Ihmiset ja kulttuuri

Pitkä odotus päättyi Kaustisella – Unescolta suuri tunnustus

Unescon päätöksen tultua Kaustisella pelimannit laittoivat soittaen.
Unescon päätöksen tultua Kaustisella pelimannit laittoivat soittaen.
Kuva: Clas-Olav Slotte
Jaa artikkeli

Jännitys oli kouriintuntuvaa keskiviikkona Kaustisella, kun Pelimannitalon ”kisastudiossa” seurattiin Unescon hallitustenvälisen komitean kokousta.

Päätös kaustislaisen viulunsoittoperinteen nimeämisestä ihmiskunnan aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon tuli lopulta kello 16 aikaan iltapäivällä.

Kansanmusiikki-instituutin kehittämispäällikkö ja Kaustisen Näppäreiden puheenjohtaja Lauri Oino kertoo, että kun Unesco-hakemusta työstettiin, hän kuvitteli, että päätöstä oltaisiin kuuntelemassa jossakin kaukana kotoa.

Kokouksen pitikin alun perin olla Sri Lankassa. Koronasyistä se siirrettiin ensin Unescon päämajaan Pariisiin ja sitten etätoteutukseen. Se, että kokousta seurattiin tuttuakin tutummassa Pelimannitalossa, ei asiaa kuitenkaan muuttanut: pelimannit olivat valmiina soittamaan heti, kun Pariisissa nuija kopahtaisi pöytään.

Tämäkin alleviivaa osaltaan sitä, miten koko aineettoman kulttuuriperinnön ajatus lähtee ruohonjuuritason toiminnasta.

Oino korostaakin, että vaikka Unesco-nimitys on saavutus itsessään, se on kuitenkin yksi etappi prosessissa, joka on alkanut jo kauan sitten.

Pitkän työn tulos

Unesco-nimitys ei tullut itsestään, vaan se on edellyttänyt perusteellisen hakemuksen tekemistä. Useita vuosia kestäneessä hakuprosessissa olivat mukana Kansanmusiikki-instituutti, Kaustinen Folk Music Festival, Kaustisen nuorisoseura, Näppärit, Kaustisen Pelimanniyhdistys ja Museovirasto.

Kansanmusiikki-instituutin johtaja Matti Hakamäki pitää nimitystä suurena asiana paikallisille toimijoille ja heidän työlleen. Aineettomalla kulttuuriperinnöllä hän näkee juuri tässä ajassa suuren merkityksen.

– Paikallisperinteet ovat ketjuja menneestä tulevaan. Unesco-listauksella tehdään näkyväksi sitä, että perinteet ovat tärkeä osa yhteiskuntaa ja ihmisten elämää.

Oino arvioi, että hakemusprosessin aikana paikallisten kulttuuritoiminta on terävöitynyt ja siihen on löytynyt uutta mielenkiintoa. Hän pitää tärkeänä erityisesti sitä, että yhteistyö eri toimijoiden välillä on vahvistunut. Kaustisella toimivat yhdistykset ovat nyt aiempaa paremmin perillä siitä, mitä kukin tekee.

Unesco-sopimuksessa painotetaan tämän päivän elävää perinnettä.

– Historiaa vaalitaan, mutta ymmärretään, että kulttuuri elää tässä päivässä. Fokus kääntyy nykypäivää kohti. Meillä on suuria nimiä, kuten Konsta (Jylhä) ja Viljami (Niittykoski), joita sietääkin arvostaa, mutta huomio kohdistuu enemmän yhteisöön, Oino kuvaa.

Nuoret jatkavat perinnettä

Yksi osoitus perinteen elämisestä on Näppäritoiminta, jossa on Oinon mukaan tällä hetkellä mukana yli 70 lasta ja nuorta.

– Siihen on varmasti vaikuttanut Näppärikouluhanke, mutta uskon, että Unesco-asia on myös innostanut konkreettisesti harrastukseen.

Kaustisen Nuorisoseuran tanssi- ja soittoryhmissä on myös mukana lähes 200 lasta ja nuorta. Kaustisen Unesco-hakemuksessa tuotiinkin esille myös viuluperinteeseen liittyvät asiat, kuten kantele-, tanssi- ja pukuperinne sekä Kaustisen naapuripitäjät.

– Hakemuksen otsikossa on Kaustinen, mutta kyse on laajemmasta alueesta. Olen juuri tekemässä Ullavan nuottikirjaa, ja se on aivan samaa soittoperinnettä. Koko Keski-Pohjanmaa ja ruotsinkielinen rannikko kuuluvat samaan, sanoo pelimanni ja näppäri-ideologian isä Mauno Järvelä.

Hän pitää Unesco-nimitystä kiitoksena sekä kaikille entisille ja nykyisille soittajille että hakemusprosessin läpivieneille aktiiveille. Niinpä se on enemmän kuin ansaittua.

Järvelä itse innostui musiikista lapsena elävän, arjessa näkyvän ja kuuluvan soittoperinteen keskellä. Hänen unelmansa onkin, että soittoperinne säilyisi edelleen.

Näin Unesco-listausta kommentoidaan

Kaustisen kansanmusiikkijuhlien ohjelmajohtaja Anne-Mari Hakamäki pitää Unesco-nimityksen merkitystä niin suurena, että sitä välttämättä edes vielä ymmärretä. Hakamäki on vieraillut monissa musiikkitapahtumissa ympäri maailmaa ja uskoo, että Unesco-nimitys herättää ymmärtämään tapahtumien luonnetta. Maailmalla kun on paljon kaupallisuus edellä tuotettuja tapahtumia.

– Unesco-leima helpottaa ilmiön tunnistamista. Että Kaustisella todella on kulttuuritapahtuma, jossa on kyse elävästä perinteestä ja perinteen elävänä pitämisestä, Hakamäki sanoo.

Kaustisen kunnanhallituksen puheenjohtaja Jouni Koskinen näkee Unesco-listauksen Kaustisen kunnan osalta pelkästään positiivisena. Kaustinen on sen myötä noussut esiin tavalla, joka on harvalle maaseutukunnalle mahdollista.

– Toivottavasti osaamme käyttää sen hyödyksi, Koskinen pohtii.

Unesco-maine saattaa tuoda Kaustiselle uutta kysyntää esimerkiksi matkailupalveluiden osalta. Koskinen arvioi, että kuntaan on kehitettävä uusia palveluita sen mukaan, millaisia tarpeita tulevaisuudessa nousee. Kyse tulisi kuitenkin olemaan elämysmatkailusta eikä massaturismista.

Unesco-kiinnostus toimii oletettavasti myös toiseen suuntaan. Tallarin jäsen, pelimanni Arto Järvelä uskoo, että Tallarille tulee kaustislaisen ja suomalaisen kansanmusiikin asiantuntijoina uusia esiintymispyyntöjä kansainvälisille lavoille. Järvelä on esiintynyt paljon ulkomailla ja hänellä on vahvat yhteydet etenkin Pohjoismaihin. Siellä Kaustisen seudun tunnistettava soittotyyli tunnetaan.

– Tuntuu mahtavalta, että se saa tällaista tunnustusta. Ja ihan ansiosta. Kyllä Kaustisella on soitettu, ja tullaan soittamaan.

Unesco-prosessi

Suomi allekirjoitti Unescon eli Yhdistyneiden kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön yleissopimuksen aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta vuonna 2013.

Luetteloiden avulla halutaan tuoda näkyvyyttä elävälle perinnölle ja jakaa hyviä käytäntöjä maiden kesken.

Suomen ensimmäinen kohde luettelossa on saunaperinne.

Luettelossa oli ennen tämän viikon kokousta 584 kohdetta 131 maasta, muun muassa portugalilainen fado ja espanjalainen flamenco.

Anni Saari

    Jaa artikkeli