Riikka Sandberg nostaa poikkeuksellisessa esikoisromaanissaan esiin Norjan historian synkän siivun – "En tiennyt, miten hirveää tuo aika oli"

Riikka Sandberg oli alaluokkalainen, kun hän koki siihenastisen elämänsä suurimman oivalluksen. Opettaja antoi luokalle äidinkielen tunnilla tehtäväksi kirjoittaa tarinan.

Sandberg istui takapulpetissa ja hätkähti. Voiko tarinoita kirjoittaa itse?

– Se oli todellinen heureka-hetki. Ymmärsin, että kirjoja kirjoittavat tavalliset ihmiset ja minäkin voin kirjoittaa tarinan pieneen vihkooni. Oivallus oli euforinen, sillä rakastin satuja.

Sandbergin elämä oli muuttunut peruuttamattomasti.

– Siitä se lähti. Riensin kotiin ja kerroin isällekin, että kirjoja kirjoittavat tavalliset ihmiset. Hän tunnisti intoni ja näytti myöhemmin, kuinka koneella voi kirjoittaa ja kuvittaa pieniä tekstipätkiä. Kirjoitin paljon koko lapsuuteni ja nuoruuteni.

. Poikkeuksellinen esikoisromaani Tuolla lapsuudessa syttyneellä palolla kirjoittamiseen oli kauaskantoiset seuraukset: Nyt Sandberg on julkaissut esikoisromaaninsa.

Hiljattain ilmestyneen teoksen aihe ja miljöö ovat poikkeukselliset.

Ørjan tarina sijoittuu Pohjois-Norjaan kuvitteelliselle syrjäseudulle ja kertoo kahdesta naisesta 1970- ja 1950-luvuilla. Teemoja ovat ystävyys, erilaisuus ja ulkopuolisuus sekä niiden seuraukset.

– Minua kiinnostaa se, milloin ihminen on altis jämähtämään paikoilleen ja takertumaan esimerkiksi toiseen ihmiseen niin, että oma katse kapenee ja hän on vietävissä, Sandberg sanoo.

– Tämä näkyy kirjani hahmoista. He ovat unohtaneet oman elämänsä ja unelmansa. Vastapariksi halusin kirjoittaa sellaisista ihmisistä, jotka eivät tyydy yhteen elämään vaan kiirehtivät elämään monta.

. Häpäistyt ja hyljeksityt Riikka Sandbergin Ørjan taustalla välkkyy kolkko historiallinen taustakangas: Norjan natsimiehityksen aika.

Saksa valloitti Norjan toisessa maailmansodassa. Miehitys kesti viisi vuotta. Sandberg huomasi, että Suomessa noista ajoista ei välttämättä tiedetä kovin hyvin, vaikka mailla on yhteistä rajaakin.

– Saksalaisia oli maassa pitkään. Ei ihme, että sinä aikana heidän ja norjalaisnaisten välille syntyi suhteita. Rakastuttiin, kihlauduttiin ja lapsia syntyi.

Suhteista arvioidaan syntyneen 10 000–12 000 lasta. Miehityksen päätyttyä saksalaisten kanssa seurustelleiden naisten kohtalo oli kova. Heistä tuli maanpettureita. Nämä kohtalot Sandberg nostaa esiin romaanissaan.

– Naisia nöyryytettiin ja häpäistiin. Saatettiin ajella hiukset, piestä, riisua vaatteet ja juoksuttaa kaupungilla. Selkään saatettiin viiltää hakaristi. Sanomalehdet lyttäsivät heidät kelvottomiksi ja vähä-älyisiksi. Heidän lapsiaan kiusattiin ja pidettiin saastuneina, Sandberg kertoo.

– Luin aiheesta paljon. En tiennyt ennen kirjan kirjoittamista, miten hirveää tuo aika oli.

. Synnyinseudun kulmat Riikka Sandberg on syntynyt ja varttunut Kristiinankaupungissa. Hän kertoo ripotelleensa Ørjan tarinaan pieniä elementtejä synnyinkaupungistaan: punaiset venevajat, merituuli, lokki, joka palaa aina saman ihmisen luo.

– Ørjassa on samaa pienen yhteisön fiilistä kuin Kristiinankaupungissa.

Kirjaan päätyi myös eräs Sandbergin suvun tärkeä elementti: vene. Sandbergin isoisä ja isoisoisä olivat veneenrakentajia. Myös Ørjan toisen päähenkilön isä rakentaa veneitä.

– Isä auttoi lapsena isoisääni veneiden rakentamisessa. Oli arvokasta, että hän osasi kertoa minulle aiheesta niin että pystyin kirjoittamaan siitä.

– Skaftungissa asuneen isoisäni Arvon veneet olivat valtavan hienoja suuria puuveneitä. Kukaan suvussa ei enää tee niitä. On hieman surullista, että Sandbergien suvun viimeinen vene on nyt kirjassani.

Riikka Sandbergin isoisän viimeinen vene ei koskaan ehtinyt valmistua. Myös Ørjan tarinassa vene jää kesken.

. Sandberg kertoo Norjan valikoitumisen romaanin miljööksi kumpuavan osin hänen suomenruotsalaisesta kasvuympäristöstään. Sandbergin perhe on suomenkielinen kun taas kadun kaikki muut lapset olivat kaksikielisistä perheistä.

– Ruotsi ja kaksikielisyys olivat minulle ihailun kohde. Olin kuitenkin niin arka, että oma ruotsini jäi lapsena passiiviseksi. Hienosti tultiin juttuun kuitenkin. Kaverit saattoivat puhua minulle ruotsia ja minä vastasin heille suomeksi.

Rakkaus pohjoismaisiin kieliin jäi.

. Norjassa kirjoittamassa Riikka Sandberg kuvaa Ørjassa taitavasti paitsi sodan jälkiä myös Pohjos-Norjan luontoa ja karuja oloja. Hän kertoo vetäytyneensä kirjoittamaan esikoisromaaniaan Norjaan ja Färsaarille.

– Lähdin ensimmäiselle Norjan-reissulleni täysin ummikkona, minulla ei ollut aavistustakaan kuinka kaunista siellä on.

– Kävin Norjassa kaikkiaan neljä kertaa ja Färsaarilla kerran. Romaanissa on elementtejä jokaiselta matkalta. Färsaarilla tarkkailin esimerkiksi vuorovettä, sillä se on kirjassa todella olennainen.

Kustannussopimus syntyi lopulta nopeasti. Kaksi kustantajaa oli valmis tarttumaan käsikirjoitukseen.

– Olin henkisesti valmistautunut sen tyyliseen vastaukseen, että jatka vaan harjoituksia. Oli valtava onni, että heti tärppäsi.

. Muutettuaan Pohjanmaalta opiskelemaan Sandberg asui vuosia Turussa. Tätä nykyä hän on helsinkiläinen ja opettaa yliopistossa kirjoitusviestintää ja suomenruotsalaisille virkamiessuomea.

– Seuraavasta kirjastani on olemassa vasta välähdyksiä ja muutama hahmo. Minua kiinnostavat yhteisön ulkopuolelle suljettujen tai jättäytyneiden naisten kohtalot.

.Arvio: Pohjalaiskirjailija yllättää kunnianhimoisella ja huikean kypsällä esikoisromaanilla

Kirjaudu sisään

Riikka Sandberg nostaa poikkeuksellisessa esikoisromaanissaan esiin Norjan historian synkän siivun – "En tiennyt, miten hirveää tuo aika oli"

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje