Nuoret äidit ukrainalainen Maryna Baburets ja venäläinen Sandra-Marija Kalendruz: "Näiden pikkuisten takia pitää toivoa parempaa"

Kaksi pientä päätä on kumartunut kirjaston lastenosaston lattialla olevan palapelin ylle. Juuri vuoden täyttänyt Aleksandra Baburets ja pari kuukautta nuorempi Mark Kalendruz koettavat osua paloja kohdilleen.

Heidän äitinsä seinäjokelainen Maryna Baburets ja lapualainen Sandra-Marija Kalendruz istuvat vauvojen takana ja puhuvat sodasta, jonka osapuolia heidän synnyinmaansa ovat.

Ystävyksistä Baburets on kotoisin Ukrainasta Umanin kaupungista ja Kalendruz Venäjän Karjalasta Lahdenpohjasta.

Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan on kohta kuukausi. Aihe kuulostaa heidän korvissaan yhä epätodelliselta.

– Välillä tulee tunne, että kohta herään ja tämä kaikki onkin vain painajaisunta, Baburets sanoo.

. Kun Venäjä otti haltuun Krimin ja oli Donbasin sota Itä-Ukrainassa, muu kansa ajatteli, että ei ole kyse meidän sodastamme. Nyt ukrainalaisia kaduttaa. Maryna Baburets . Ei tällaista pitänyt nykypäivänä tapahtua.

– Kuuntelin hiljan sosiologia-aiheisen äänikirjan, jossa puhuttiin siitä, että perinteisiä sotia ei enää tulla käymään. Kirja oli kymmenen vuoden takaa. Miten väärässä se oli, Baburets pudistaa epäuskoisena päätään.

Hän soimaa silmien ummistamisesta myös kotimaataan.

– Kun Venäjä otti haltuun Krimin ja oli Donbasin sota Itä-Ukrainassa, muu kansa ajatteli, että ei ole kyse meidän sodastamme. Nyt ukrainalaisia kaduttaa, Baburets sanoo.

. "Putinilaiset pitävät maanpetturina" Myös Sandra-Marija Kalendruz sanoo toivovansa, että hänen synnyinmaansa kansalaisten silmät avautuisivat.

Molemmat naiset korostavat, että tässä tilanteessa ei enää ole kyse politiikasta vaan silmittömästä sodasta.

– Joka sanoo, että ei ota kantaa, koska kyse on politiikasta, on silloin sodan puolella, Maryna Baburets sanoo tiukasti.

– Propaganda on Venäjällä niin voimakasta ja pelko suurta, Kalendruz jatkaa huokaisten.

Hänellä on ystäviä, jotka ovat osoittaneet mieltään sotaa vastaan Venäjän suurkaupungeissa.

– Yhdeltä naisystävältäni katkesi mielenosoituksessa kylkiluita poliisin ottaessa hänet kiinni. Ystäväni ja perheeni Venäjällä pelkäävät, mihin kaikki johtaa ja kuinka paljon ihmisiä vielä kuolee.

Pari päivää sitten hän juuri kuuli yhdestä venäläisystävästään, jonka Venäjän armeijassa sotinut poika oli kuollut Ukrainassa.

. Kalendruz itse vastustaa avoimesti kotimaansa hyökkäystä Ukrainaan ja on saanut haukkumista kohdalleen sen takia.

– Olen Putinia kannattavien mielestä maanpetturi, kun tuen Ukrainaa, hän sanoo erotellen maanmiehensä ja -naisensa kahteen leiriin: putinilaisiin ja venäläisiin.

Tällä viikolla häneltä itseltään ensimmäisen kerran kysyttiin, onko hän Putinin porukkaa.

– Kysymys ei haitannut minua yhtään. Minä vastasin, että olen venäläinen.

. Yritettävä elää myös omaa elämäänsä Äitien puhuessa vakavia vauvat touhuavat Seinäjoen Apila-kirjaston leikkitilassa autuaan tietämättöminä maailman murheista.

Aleksandra on Maryna Baburetsin esikoinen, Mark on Sandra-Marija Kalendruzin kolmas lapsi.

Baburetsia surettaa, että hän ei voi nauttia asioista, joista hän on tähän mennessä iloinnut elämässään.

– Minusta tuntuu, että minulla ei ole oikeutta nauttia ja iloita nyt, kun synnyinmaani kansa kärsii, sanoo kymmenen vuotta Suomessa asunut Baburets.

Kun esikoinen täytti vuoden, hän ei olisi halunnut pitää tämän syntymäpäiväjuhlia.

– Onneksi kuitenkin juhlimme yhdessä suomalaisen puolisoni Juuson suvun kanssa. Oli ihana nähdä, kuinka onnellinen tyttäreni oli juhlassa.

Äidit sanovatkin, että vaikka he tekevät surutyötä synnyinmaidensa takia, heidän pitää yrittää elää myös omaa elämäänsä.

– Näistä pikkuisista ei saa tehdä sodan uhreja. Meidän on tehtävä kaikki sen eteen, että lapsillamme olisi parempi elämä, Baburets sanoo.

. Kalendruz on asunut Suomessa viisitoista vuotta. Hänen lapsensa ovat isänsä puolelta ukrainalaisia. Hän on kotoisin samasta ukrainalaiskaupungista kuin Baburetsin vanhemmat, Umanista.

Kun sota syttyi, perheen isä Vitaly Kalendruz suunnitteli lähtevänsä puolustamaan maataan.

– Ymmärsin sen, mutta pyysin häntä jäämään Suomeen lastemme takia. Sanoin, että voimme auttaa ukrainalaisia täältä käsin, Sandra-Marija Kalendruz sanoo.

Sen he ovat myös tehneet: pariskunta on auttanut sodan jaloista Suomeen useita ukrainalaisperheitä.

– Auttamisesta kuuluu iso kiitos myös lapualaisille, Kalendruz sanoo.

. Eivät koskaan enää samoja ihmisiä Maryna Baburets sanoo, että vaikka Ukraina maksaa nyt kovaa hintaa, hän haluaa uskoa, että hänen lapsensa näkevät paremman maan.

– Toivon, että Ukraina rakentuu vielä uudella tavalla, ja että sama näkyy myös muualla maailmassa elämänarvojen muuttumisena.

Baburets uskoo, että nykyiset ukrainalaiset eivät enää koskaan ole samoja ihmisiä kuin ennen.

– He ovat voimakkaampia.

Mutta toipuminen vie aikansa. Sen on saanut jo perheessään huomata Sandra-Marija Kalendruz, jonka miehen sisko lapsineen saapui turvaan Lapualle tällä viikolla.

– He ovat kaikki shokissa. Lapset ovat niin järkyttyneitä, että eivät pysty puhumaan kuin joitain sanoja, Kalendruz sanoo.

Wed, 5/18

Kirjaudu sisään

Wed, 5/18

Nuoret äidit ukrainalainen Maryna Baburets ja venäläinen Sandra-Marija Kalendruz: "Näiden pikkuisten takia pitää toivoa parempaa"

Jaa artikkeli

Haluatko lukea artikkelin?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Katuosoitteet

Puhelin