Missä hän menee nyt: Jouko "Jokkeri" Elevaara valmensi olympiamitalistin, sai potkut Vaasa-lehdestä ja tanssitti puolta Suomea – Artistit inhosivat hänen laatimaansa ranking-listaa

Jouko Elevaara oli Vaasa-lehden urheilutoimittaja 1978-1982. Jokkeri-nimimerkillä kirjoittanut mies oli oman aikansa brändi, vaikka koko sanaa ei edes tunnettu tuohon aikaan.
Jouko Elevaara oli Vaasa-lehden urheilutoimittaja 1978-1982. Jokkeri-nimimerkillä kirjoittanut mies oli oman aikansa brändi, vaikka koko sanaa ei edes tunnettu tuohon aikaan.
Kuva: Jouko Elevaaran oma arkisto

Huippuvalmentaja, urheilutoimittaja ja viihdekeisari.

Jouko Elevaaraa, 79, on tituleerattu vuosikymmenten mittaan monella nimikkeellä, mutta yhtä titteliä hänestä ei ole julkisesti käytetty ja se häntä harmittaa.

– Minä olen yrittäjä! Saatana! Olen työllistänytkin satoja ihmisiä ja maksanut paljon palkkoja.

Mitä tulee viihdekeisarijuttuihin, niin ilman Raili-vaimoa asiat eivät olisi kuulemma sujuneet niin hyvin kuin ovat sujuneet.

– Minä olen saanut kaiken kunnian ja maineen, mutta Raili on ollut koko ajan taustalla ja uhrannut esimerkiksi oman fysioterapeutin uransa näissä kuvioissa.

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Olisi pitänyt pysyä yhdessä paikassa

Nykypolvi muistaa Elevaaran erityisesti viihdekeskus Merikievarin tanssipaikasta Merikarvialla. Hän osti sen 1982 ja myi 2012 ja vuonna 2019 paikka meni konkurssiin.

– Oli se haikea juttu, koska siihen paikkaan liittyy niin paljon muistoja. Se oli vanha Merikarvian vanhainkoti, jossa äitini oli koko ikänsä töissä ja äidin isä kiinteistönhoitajana. Olin pienestä pitäen siellä pyörinyt.

Merikievarin rinnalla Elevaara tanssitti väkeä yhteen aikaan esimerkiksi Alavudella Aulavalla, Jalasjärven Koskuella, Seinäjoella Sorsanpesällä ja Aronkeitaalla Kauhajoella, jossa tansseja pidetään edelleen.

– Melkein kaikkia paikkoja minulle tarjottiin paitsi Teuvan Kaarihovia. Oli kokonaisvirhe hankkia niitä niin paljon, mutta Merikievarin menestys innosti. Järjestimme tansseja parhaimmillaan kahdeksassa paikassa, ja väki hajaantui. Olisi pitänyt vaan pysyä vain yhdessä paikassa.

Nykyisin Aronkeitaassa on täysi työ saada pelkällä tanssitoiminnalla kiinteistön kulut peittoon.

– Entisiin kulta-aikoihin ei ole paluuta, sillä perinteinen paritanssi ei kuulu enää suomalaiseen elämänmuotoon.

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Artistit pantiin paremmuusjärjestykseen

Merikievari oli aikaansa edellä. Tansseja järjestettiin useita viikossa kesää-talvea, oli disko, anniskeluoikeudet, keittiö auki puoleen yöhön, majoituspaketteja ja erilaisia teematilaisuuksia aina missikisoista sikafarmareiden kesäpäiviin. Väkeä kävi Turusta ja Jyväskylästä asti.

Elevaara piti artisteista ranking-listaa eli Jokkerin listaa, jota hän julkaisi kustantamassaan Viihdesanomat-lehdessä. Siinä esiintyjät pantiin paremmuusjärjestykseen tiettyjen muuttujien avulla ja artistit inhosivat sitä. Yksi muuttuja oli tuottoarvo eli paljonko artisti maksoi ja paljonko hän veti yleisöä.

Edesmennyt laulaja Reijo Taipale oli yksi niistä artisteista, josta tuli Elevaaralle perheystävä. Tässä ollaan Elevaarojen kotona kahvilla ehkä 2000-luvun alussa.
Edesmennyt laulaja Reijo Taipale oli yksi niistä artisteista, josta tuli Elevaaralle perheystävä. Tässä ollaan Elevaarojen kotona kahvilla ehkä 2000-luvun alussa.
Jouko Elevaara albumi

Esimerkiksi vuonna 2000 ykkösenä listalla oli Jorma Kääriäinen & Agents ja 25:s Paula Koivuniemi.

– Paula Koivuniemi tuli miesystävänsä kanssa eräässä hotellissa aamiaiselle yhtä aikaa meidän kanssa. Mies tuli nokan eteeni huutamaan, että Paula on ykkönen! Hän uhkasi vetää minua kuonoon, mutta sanoin, että sinä et ehdi nyrkkiäsi puristaa, kun sinulla on jo taju pois.

Elevaara julkaisi itse kustantamaansa ja tekemäänsä Viihdesanomat-lehteä, jossa julkaistiin muun muassa artistien inhoamaa Jokkerin listaa.
Elevaara julkaisi itse kustantamaansa ja tekemäänsä Viihdesanomat-lehteä, jossa julkaistiin muun muassa artistien inhoamaa Jokkerin listaa.
Jorma Havula

Listaa siteerattiin monissa lehdissä, ja se alkoi jopa ohjata tanssiyleisön valintoja.

– Kun Meiju Suvas oli listalla viimeisenä, kirjoitti Mattiesko Hytönen Helsingin Sanomissa, että Suvaksen ei sitten kannata keikoille lähteä.

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Lähtö Posiolta tunteita täynnä

Tansseja Elevaara oppi järjestämään Posiolla toimiessaan Posion Pyrinnön toiminnanjohtajana ja urheiluvalmentajana vuosina 1967-1973. Posiolla esiintyi muun muassa pahasti alkoholisoitunut legenda Olavi Virta, joka ei päässyt edes autosta ulos eikä lavalle ja yleisö tervehti häntä autoon päin.

Posiolta alkoi toden teolla myös Elevaaran urheiluvalmentajan ura. Alettiin puhua Posion yleisurheiluihmeestä, jonka lakipiste tuli 1980 Moskovan olympialaisissa, jossa Elevaaran valmentama Kaarlo Maaninka voitti hopeaa 10 000 metrillä ja pronssia 5 000 metrillä.

Vuonna 1973 Elevaara siirtyi urheiluseura Saarijärven Pullistuksen toiminnanjohtajaksi. Lähtö Posiolta oli tunteikas.

– Kun lähdin ajamaan Posiolta pois, yli sata nuorta juoksi autoni perässä liki 20 kilometriä ja ajoin hiljaa. Ja kun Pudasjärvellä siltatyömaan kohdalla ajoin tunteideni valassa ylinopeutta, poliisi ei antanutkaan sakkoja, vaan toivotti hyvää matkaa etelään, Elevaara kertoo ääni väristen.

Hän aikoi jo perua Saarijärvelle menon ja kiihotti muuttomatkan aikana itseään kiukkuun voidakseen sanoa asian Pullistuksen päättäjille.

Riita alkajaiskokouksessa Saarijärvellä tulikin, mutta eri syistä. Elevaara syöksyi jo autoonsa lähteäkseen takaisin, mutta seuran puheenjohtaja juoksi perään puhui hänet jäämään.

– Se oli sikäli hyvä päätös, että Saarijärveltä löytyi vaimo ja meille on syntynyt kaksi hienoa poikaa.

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Kiekkoreippaan kautta Vaasa-lehteen

Saarijärveltä Elevaraa pyydettiin jääkiekkoseura Lahden Kiekkoreippaan toiminnanjohtajaksi ja fysiikkavalmentajaksi, mutta se ei tuntunut omalta hommalta. Niinpä hän vuoden päästä siirtyi Lahdesta Vaasa-lehden urheilutoimittajaksi.

Hän oli toiminut jo Posion aikoina Lapin Kansan ja Koillissanomien avustajana, ja jatkoi urheiluseurojen lehtien tekemistä Saarijärvellä ja Lahdessa.

Vaasa-lehdessä hän kirjoitti nimimerkillä Jokkeri, ja oli aikansa brändi. Hänellä oli käytössään lehden auto ja toimitustyön ohella hän sai melko vapaasti valmentaa, hoitaa perustamaansa Lomakouheroa Saarijärvellä ja kiertää pitämässä urheiluluentoja ympäri maata.

Tilaisuuksien järjestäjät jopa mainostivat tapahtumia otsikolla ”Jokkeri paikalla”, ja hän teki lehdelle samalla levikkityötä ja keräsi tilauksia.

– Eräässäkin luentotilaisuudessa Kannuksessa sain 82 tilausta.

Potkut Vaasa-lehdestä kirpaisi

Tikut menivät kuitenkin ristiin päätoimittaja Jaakko Korjuksen kanssa ja hän sai potkut 1982 neljän vuoden jälkeen. Elevaaran tulkinta on se, että Korjuksen itsetunto ei kestänyt sitä, että joku toimittajaretku on päätoimittajaa suositumpi ja tunnetumpi.

– Suhteet menivät poikki heti toisena päivänä, kun Korjus oli aloittanut. Hän tuli mukaani luentoreissulleni Kokkolaan. Siellä väki odotti portailla. Kaikki kättelivät minua, mutta kukaan ei tuntenut päätoimittajaa. Korjus yritti välistä tuikkia myös kättään ihmisille, mutta kukaan ei tarttunut siihen.

Seuraavana aamuna kello kahdeksan Elevaaran oli määrä olla päätoimittajan huoneessa.

– Kirjoitusmääriäni vähennettiin, kaikki kiertäminen ja valmentaminen piti lopettaa, jutut lyhentyä ja värikkäät lausunnot lopettaa. Sanottiin, että palkkani on liian suuri, vaikka en ollut koskaan mitään pyytänyt: olin ottanut sen mitä maksettiin ja tulokset olivat hyviä. Yksi syy oli muka se, että olin antanut Vaasa-lehden aineistoa vieraalle lehdelle. Kyse oli siitä, kun pakinani julkaistiin myös Ilta-Sanomissa.

Potkut oli karvas pala miehelle, jota oli yleensä aina pyydetty töihin. Mutta Elevaaralla oli tekemistä yllin kyllin takataskussa. Oli Lomakouhero, luennot, valmennus ja pian myös Merikievari.

Pahoinpiteli oman isänsä

Elämä on opettanut Elevaaraa.

– Olen minä paljon pehmentynyt ja tasaantunut. Esimerkiksi tanssien järjestäjäksi opin puolestaan kuuntelemalla tanssiväkeä ja toimimalla heidän toiveidensa mukaan. Sitä oppii paljon korvillaankin.

Kovuus on lapsuuden peruja. Hän oli vanhempiensa ainoa lapsi ja oppi pienestä pitäen raskaaseen työntekoon ja taistelemiseen. Yksi ikävistä episodeista oli se, kun hän 17-vuotiaana hakkasi oman isänsä.

– En lyönyt päähän, mutta häneltä meni esimerkiksi kylkiluita sisään.

Syynä oli pitkään kytenyt viha, sillä sotaveteraanisällä oli ”rautaa päässä” ja kun hän otti viinaa kerran vuodessa – yleensä jouluna – hän oli aina lähellä tappaa niin vaimonsa kuin poikansa.

Jokkerin mielipuuhaa ovat nykyään polttopuiden teko ja taimikonhoito. Merikarvian talolle tuodaan tuulenkaatoja, joissa riittää pilkkomista.
Jokkerin mielipuuhaa ovat nykyään polttopuiden teko ja taimikonhoito. Merikarvian talolle tuodaan tuulenkaatoja, joissa riittää pilkkomista.
Jorma Havula

Pahoinpitelyn jälkeen Elevaara lähti Ruotsiin ja sieltä väärennettyjen paperien avulla Norjaan ja Oslon kautta Huippuvuorille hiilikaivokselle töihin puoleksi vuodeksi.

Elevaara itse on alkoholin suhteen absolutisti, ja hänellä oli pitkälle aikuisikään saakka syvä epäluulo humalaisia kohtaan, mutta hän on päässyt siitä yli.

Tämä on Jouko Elevaaran mielipaikka, katso video.

Nykyään Elevaaran pariskunta asuu neljässä paikassa: Saarijärvellä, Porissa, Merikarvialla ja Kauhajoella. Saarijärvellä on Raili-vaimon iäkäs äiti jota hoidetaan, Merikarvialla ollaan kesällä viikot ja Kauhajoella tanssi-iltoina viikonloput. Porissa he asuvat kerrostalossa talvisin.

Rakennuspiirtäjä joka halusi savotoille

Koulutukseltaan Elevaraa on liikunnanohjaaja, mutta harva tietää, että hän myös rakennuspiirtäjä, ja olisi päässyt Tampereen teknilliseen korkeakouluun arkkitehtikouluun.

– Haaveenani oli kuitenkin pikkupojasta saakka päästä Lapin savotoille töihin, ja ajattelin, että Posion pestin kautta pääsen lähemmäksi niitä työmaita. Posion paikkaa haki lisäkseni vain Viljo Nousiainen, joka kuitenkin perui hakemuksensa ja muutti Ruotsiin. Hänestä tuli myöhemmin korkeushyppääjä Patrik Sjöbergin isäpuoli.

Elevaara oli lupautunut töihin Ouluun äitinsä siskon miehen Veijo Kerolan arkkitehtitoimistoon. Sinne hän suuntasikin mennessään Posiolle.

– Olin aamuviideltä Oulun rautatieasemalla toisessa kädessäni pieni laukku ja toisessa moottorisaha. Kävelin viisi kilometriä Veijon asunnolle. Hän ei ollut mitään kiroilevaa tyyppiä, mutta kun hän avasi oven, niin ensimmäisenä hän sanoi: mitä perkelettä sinulla on moottorisaha mukana? Sanoin meneväni ensi vähän savotoille enkä puhunut mitään, että olen oikeasti menossa Posiolle, Elevaara nauraa.

Kommentoi

Kommentoidaksesi sinun tulee olla kirjautuneena Facebookiin

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Saat tuoreimmat uutiset ja puheenaiheet suoraan sähköpostiisi

Tilaa uutiskirje