Pitkä, kuuma kesä ja muita muistoja 80-luvulta – Vaasaan sijoittuva Rampin kesäteatterimusikaali on nostalginen ja viihdyttävä esitys

Vuonna 85. Vaasan ylioppilasteatteri Rampin musikaali Bock’s Corner Villagen sisäpihalla. Käsikirjoitus Heikki Syrjä ja Riku Suokas, tekstin sovitus ja ohjaus Pyry Keto. Koreografia Isabella Mansnérus. Ensi-ilta 8.7.2022. Esityksiä 10.8. saakka.

Vaasan ylioppilasteatteri Ramppi on tänä kesänä iskenyt kultasuoneen. Kesäteatterinäytelmäksi on valittu Heikki Syrjän ja Riku Suokkaan käsikirjoittama musikaali Vuonna 85 .

Perjantaina ensi-iltansa saanut esitys on riemukas, vitsikäs, nostalginen ja vetää yleisön täysillä mukaansa.

Tarina tapahtuu kesällä ja syksyllä 1985. Päähenkilö on tehtaassa töitä paiskiva Tommi Turmiola, joka rakastuu nuoreen naiseen nimeltä Karoliina. Tästä kehkeytyy kolmiodraama. Tarinassa seurataan myös Tommin ystävien elämää ja intohimoja.

Kaikki ovat tavallisia duunareita, joihin katsojan on helppo samaistua tai rakastua.

Monien musikaalien tapaan tämänkin tarinan teemana ovat unelmat ja niiden tavoittelu. Joillekin unelmien toteuttaminen onnistuu, jotkut jäävät nuolemaan näppejään.

. Hykerryttävät Vaasa-viittaukset Musikaalin tapahtumapaikka oli alun perin Tampere, mutta musikaalin Rampille ohjannut Pyry Keto sai käsikirjoittajilta luvan lokalisoida tekstin Vaasaan.

Tekstin sovitus on onnistunut erinomaisesti. Se nousee tärkeimmäksi syyksi, miksi esitys toimii juuri Vaasassa ja ui suoraan katsojan sydämeen.

On hauskaa, että tapahtumapaikat ovat tuttuja vaasalaisille, kuten Hietasaari ja Strömbergin eli vaasalaisittain Rompan tehdas (nykyinen ABB).

Hykerryttäviä ovat myös jutut esimerkiksi Waskiasta, Kotilasta ja muista vaasalaisravintoloista sekä Vepsun pelaajista. Onpa tekstiin upotettu myös viittaus toimintaleffatähti Chuck Norrisin Vaasan-vierailuun.

Ja vaikkei olisi 80-lukua Vaasassa viettänytkään, hymyn nostavat huulille repliikit esimerkiksi Porvoon lankusta ja videokaseteista.

Myös puvustuksessa on hyviä heittoja 80-luvulta, kuten valkoiset tennissukat. 40 vuoden takaisen tunnelman kruunaavat esityksessä käytettävät autot.

. Hienoa heittäytymistä Ohjaajana Pyry Keto on saanut kasaan jouheasti etenevän esityksen. Ensi-illassa oli vielä pari tyhjäkäyntikohtaa, mutta ne hioutunevat pois, kun esitysrutiinia tulee lisää.

Harrastajanäyttelijät panevat itsensä ihailtavasti likoon, kukin taitojensa mukaan. Osa on jo sinut roolinsa kanssa, toisilla itseluottamus kasvaa varmasti vielä esityskertojen myötä.

Roope Lappalainen on napakymppi pääroolissa Tommi Turmiolana. Esiintymisessä on rauhallista varmuutta, laulu kulkee upeasti, ja mikä parasta, miehessä on karismaa, jota näyttämöllä tarvitaan.

Noora Seppälä on herkkä Karoliina, Samuli Pietikäinen reteä ravintolanomistaja Palle, ja Juuso Suihkonen ponteva komisario Peppone.

Ilmari Moisio on karheanrouhea Ruba ääntä myöden, ja hahmoon tulee toisessa näytöksessä lisää moniulotteisuutta.

. Mauno Pepponen rooli on kiinnostavimpia tässä musikaalissa. Mikko Peltomäen näytteleminen on varmaa, mutta luontainen liikunnallisuus ei ihan täysillä pääse esiin, vaikka elastisuus on miehen ehdoton vahvuus.

Paula Kiurun esittämän portsarin jyrkät elkeet ovat tuttuja aikoinaan ravintolaan jonottaneille, mutta drag king -hahmo on enemmän 2000-lukua kuin 80-lukua.

Erikoismaininnan ansaitsee näyttelijäporukan konkareihin kuuluva Erja Honkamaa , joka sukkuloi suvereenisti useissa sivurooleissa. Peruukki vinossa ravintolassa toikkaroiva rouva on yksityiskohtia myöten hiottu ja paras juoppoesitys, mitä olen nähnyt aikoihin.

Hienoa on sekin, että esiintyjiä on niin paljon, että tanssien joukkokohtauksissa riittää katsottavaa. Isabella Mansnéruksen suunnittelema koreografia on aavistuksen liian kunnianhimoinen, mutta varmasti esityskertojen myötä muuvit saadaan kaikilla kohdalleen.

. Nuorten huippubändi Vuonna 85 pyöri Tampereen työväen teatterissa kuusi vuotta vuosina 2006–12, ja se pitää yhä hallussaan kotimaisten musikaalien yleisömääräennätystä.

Yhtenä suurena syynä tähän mielettömään suosioon lienee musikaalin musiikki. Esityksessä kuullaan Juicen , Popedan ja Eppujen musiikkia. Kappaleita, jotka ovat suomalaista kulttuuriperintöä.

Kuuma kesä , Kaksoiselämää , Vuonna 85 , ynnä muut hittibiisit 80-luvulta tuovat katsojille muistoja mieleen, ja niissä on helppo laulaa mukana.

Musikaalin kruunaa nuorista vaasalaismuusikoista kokoontuva, ammattitaitoinen bändi. Jere Allonen , Joona Keturi , Joni Pieniluoma ja Vilho Huntus soittavat aivan kuin Eppu Normaali. Musikaalin katsojalle jää nauttijan rooli.

Katettu katsomo puuttuu yhä Lopuksi on jälleen kerran todettava, että on hatunnoston arvoista, että ylioppilasteatterin harrastajat tekevät vuodesta toiseen kesäteatteria Vaasassa.

Kukaan muu ei tee.

Eiköhän olisi vihdoinkin aika, että kaupunki tai jokin muu taho avustaisi Ramppia sen verran, että Vaasan ainoaan kesäteatteriin saataisiin katettu katsomo?

Sitä ei saatu edelliseen esityspaikkaan Paratiisisaaren rantaan, mutta saataisiinko edes ensi kesäksi, jos esityspaikka on silloinkin Bock'sin sisäpiha?

Tue, 8/9

Kirjaudu sisään

Tue, 8/9

Pitkä, kuuma kesä ja muita muistoja 80-luvulta – Vaasaan sijoittuva Rampin kesäteatterimusikaali on nostalginen ja viihdyttävä esitys

Jaa artikkeli

Haluatko lukea artikkelin?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Katuosoitteet

Puhelin