Runoilija Samuli Lampinen kirjoitti koskettavan kokoelman äitinsä viimeisistä kuukausista – Perheen nuuskamuikkunen suunnittelee ensi kerran tulevaa

Suoraan päin. Seinäjokelaislähtöiselle Samuli Lampiselle oli heti selvää, että hän haluaa kirjoittaa runokokoelman äitinsä sairastumisesta, syöpädiagnoosista ja kuolemasta. Jos piileskelisi tai väistelisi, niin sitä joutuisi tekemään aina.

. Vuoden alussa julkaistu Kovettu nainen -runokokoelma käsittelee Seija-äidin viimeisiä kuukausia yllättäen tulleesta haimasyöpädiagnoosista kuolemaan asti. Tekstit etenevät hetki hetkeltä ja kronologisesti.

Runokokoelma on Lampisen 12:s. Kaikki on julkaistu omakustanteina.

. Lataa illalla kahvin valmiiksi, vaikka ei itse pysty juomaan. Kovettu nainen . Fuskata ei saanut yhtään Lahdessa asuva Lampinen on käymässä Mäyryssä vanhempiensa kodissa, joka oli aiemmin perheen kesälomapaikka. Äidin kuolemasta on 10 kuukautta, ja poika on Kuortaneella ensimmäisen kerran kirjan julkaisun jälkeen. Joka puolella sisustuksessa näkyy äidin käden jälki. Kadonneet ovat vain servietit, kynttiläpinot ja herkut astioista.

Pauli-isä oli kysynyt, miten hän pystyi kirjoittamaan kirjan. Lampinen kertoo, että he eivät yleensä puhu tallaisista asioista, sillä he ovat ovat tyyppeinä erilaiset. Isälleen Samuli Lampinen vastasi, että kirjoittaminen on tasapainoelin, jonka avulla hän suhteuttaa itsensä ympäröiviin olosuhteisiin.

Runoja kirjoittamalla hän pyrkii ymmärtämään, miten mikäkin asia on.

. Vaikka Lampinen on kirjoittanut kauan ja monta runokokoelmaa, äidin viimeisistä kuukausista kertovan runokokoelman teko poikkesi aiemmista. Nyt tapahtumat koskettivat koko kuusihenkistä perhettä. Fuskata ei saanut, koska kaikki muistavat tapahtumien kulun.

– Ajatus on sinänsä erikoinen, sillä taideteoshan on vain taideteos, ei siinä voi tehdä virhettä, mutta niin siinä tilanteessa ajattelin.

. Vati on maailman reunat, kun äiti oksentaa. / Värisee. Kuume nousee. / Ehdotan Buranaa ja peittelen lämpöpeittoon. / Silmälasien sisäpinta helmeilee kyyneleissä kuin sukelluskello. Kovettu nainen . Runojen kirjoittaminen reaaliajassa oli mahdollista, sillä se on Lampisen tapa olla ja käsitellä vaikeitakin asioita. Terapiakirja se ei ole. Kaikki suodattuu runoilijan läpi.

– Kavahdan sellaisia kirjoittajia, jotka vain oksentavat kaiken pahan olonsa paperille ja sitten sanovat, että se on runo tai romaani.

Joku voi sanoa, että ilmaise suoremmin tai rajummin. Lampisen mielestä teiniraivo olisi kuitenkin vain noloa.

. Toista kautta Seinäjoella lapsuutensa ja nuoruutensa eläneen miehen elämäntarina ei ole tavanomaisin.

Vuosien aikana yrittäjäperheen esikoinen on tehnyt rajaa odotuksia vasten. Ensimmäinen irtiotto oli, kun Lampinen jätti seitsemännellä–kahdeksannella luokalla ollessaan jääkiekkojoukkueensa, jota isä valmensi. Toinen oli, kun hän muutti parikymppisenä Helsinkiin ja elätti itsensä muuttomiehenä ja töillä, joita kutsuu hanttihommiksi.

– Ei minua haitannut, vaikka kuukausiin ei olisi ollut mitään virallista tekemistä.

. Vuonna 1975 syntynyt Samuli Lampinen kokee, että hän on aina ollut osa yhteiskuntaa, mutta katsonut sitä vähän reunalta.

Helsingissä hän oli 9 vuotta. Ensimmäisen avioliiton päättymisen jälkeen Lampinen yritti tulla takaisin Seinäjoelle perheen hotelliyritykseen. Se ei ollut hänen paikkansa. Vaikka Lampinen ei ole halunnut jatkaa perheyritystä, hän kokee tehneensä töitä yhteisen hyvän eteen. Perheen omistaessa Kuortaneen golf-kentän Lampinen ajoi 9 vuoden ajan sen nurmikkoa.

Joka kesän jälkeen Lampinen laittoi tavaransa golf-kentän laidalla olevaan varastoon ja lähti talveksi ulkomaille.

– Siskoni kutsui minua nuuskamuikkuseksi, kun olin täällä kesät ja lähdin talveksi pois.

. Tehdäkseen työtä golfkentällä Samuli Lampinen jymäytti itseään. Hän kuvitteli alueen luostariksi.

– Mietin niin, että sain omassa päässäni oltua. Sain sen itselleni perusteltua. Se duuni oli, että aamulla töihin ja iltaan asti töissä.

Pietarsaarelainen runoilija Gösta Ågren on kuvannut rohkeudeksi sitä, että menee tehtaaseen joka päivä vaikka on pakko. Tällaista rohkeutta Lampinen ei kuitenkaan omasta mielestään omaa.

Viimeisestä kesästä Kuortaneella syntyi Ruohonleikkaajien ranta -runokokoelma.

. Tapetti, jota vasten verrata Reissut ovat vieneet Samuli Lampisen 69 eri maahan. Moni maista on Afrikassa tai Etelä-Amerikassa. Matkat etenivät käsikopelolla. Usein valmiina oli vain lentoliput. Jos Lampinen oli lentoasemalla päättänyt lähteä länteen, saattoi hän lähteä seuraavan bussin mukana itään.

Nähdäkseen lähelle piti mennä kauas. Ylellisyydet karsittiin.

– Maailma on tapetti, jota vasten laitan itseni ja katson, minkälainen olen.

. Alkeellisissa oloissa voi simuloida, miltä tuntuu olla hukassa. Oloissa oli jotain samaa kuin lapsuuden mökkireissuissa, kun juomavesi piti kantaa sangolla, ostot tapahtuu käteisellä ja mikään ei ole varmaa. Todellisuudessa valkoihoisena ja Suomen passi taskussa Samuli Lampinen kertoo olleensa aina superturvassa.

– Siinä pystyy flirttailemaan elämän särkyvyyden ja epävarmuuden kanssa, hän miettii.

. Mittari tuli täyteen Noin seitsemän vuotta sitten jokin muuttui. Lampinen oli suunnitellut pitkän reissun Japaniin, Uuteen-Seelantiin ja Australiaan. Lentoliput olivat valmiina.

– Olin Indonesiassa, kun tajusin, ettei tästä tule yhtään mitään, sillä whatsappailen koko ajan naisen kanssa Suomeen. Mitä teen täällä, kun en ole täällä, hän miettii.

Niinpä hän lähti Suomeen. Lentolipuista ei saanut takaisin jenin jeniä. Marleenan kanssa hän on ollut yhdessä siitä lähtien.

Hän voi yhä käydä ulkomailla lomalla, mutta samanlainen reissaaminen jäi. Matkamittari tuli täyteen.

. Seurakuntamestaruudesta eläkebisnes Vuonna 2017 Lampiset muuttivat Lahteen, kun Marleena sai töitä vaatealan yrityksestä. Samuli Lampinen lähti vaimonsa siipimieheksi.

– En tehnyt ensimmäisenä tai itseasiassa monenakaan vuonna mitään, muuta kuin kirjoitin joka vuosi runokokoelman reissuista. Sitten olin kirkolla töissä.

Ajatus Päijät-Hämeestä on Samuli Lampisen mukaan yhä hieman huvittava, mutta hän on viihtynyt. Lahdessa on tarpeeksi rosoa ja kurjuutta, mitä hän ei hyvinvointimittareiden kärkipäässä heiluvalle Seinäjoelle miellä. Lahdessa runoja on syntynyt enemmän kuin koskaan.

. Lampisella on tapana pyöräillä 36 kilometrin lenkki Lahdesta Hollolan vanhalle kirkolle ja Tampereentietä takaisin. Lenkeillään hän ymmärsi, että paikassa olisi hienoa olla töissä.

Haudankaivajan apulaisen kesätyössä oli jotain samaa juurevuutta kuin golfkentän ruohonleikkaamisessa. Fyysinen työ toi hyvää vastapainoa lukemiselle ja filosofialle.

Seurakunnasta ehdotettiin, että Lampinen menisi kesän jälkeen suntiokouluun. Näin tapahtui.

. Elämä on ollut aktiivista ajelehtimista. Edellinen tutkinto on lukiosta ja aika on ollut erilaisia moduuleja tai jaksoja. Nyt jotain on muuttunut.

– Kun jengiä jää eläkkeelle 1–2 vuoden sisällä, me muutamme Padasjoelle tai Hämeenkoskelle, Lampinen kertoo ja miettii, muistiko paikkakuntien nimet oikein.

Työhön kuuluu suntion tehtävien lisäksi puutarhanhoitoa, ja Lampisen mukaan nykyaikainen titteli on seurakuntamestari.

– Se tulisi olemaan eläkebisnes.

Töitä olisi 11 kuukautta vuodessa. Lampinen ei muista, koska olisi tehnyt niin. Jollain tavalla ympyrä sulkeutuu.

. Pelkoa paremmin Jos Lampiselle olisi nuorena kertonut, mitä hänelle kuuluu nyt, hän ei olisi uskonut.

– Pelkäsin, että minulle käy paljon huonommin.

Maailma olisi voittanut tai olisi ollut pakko tehdä, kuten muutkin.

Lapsena Lampiselle sanottiin usein, että älä ajattele niin vakavasti. Hän havainnoi asioita tarkasti ja haluaa tuoda esiin epäkohtia. Tuo vakavuus, kiinnostus filosofiaan ja reissut maailmalla ovat muovanneet hänestä vahvan.

Reissut ja elämä näkyvät tulevissa runokokoelmissa, joiden määrän Samuli Lampinen ennakoi tuplaantuvan.

Nuoruutta hän ei ihannoinut edes nuorena. On helpompi olla vanha.

Itseään Lampinen ei tunne vieläkään. Nyt hän tietää, mistä etsiä.

Tue, 8/16

Kirjaudu sisään

Tue, 8/16

Runoilija Samuli Lampinen kirjoitti koskettavan kokoelman äitinsä viimeisistä kuukausista – Perheen nuuskamuikkunen suunnittelee ensi kerran tulevaa

Jaa artikkeli

Haluatko lukea artikkelin?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Katuosoitteet

Puhelin