakon suupielissä karehtii hymy.

Suvussa Siimonin ja Jussin erikoisista vaiheista on puhuttu aina. Suomessa ei tiettävästi ole toista veljesparia, jonka kaksi sotaa repi vastakkaisille puolille.

– Siimonia kutsuttiin Siukuksi. Hänestä on suvussa paljon legendoja, Kaateikko sanoo.

. Sota kutsuu Jotta voisi ymmärtää, kuinka Siimonista tuli punapäällikkö ja veli Jussista jääkäri, on kelattava aikaa taaksepäin maailmansodan alkuvuosiin.

Loppukesällä 1914 pitkin maata alkaa kiiriä tieto, että suomalaiset vapaaehtoiset voivat värväytyä Venäjän armeijaan. Venäjän sortovuodet ovat tuoreessa muistissa, mutta Siimon päättää tarttua tilaisuuteen noin seitsemänsadan muun nuoren miehen ohella.

Syitä Siimonin päätökseen voi vain arvailla.

Ehkä hänelle ei ole kotipaikkakunnalla tarjolla elantoa. Ehkä hän ajattelee samoin kuin moni muu Venäjän armeijaan värväytyvä, että lopulta asia koituu Suomen hyväksi ja keisari kiitollisena palauttaa Suomelle täydellisen autonomian. Tai ehkä Siimonilla on jokin muu syy. Yksi tarina kertoo Siimonin halunneen sovittaa nuoruudessa tekemänsä henkirikoksen.

Kun ylistarolainen raapustaa nimensä tsaarin armeijan kirjoihin, Suomen Venäjästä irrottamaan pyrkivä jääkäriliike on vasta lähtökuopissa.

. Kelpo sotamies Vallista tulee hyvä sotilas. Kun hän kesällä 1917 saapuu kotiin lomille, se on tapaus. Kodin pihalla otetussa perhepotretissa Siimonin takinpielessä koreilee Pyhän Yrjön risti, korkea kunniamerkki.

– Tarinan mukaan Siimon oli pelastanut rintamalla toverinsa hengen, Marita Kaateikko sanoo.

Ristikkäiset tuulet ovat kuitenkin alkaneet puhaltaa. Työväen ja porvariston välit ovat kiristymässä ja Suomi repeytymässä kahtia.

Itsenäisyydestä haaveilevat aktivistit pyörittävät tuolloin maanpetoksellista jääkäriliikettä. Myös veli Jussi on lähtenyt Saksaan. Ehkä Siimon saa kuulla vanhemmiltaan tämän kuulumiset.

Osa Siimonin kaltaisista Venäjän armeijaan värväytyneistä päättää vaihtaa puolta eikä palaa enää Venäjälle vaan valitsee jääkärikoulutuksen. Siimon Valli päättää kuitenkin palata. Hän on menestynyt, toveritkin odottavat.

Ajatteleeko hän, että rintamalla kaukana kotoa kiväärin piipun takaa saattaa katsoa hänen veljensä Jussi?

. Tie sotakentille Historian pikakelaus näyttää mitä sen jälkeen seuraavina viikkoina ja kuukausina tapahtuu, kun Jussi on helmikuun lopulla 1918 astunut Arcturus-laivalta Suomen kamaralle ja Siimon maaliskuun alussa kirjoittanut nimensä punakaartin listoihin venäläisin kirjaimin.

Suomessa vellova täysimittainen veljessota repii yhteisöt ja kylät kahtia ja niittää tuhoa. Jäljelle jää savuavia raunioita ja ruumiskasoja.

Toisen jääkärirykmentin XII pataljoonaan määrätty Jussi Valli ottaa osaa muun muassa Kalevankankaan taisteluihin ja Tampereen valtaukseen. Pohjoismaiden suurin kaupunkitaistelu vie hengen lähes kolmeltatuhannelta.

. Kouvola 1918 Kun valkoisten rintama etenee kohti etelää ja Kalevankankaalla taistellaan, Kouvolassa Siimon Valli kuuntelee uutisia sodan etenemisestä. Tampereen kukistumisen jälkeen ilmassa alkaa olla tappion makua.

Kouvolalla on sisällissodan historiassa paha kaiku. Rautateiden risteysasemana se on punaisten tärkeimpiä keskuksia, punaisten keskisen rintaman sotilaallinen ydin. Sisällissodan aikaan pitäjä on Seinäjoen kokoinen.

Punainen terrori on ryöpsähtänyt Kouvolassa valloilleen. Valkoisia vankeja kuljetetaan pimeän turvin pellolle ja ammutaan joukkohautoihin. Uhkaavan tappion alla surmavimma kiihtyy.

Myöhemmin jälkipolvet oppivat puhumaan noista pelloista Tommolan veripeltoina.

Mitä jo maailmansodan kauhut kokenut Siimon Valli ajattelee veljessodan järjettömän raakuuden keskellä?

. Siimon Vallin pitkä sotatie päättyy toukokuun 5. päivä 1918.

Punaisten rintamat kaikkialla ovat romahtaneet. Lahden kukistumisen jälkeen valkoiset etenevät Kymenlaaksoon. Kun punaisten tappotyöt Kouvolassa alkavat paljastua, seuraa valkoisten silmitön kosto.

Ihmisiä ammutaan ilman oikeudenkäyntiä lähes summamutikassa. Teloituskomppanian eteen marssitetaan kaartin päälliköiden lisäksi rivimiehiä ja rintaman takana vahteina toimineita kaartilaisia.

Siimon Valli ei ole sitä todistamassa. Hän on haavoittunut pari viikkoa aikaisemmin läheisellä Voikosken rintamalla ja viety sairaalaan Kotkaan. Se todennäköisesti pelastaa hänen henkensä. Valli viedään Hennalan vankileirille.

Myöhemmin valtiorikosoikeudessa Siimonia vastaan on runsaasti raskauttavaa todistusaineistoa: hänen allekirjoittamiaan kirjeitä ja punakaartin jäsenluetteloita, joissa on hänen nimensä.

Niistä käy ilmi Siimonin toimineen muun muassa Kymintehtaan rykmentin komppanianpäällikkönä. Valli selittää oikeudessa yrittäneensä muutaman kerran paeta hiihtäen valkoisten puolelle aikeessa kuitenkaan onnistumatta.

Viikkojen kuluessa vankileirin nälkäkurimuksessa Siimonin elämänlanka alkaa hiipua, kunnes eräänä päivänä vankileirin portille ilmestyy tuttu kasvo: hänen jääkäriveljensä Jussi.

. Noista dramaattisista hetkistä vankileirillä tiedetään kertoa suvussa yhä. Jussi Valli saa väärennetyllä asiakirjalla veljensä mukaansa vankileiriltä ja kantaa tämän selässään pois.

– Oli iso pelko, että he paljastuvat ja molemmat ammutaan, Anna-Liisa Vesala sanoo.

Siimon ja Jussi olivat Kauhavalla asuvan Vesalan Matti-isän veljiä.

Marita Kaateikon mukaan Siimonin ensimmäinen kysymys veljelleen oli ollut toiko hän leipää.

. Muistot hautaan Mitä Siimon Valli ajatteli käymästään kahdesta sodasta? Historia tietää kertoa raamit, muttei anna pääsyä hänen kokemuksiinsa. Pohjalainen punapäällikkö vaikeni.

– Sota jätti häneen aivan varmasti jäljet. Siimon oli sanonut, ettei halua puhua sodasta. Sen vain hän kertoi, että Krimillä oli ollut todella kovat paikat, Anna-Liisa Vesala sanoo.

Vaikenemiseen oli painava syy. Valkoinen Suomi juhli voittoa ja jääkäreitä, Jussi oli suvun juhlittu sankari. Punaiset olivat maanpettureita. Petoksen syvyyttä lisäsi värväytyminen Venäjän armeijaan maailmansodan vuosina.

Anna-Liisa Vesala uskoo Siimonin kirjoittaneen kotiin äidille maailmansodasta, mutta yhtään kirjettä ei ole löytynyt. Jos perhe olikin maailmansodan vuosina ollut ylpeä Siimonin menestyksestä Venäjän armeijassa, tuolle ylpeydelle ei ollut enää sijaa.

– Uskon mummoni polttaneen myöhemmin kirjeet.

Vankeudesta päästyään Siimon Valli hankki itselleen pienen tuvan jokusen kilometrin päästä lapsuudenkodistaan. Kotikylällä häntä ei värikkäästä menneisyydestään huolimatta hyljeksitty. Punakaartin komppanianpäällikkö ja entinen "ryssän armeijan" sotilas toivotettiin tervetulleeksi takaisin.

– Kylällä jopa kerättiin nimilista hänen vapauttamisensa puolesta ja luvattiin tarjota hänelle työtä, Marita Kaateikko kertoo.

Miksi kylän mustaa lammasta ei torjuttu?

– Ehkä pohjalaiset ovat aina pitäneet omiensa puolta.

Veli Jussi Valli muutti sisällissodan jälkeen lakeuksilta Etelä-Suomeen Hauholle. Hän teki uran armeijan palveluksessa ja toimi muun muassa koulutusaliupseerina.

. Sota ei repinyt Siimonia ja Jussia erilleen. He pitivät yhtä kuolemaan asti. Siimon kuoli 1960, Jussi 1966.

Vesala ja Kaateikko eivät ole kuulleet Jussin ja Siimonin välillä olleen koskaan riitaa. Lapsuudenkoti Ylistarossa toi veljet kesäisin yhteen.

Vesala uskoo, että sovulle on ainakin yksi mahdollinen selitys. Kumpikaan ei ollut vahvoja aatteen miehiä, historian melskeet vain sattuivat tempaisemaan heidät eri puolille sotia. Perhe oli aatetta tärkeämpi.

. Veli on aina veli Siimon Vallin ajatuksiin on jäänyt yksi kurkistusikkuna: hänen tekemänsä taulu, joka roikkuu nykyisin Anna-Liisa Vesalan kodin seinällä.

Käsistään taitava Siimon oli askarrellut puiset kehykset ja laittanut niihin valokuvansa. Kehysten alalaitaan hän oli taiteillut kaksi vuosilukua, maailmansodan syttymisen vuoden 1914 ja sisällissodan syttymisen vuoden 1918. Vuosilukujen väliin hän oli kirjoittanut tekstin.

Olen nähnyt soran kauhut, siksi toivon aina rauhaa.

. Lähteet: Tuomas Hoppu, Historian unohtamat

Kirjaudu sisään

Merkillinen kohtalo repi pohjalaisperheen veljet sisällissodan eri puolille – Punapäällikkö Siimon Valli jätti jälkipolville pysäyttävät sanat

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje