Missä hän menee nyt: Arto Koivisto saa edelleen ihailijapostia ja hänellä on yksi erityinen ominaisuus

Itävallassa Innsbruckin olympialaisissa 1976 Arto Koivisto hiihti ankkuriosuuden miesten 4x10 kilometrin viestijoukkueessa, joka voitti kultaa.

Joukkueeseen kuuluivat hänen lisäksi Juha Mieto , Matti Pitkänen ja Pertti Teurajärvi . Lisäksi Koivisto hiihti pronssille henkilökohtaisella 15 kilometrin matkalla.

– Olin silloin elämäni kunnossa. Olisin voinut voittaa myös 15 kilometriä, mutta kisaturistit saivat pyöriä laduilla ja yksi heistä lähti ylittämään latua edestäni laskussa. Väistin, suksi hairasi johonkin ja menin päälleni hankeen ja aikaa meni hukkaan. Pikkuisen se otti silloin nutturaan, mutta tulipahan edes pronssia, Koivisto, 74, muistelee.

. Kun viestijoukkue kokoontui päivää ennen kisaa, porukalla oli uho päällä.

– Ruotsin televisio teki haastattelun ja toimittaja kysyi, kuka voittaa viestin? Sanoin, että aivan turha kysymys: Suomi voittaa. Olin niin varma.

. Ruotsiin töihin 15-vuotiaana Viestivoiton jälkeen Ruotsin nykyinen kuningas Carl XVI Gustaf tuli Koiviston juttusille. Kuningas tiesi Koiviston asuneen Ruotsissa yhteensä seitsemän vuotta pääosin 1960-luvulla.

– Hän kysyi, miksi muutit pois, sillä Ruotsi olisi voinut voittaa nyt viestikultaa. Sanoin, että teillä oli niin huonot palkat silloin. Hän kysyi, tulisinko takaisin ja vastasin, että annatko linnanvoudin paikan, Koivisto nauraa.

. Koivisto on syntyisin Isojoelta, 13-lapsisen perheen toiseksi nuorinpana. Hän lähti jo 15-vuotiaana Ruotsiin töihin. Ensin sahalle lähelle Tukholmaa ja myöhemmin Gustavsbergiin posliinitehtaalle.

Suomeen ja kotiseudulleen hän palasi vaimonsa Virpin ja esikoispoikansa Patrikin kanssa 1971. Hän pääsi merivartijan töihin Paraisille ja treenasi hiihtoa ankarasti.

Aktiiviura hiihdossa loppui 1984, ja sen jälkeen Koivisto elätti itsensä pääasiassa hierojana, kunnes osti vaimonsa kanssa Kaskisten vanhan paloaseman 2003 ja perusti sinne ravintola- ja majoitusyritys Sinisen hetken. Pariskunnalle tuli sittemmin avioero. Arto Koivisto myi yrityksen 2018 ja siirtyi eläkepäiville.

. Hiihtotyylinä tasatyöntö Nykyisin Koivisto asuu Kaskisissa Vuorikadulla remontoimassaan vanhassa talossa, jonka hän osti niihin aikoihin kun myi yrityksensä. Hän rakentaa parhaillaan myös hirsitaloa Isojoen Lauhanvuoreen, ja siinä projektissa ovat jossain määrin mukana myös lapset Patrik , Piia ja Tero .

– Talo on vielä vähän kesken. Siirsin sinne myös vanhan aittan. Vesi tulee 90 metriä syvästä porakaivosta. Piippu ja tulipaikka tulee sisälle, ja siinä pystyy tekemään hyvin ruokaa. Minähän olen muuten pitsamestari, Koivisto huomauttaa.

. Vuorikadun talon pihassa on valtava määrä kivistä tehtyjä koristerakennelmia ja polttopuita, joiden hakkaaminen on isännän yksi mielipuuha. Vajasta löytyy myös vanhoja suksia, ja Koivisto edelleen hiihtää varsinkin Lauhanvuoressa.

– Hiihdän tasatyönnöllä vain luistovoiteet pohjissa. Joku huusi taannoin, että onko pakko mennä noin lujaa? Luistohan on aivan älytön, ja kyllä se ylämäkeenkin kulkee, kun laittaa pumpputyylin päälle. Kävin tänä talvena Rukallakin, mutta jostakin syystä vilustuin siellä ja oli pakko tulla pois. Olen käynyt paljon myös Ylläksellä, sillä siellä on mielestäni parhaat ladut.

. Koivisto on Kaskisissa kirkkovaltuutettu. Eläkepäivilläänkin hän tekee edelleen myös hierojan töitä, joka on ollut hänen pitkäaikainen ammattinsa.

– Olen sellainen, joka hoitaa sisältä ja päältä. Tunnen sormenpäihini, jos jollakin ei ole asiat tasapainossa. Kerran kysyin eräältä mieheltä, haluatko kertoa, mikä mieltäsi painaa? Ei mikään, mies vastasi. Sanoin, että tuo oli ensimmäinen valhe. Mies kysyi, olenko soittanut hänen muijalleen? Sanoin, etten edes tunne tätä. Siitä se sitten lähti. Välillä itketään ja taas hierotaan.

. Suorapuheisuudessa on hyvää ja huonoa Puhumattomuus on Koiviston mielestä suomalaisten miesten perisynti, josta hän on itse päässyt pois.

– Meillä kotona isossa perheessä vanhemmat huusivat ja sadattivat meille lapsille, että olkaa hiljaa ja mehän olimme. Kun menin Ruotsiin töihin, niin sanat piti kaivaa suustani. Enää ei tarvitse, kun sain luvan puhua.

Koivisto on kokenut myös hengellisen herätyksen. Usko on hänelle voimavara ja peruja isoäidiltä. Voimakastahtoisena ihmisenä hän on silti sitäkin mieltä, että ihmisen on oltava välillä myös kova ja jopa röyhkeä.

– Hiihtoaikoina huomasin, että kyllä hiihtämisestäkin maksettiin enemmän, kun vain sai suunsa auki. Urheilijalla on muutenkin oltava sinniä ja luonnetta, jos mielii pärjätä – ettei kaikki kissat kuse kintuille.

. Suorapuheisuudessa on hyvät ja huonot puolensa. Sinisen hetken yrittäjänä hän meni kerran latelemaan totuuksia Metsä-Botnian paperimiehille, jotka puivat lakkoasioita ravintolassa.

– Sanoin heille, että asia ei minulle kuulu, mutta kyllä se vähän kuuluukin. Kun te aikanne taistelette, niin isot herrat voi laittaa kuppilan kiinni. Ja niin kävi! Tehtaan loppuminen oli kova isku ravintolallekin, ja sitten vaan vyötä kiristettiin.

. Hetkeksi Koivisto myös hiljenee ja pohtii mennyttä.

– Jos nyt saisin valita millaista polkua lähden menemään, niin kyllä se olisi erilainen. Töpeksittyäkin on tullut aivan riittävästi. Kun on temperamenttinen luonne, niin on tullut sanottua joskus liikaa. Sanomisia on sitten pyydelty jälkeenpäin anteeksi.

. Hiihtäjälegendalla on hyvä näkömuisti Moni ei varmaan tiedä, että Arto Koivisto saa edelleen ihailijapostia. Sitä tuli taas viime olympialaisten aikana iso nivaska.

– Fanipostia tulee ympäri maailmaa. Ihmiset saavat tietoni internetistä. Kun pidin vielä ravintolaa, en jaksanut edes lukea kaikkia kirjeitä, sillä niitä tuli niin paljon.

Katso videolta, mikä on Arto Koiviston lempipaikka.

. Koivistolla on myös hyvä muisti ja erityisen hyvä näkömuisti. Kun ravintolayrittäjyysaikana hänen piti lähteä Vaasaan hakemaan tukusta tavaraa, hän teki hankittavista tarvikkeista listan, luki sen kahteen kertaan läpi, ruttasi paperin ja heitti roskiin.

– Meidän kokki näki tilanteen ja kaivoi listan roskakorista. Hän ja muut työntekijät eivät millään uskoneet, että voisin muistaa kaiken ulkoa. Kun palasin, he halusivat purkaa auton ja tiesin kyllä minkä vuoksi. Kaikki oli mitä piti.

Koivisto on ajanut autolla usein Keski-Eurooppaan hiihtelemään alppimaastoihin.

– Kun olen kerran ajanut jonkin reissun esimerkiksi Itävaltaan tai Saksaan, en tarvitse enää karttaa, sillä muistan reitin. Navigaattoria minulla ei ole, enkä jaksaisi edes kuunnella sitä höpinää.

. Norjassa Holmenkollenin hiihdoissa 1976 sattui tilanne, jossa Koivisto 15 kilometriä voitettuaan meni tervehtimään silloista Norjan kuningasta.

– Puhuttiin vähän norjaa. Kun olin lähdössä, kuningas löi selkääni ja piponi lensi hangelle. Käännyin ja kysyin, mitä teit? Sitten huitaisin hänen päästään lippalakin pois, ja lakin haki nykyinen kuningas, joka oli silloin nuori mies. Kaikki nauroivat katketakseen! Olen kertonut tätä juttua norjalaisille, mutta he eivät ole uskoneet. Olen sanonut, että kysykää nykyiseltä kuninkaalta, kyllä hän sen muistaa.

Wed, 7/6

Kirjaudu sisään

Wed, 7/6

Missä hän menee nyt: Arto Koivisto saa edelleen ihailijapostia ja hänellä on yksi erityinen ominaisuus

Jaa artikkeli

Haluatko lukea artikkelin?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Katuosoitteet

Puhelin