Sirpa Pääkkönen lähti etsimään juuriaan Karjalaan – Matka oli käännekohta, joka muutti elämän

Kesäkuussa 1944 Liisa Luoma istui junassa. Oli tullut pikainen käsky lähteä.

Neuvostoliiton suurhyökkäys oli alkanut. Parikymppinen Liisa Luoma oli pakannut tavaransa kiireessä ja päässyt viimeiseen Äänislinnasta lähteneeseen evakkojunaan.

Elisenvaaran asemalla ikkunasta avautui dramaattinen näky.

Kymmenittäin kuolleita makasi pahvinpalasten ja pressujen alla. Sieltä täältä pilkotti käsi tai jalka. Kaaos oli valtava.

Junassa olijat saivat tietää, että asemaa oli pommitettu. Vihollisen koneet olivat moukaroineet asemaa yli kahdeksankymmenen koneen voimin neljännestunnin ajan.

Surmansa oli saanut yli sata ihmistä, valtaosa Neuvostoliiton suurhyökkäykseltä turvaan lähtenyttä siirtoväkeä kuten Liisa Luomakin.

. Kohti Ylistaroa Näky Elisenvaaran asemalla painui lähtemättömästi Liisa Luoman mieleen.

– Hän kertoi meille tapahtuneesta vasta, kun me lapset olimme aikuisia, tytär Sirpa Pääkkönen kertoo.

Lohtua lohduttomuuteen toi se, että toisin kuin valtaosalla siirtoväkeä, Liisa Luomaa odottivat perillä tutut ihmiset. Kolme vuotta aikaisemmin hän oli tavannut Äänislinnan elokuvateatterissa hiljaisen pohjalaismiehen. Ylistarosta kotoisin ollut Aarne Luoma työskenteli kaupungissa lentokonemekaanikkona. Nuorten välille roihahti rakkaus ja avioituivat parisen vuotta tapaamisensa jälkeen.

Kymmenisen kilometrin päästä Viipurista sijaitsevasta Vahvialasta kotoisin olleen Liisa Luoman pakomatka Äänislinnasta päättyi Ylistaroon. Siellä hän asettui appivanhempiensa taloon ja ryhtyi auttamaan appensa Matti V. Luoman kahvilassa ja leipomossa. Myöhemmin Matti perusti elokuvateatteri Matin-Tuvan.

Ylistaroon alkoi syksyllä 1944 saapua muitakin karjalaisia, valtaosa Laatokan Karjalasta Jaakkimasta lähteneitä evakoita.

Nuorenparin elämä pääsi alkamaan Aarne Luoman palattua Lapin sodasta. Sirpa Pääkkönen syntyi 1956.

. Pohjalainen ja karjalainen Sirpa Pääkkönen sanoo, ettei koskaan ajatellut olevansa karjalainen. Hiljaisena ja omissa oloissa viihtyvänä luonteenakaan hän ei samaistunut puheliaisiin ja vilkkaisiin karjalaisiin.

– Pidin itseäni pohjalaisena, sillä kasvoin pohjalaiseen yhteisöön.

Äidin karjalaisuus pirskahteli esiin siellä täällä arjen keskellä.

– Esimerkiksi lauantai oli karjalaiseen tapaan leipomispäivä, jolloin tehtiin piirakat ja leivonnaiset. Äiti lauloi oli myös kuorolainen ja lauloi karjalaisia lauluja. Ne putkahtivat ulos kysymättä.

– Lisäksi hän oli todella seurallinen luonne, jutteli tuntemattomille kaupassa ja saattoi kertoa elämäntarinansa vaikka taksikuskille.

Pääkkönen sanoo, ettei äiti kuitenkaan koskaan tehnyt karjalaisuudestaan numeroa tai korostanut sitä.

– Pohjalainen isä oli päinvastainen luonne, sisäänpäinkääntynyt ja hautoi asioita. Sodasta hän vaikeni. Minulle hän sanoi, ettei ole koskaan kertonut minulle sodasta eikä kerro.

. Käännekohta Pääkkösen kiinnostus omiin juuriin heräsi vuosikymmeniä myöhemmin.

– Kaksi tytärtäni alkoivat aikuisiksi kasvettuaan kysellä suvusta, millaista minun lapsuuteni oli ollut ja millaista isovanhempien.

Pääkkönen sanoo alkaneensa oivaltaa, että hänessä on paljon muutakin kuin pohjalaisuutta. Hän matkusti vuonna 2015 Petroskoihin – vanhempiensa Äänislinnaan – etsimään muistoja siitä Äänislinnasta, jossa hänen vanhempansa sota-aikana tapasivat.

Tuo matka oli käännekohta. Pääkkönen kertoo alkaneensa sen jälkeen tutkimaan karjalaisuuden perintöä omassa elämässään.

– Ymmärsin, että juuriaan voi tutkia syvällisesti missä tahansa elämänvaiheessa. On tärkeää siirtää suvun perintö tuleville sukupolville.

. Karjala sydämessä Pääkkösen tutkimusmatka karjalaisiin juuriin kesti vuosia. Matkan tuloksena syntyi juuri julkaistu kirja Karjala sydämessä. Elämänvoimaa itäisistä juurista (SKS).

Teos kuvaa evakoiden jälkipolvien suhdetta menetettyyn Karjalaan. Pääkkönen on muun muassa haastatellut kirjaansa kymmenen eri ikäistä karjalaistaustaista henkilöä. Mukana on muun muassa Seinäjoelta lähtöisin oleva Kaisa Lallukka , jonka isoisä lähti evakkoon Sortavalan maalaiskunnasta ja asettui Lapualle.

– Kirjan haastateltavia yhdistää vahva side omiin juuriin. Heissä näkyy kunnioitus sodan kokenutta, sitkeää evakkosukupolvea kohtaan.

. Valtava tunnelataus Noin 420 000 karjalaista menetti kotinsa jatkosodan päätyttyä 1944. He aloittivat elämänsä tyhjästä uusilla kotipaikkakunnillaan.

Pääkkösen mukaan karjalaisuuteen liittyy valtava tunnelataus. Evakkosukupolven jälkeen on syntynyt monta sukupolvea, joissa on herännyt halu ymmärtää evakoiden kokemuksia ja säilyttää heidän henkistä perintöään.

– Ylistaroon evakoita tuli yli 600. Siirtolaisuusinstituutin arvion mukaan kaikkiaan Suomessa on 600 000–700 000 ihmistä, joilla on juuria rajantakaisessa Karjalassa.

Pääkkönen sanoo häntä kiinnostavan erityisesti kolmannen polven siirtokarjalaisten kokemukset.

– Suomessa on valtavan paljon tutkimuksia ja kirjoja siitä, mitä ensimmäinen ja toinen sukupolvi kokivat. Kolmannen sukupolven kokemuksesta on kirjoitettu vähän.

Kiinnostuksesta karjalaisuuteen kertoo muun muassa se, että Karjala-aiheisia kirjoja julkaistaan taajaan, esimerkkinä kauhavalaisen Merja Mäen tänä vuonna ilmestynyt evakkoromaani Ennen lintuja .

Rajantakaista Karjalaa koskevia keskustelusivuja on somessa kymmenittäin.

– Monilla pitäjillä on omat sivunsa, ja lisäksi on kaikkia siirtokarjalaisia yhdistäviä sivuja, kuten Juuret rajantakaisessa kauniissa Karjalassa ja Siirtokarjalaisten jälkipolvet. Sivuilla käydään vilkasta keskustelua omista juurista ja karjalaisista arvoista ja julkaistaan kuvia rajan taakse jääneistä kohteista.

. Ryssittely sattui Pääkkönen nostaa kirjassaan esiin myös karjalaisten kokeman kaltoinkohtelun. Evakkoväkeä saatettiin ryssitellä, ja heidän annettiin usein ymmärtää, etteivät he ole oikeita suomalaisia vaan muukalaisia, jotka ovat tunkeutuneet paikallisten maille.

Pääkkösen mukaan etenkin Raja-Karjalan ortodoksien kohtelu saattoi olla todella julmaa, sillä heidän uskontonsa muistutti venäläisyydestä.

– Ylistaroon puolestaan tuli paljon karjalaisia Jaakkimasta. He löysivät kyllä tilat ja työpaikat, mutta henkisellä tasolla oli ristiriitoja.

Siitä sai osansa myös Liisa Luoma. Ilkeät sanat satuttivat.

– Äiti muisteli vielä yli 90-vuotiaana itku kurkussa, kuinka hänelle oli tiuskaistu, että mene ryssä sinne, mistä tulitkin.

Pääkkönen sanoo ymmärtävänsä kuitenkin ajan ilmapiiriä. Siirtoväen asuttaminen oli valtava ponnistus sekä karjalaisille että heidät vastaanottaneille ihmisille.

– Maa oli köyhä, kaikesta oli pula ja kuitenkin piti jälleenrakentaa.

. Sirpa Pääkkönen muutti Ylistarosta 18-vuotiaana ja teki pitkän uran Helsingin Sanomien toimittajana. Pääkkösen aikaisempi teoksia ovat Pätkiä & potkuja – Naisten kokema ikäsyrjintä työelämässä (2020) ja hänen yhdessä Nina Lyytisen kanssa kirjoittamansa Ole oma pomosi – Virtaa työhön ja vapaalle (2022).

Karjala sydämessä -teoksen julkistamistilaisuus on lauantaina 20. elokuuta Elokuvateatteri Matin-Tuvassa Ylistarossa.

Juttua korjattu 15.8. kello 14: Äänislinna sijaitsee Äänisen rannalla, ei Laatokan.

Kirjaudu sisään

Sirpa Pääkkönen lähti etsimään juuriaan Karjalaan – Matka oli käännekohta, joka muutti elämän

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje