Loukkaantuminen katkaisi huippulupaus Jaakko Heikkilän olympiaunelman – Nyt hän luo ihmeellisiä esineitä vailla tarkoitusta

90-vuotiaan Jaakko Heikkilän koti Vaasan Malmönkadulla on täynnä toinen toistaan kiehtovampia puisia huonekaluja, käyttöesineitä ja taideteoksia, jotka Heikkilä on tehnyt vuosien varrella.

Kerrostalokaksiosta löytyy pöytiä, tuoleja, laatikostoja, lokerikoita, valokuvakehyksiä ja paljon muuta. Olohuoneen ikkunalla on pienoismalli Heikkilän äidin kotitalosta Vetelissä.

Heikkilä istahtaa rakentamansa kanteleen ääreen ja antaa soittonäytteen.

– Tämä ei ole vireessä. Minun pitäisi virittää tämä äkkiä, mutta on niin paljon tekemistä, etten kerkeä.

Asunnosta ja pohjakerroksen varastosta löytyy lukuisia taide-esineitä, joille ei ole nimeä eikä lukkoon lyötyä tarkoitusta.

– Tässä on esine, joka ei ole mikään. Se ei ole muuta kuin sitä varten, että sitä voi katsella, Heikkilä sanoo esitellessään puukauhaa muistuttavaa luomusta.

Heikkilä on tehnyt puutöitä jo pitkään Vaasan kansalaisopistossa. Teokset valmistuvat vähitellen kunkin päivän mielentilan mukaan.

Yhden teoksen tekeminen saattaa kestää kuukausia. Välillä kuluu päiviä ajatuksia muhitellessa ja ratkaisuja hakiessa.

– Tekemisessä on mukana mielikuvituksen riemu, Heikkilä iloitsee.

. Heikkilä on kehitellyt muun muassa omaperäisen veistoksellisen soittimen.

– Tämä on maailman vaikein soitin. En itsekään osaa soittaa tätä.

. Tie vei Vaasa-lehden latojaksi Vuonna 1932 syntynyt Heikkilä kulki lapsena paimenessa Vimpelissä. 15-vuotiaana hän muutti Järviseudulta Vaasaan.

Sekä kansakoulu että ammattikoulu jäivät kesken, sen sijaan urheilu imaisi mukaansa. Kiivas harjoittelu tuotti tulosta. Heikkilä vei voiton Suomen, Ruotsin ja Norjan kolmimaaottelussa ja nappasi Suomen pituushyppymestaruuden vuonna 1951.

Heikkilän tavoitteena oli päästä vuoden 1956 olympialaisiin Melbourneen. Varomattomuus ja hyvän kunnon tuoma itsevarmuus kuitenkin torppasivat pituushyppääjän aikeet.

– Hyppäsin Hietalahden urheilukentällä korkeutta. Rima jäi piikkarin piikkien väliin, ja tulin koko painollani perässä. Kehräsluu murtui. Arvaa harmittiko.

. Heikkilä päätyi töihin painoalalle. Vaasa-lehdessä oppipoikana aloittanut nuorukainen eteni ensin käsilatojaksi ja myöhemmin konelatojaksi. Työvuosinaan hän tapasi lehden entisen päätoimittajan Jaakko Ikolan , joka kirjoitti Vaasa-lehteen pakinoita Etelä-Pohjanmaan murteella.

– Kohtasin Vaasan Jaakkoon vuonna 1951, Heikkilä kertoo ja nappaa kirjahyllystään Ikolasta kertovan kirjan.

Pitkän työuran jälkeen Heikkilällä on ollut aikaa ilmaista itseään. Puuveistosten lisäksi kodista löytyy muun muassa maalauksia ja tietokonegrafiikkaa. Inspiraation lähteinä ovat olleet muun muassa Pablo Picasson , Salvador Dalín ja Andy Warholin työt.

. Grafiikka syntyy tietokoneella Viimeisten 15 vuoden aikana Heikkilä on luonut graafisia teoksia tietokoneella. Töissä on vaikutteita pitkästä urasta latojana. Värikylläisissä teoksissa on usein kirjaimia ja sanoja.

Toki kirjaimia löytyy myös puutöistä, kuten tauluista, kanteleesta, olohuoneen pöydästä sekä ikonioksi nimetystä valokuvakehyksestä.

Grafiikkaa tehdessään Heikkilä piirtää aluksi kuvan paperille, minkä jälkeen hän skannaa sen tietokoneelle. Piirto-ohjelmalla hän lisää kuvaan esimerkiksi värejä.

– Yhden teoksen tekemiseen voi mennä tunteja.

Suurimman osan töistään Heikkilä on ladannut Pinterest-sovellukseen. Hänellä on sovelluksessa tällä hetkellä lähes 1 500 työtä.

– Minulla on Pinterestin kautta näyttely Kaliforniassa San Franciscossa, hän sanoo.

. Heikkilä käyttää työkaluinaan sekä perinteistä kynää että tietokonetta. Hän ei oikein itsekään osaa sanoa, mistä ideat grafiikkatöihin kumpuavat.

– On vaikea selittää, kun ei itsekään oikein tiedä. Kun otan kynän käteen, se vain lähtee liikkeelle.

Heikkilän kynä taipuu myös kirjoittamiseen. Kirjallisesta lahjakkuudesta kielii, että Heikkilä voitti ammattikouluaikanaan kirjoituskilpailun. 2000-luvulla hänen runojaan on julkaistu neljässä antologiassa.

. Suunnitteleminen tuottaa iloa Heikkilälle uuden suunnitteleminen on palkitsevaa.

– Se on ilo. Sitä se on ollut ainakin tähän asti, hän sanoo mutta murehtii samaan hengenvetoon sitä, että nykynuoret eivät välttämättä ymmärrä hyödyntää luomisen riemua.

Syytä luovuuden katoon hän ei osaa sanoa.

– En tiedä, onko se tämän räikeän ja muka iloisen maailman kaupallisuus ja turruttavuus, joka tekee tuhoaan nuorison parissa. Mutta toivon kipinä on olemassa, eli ei tilanne niin kauhean paha ole.

Heikkilälle ihmisen olemassaolossa ja maailman menossa riittää pohtimista. Hän kritisoi esimerkiksi vallitsevana eliölajina olevan ihmisen asennetta nostaa itsensä luomakunnan kuninkaaksi.

– Pidämme selvänä, että kaikki mikä liikkuu vapaasti luonnossa, on meidän käytössämme. Se on harhakäsitys, ainakin pitkän päälle. Kun ihminen tuhoaa itsensä, tänne jäävät ne lajit, jotka ovat täällä luonnostaan.

. Näyttely kutsuu oivaltamaan Heikkilän koti on kieltämättä runsaudensarvi. Ihasteltavaa, oivallettavaa ja kummasteltavaa riittää.

– Voi olla, ettei Vaasasta löydy toista tällaista kotia, Heikkilä sanoo.

Väite on helppo allekirjoittaa. Mielikuvitusta kutkuttavia töitä löytyy paitsi sisätiloista myös parvekkeelta. Olohuoneessa katseenvangitsijoihin kuuluu näyttävä puinen kattolamppu.

. Makuuhuoneessa yksi seinä ammottaa tyhjyyttään.

– Tällä seinällä ovat yleensä päätyöni, Heikkilä kertoo.

Syy siihen, että isot työt ovat poissa, on parhaillaan meneillä oleva Keksmaa -taidenäyttely. Taiteilijalle kuvaavaa on, että näyttelyn nimenä on itse keksitty sana. Sana keksmaa tarkoittaa Heikkilän mukaan oivalluksien maata.

Heikkilä ei lähde selittämään puhki teoksiaan.

– Katsoja voi hylätä teokset ja ajatella, etteivät nuo ole mistään kotoisin. Tai sitten katsoja voi tarkastella niitä vähän pitempään.

. Jaakko Heikkilän Keksmaa-näyttely on esillä toukokuun loppuun saakka Vaasan Bock’s Corner Breweryn ravintolatiloissa.

Kirjaudu sisään

Loukkaantuminen katkaisi huippulupaus Jaakko Heikkilän olympiaunelman – Nyt hän luo ihmeellisiä esineitä vailla tarkoitusta

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje