Siskokset perustivat yrityksen, jossa fyysisesti kevyet sisätyöt vaihtuivat raskaisiin ulkotöihin eläinten parissa – "Parasta terapiaa työuupumukselle"

Talvisen metsän uumenista kuuluu määkimistä. Puiden takaa ilmestyy kymmenen lampaan lauma, jonka takana ruskea koira vilahtelee puolelta toiselle.

. Koiran emäntä Elisa Rytkönen pitää silmällä eläimen liikkeitä.

– Hyvä Väinö! Nyt maahan, hän käskyttää paimenkoiraansa.

Australiankelpie Väinö asettuu aloilleen ja jättää lampaat rauhassa hamuilemaan lumen alta paljastuvia varpuja. Parivaljakko lammaslaumoineen on treenaamassa koiran lajityypillistä käytöstä: paimennusta.

. – Sehän meni hyvin, kehuvat tilannetta seuranneet Outi Vataja ja Ulla Köykkä kaksikkoa.

He ovat paimennuskoulun perustajat – siskokset, jotka tekivät harrastuksesta itselleen yhteisen ammatin. Nyt kaksikon työpäivät hujahtavat nelikymmenpäisen lammaslauman sekä koirien, ankkojen, hanhien ja koiraihmisten parissa.

. Työuupumuksen kautta hyppy uuteen Siskosten siistit sisätyöt vaihtuivat fyysisiin ulkotöihin sekä eläin- ja ohjaajakoulutuksiin puolisentoista vuotta sitten. Sitä ennen koiraharrastukset olivat olleet kummallakin sivutoimisia.

Irtisanoutuminen vakituisesta kuukausipalkkaisesta työpaikasta ei syntynyt kummallakaan hetken mielijohteesta.

Ulla Köykkä oli työskennellyt asiakaspalvelu- ja markkinointitehtävissä ja hänen pikkusiskonsa Outi Vataja johtajana yksityisessä päiväkodissa.

– Haave harrastuksesta ammattina oli elänyt jo vuosia, mutta aikaisemmin ei vain ollut uskallusta hypätä uuteen ja epävarmaan, Vataja kuvaa.

Molempia motivoi yrittäjyyteen aikaisemmissa töissä koetut työuupumukset, joiden syynä oli saman tekijän eri päät.

– Mikään tekemäni työmäärä ei tuntunut riittävän, vaan oli olo, että teinpä töitä kuinka paljon tahansa, olin aina korvattavissa, Köykkä sanoo.

Vatajan olo oli toisin päin.

– Töitä oli niin paljon, että tuntui kuin olisin ollut korvaamaton, hän luonnehtii kuuden vuoden johtajapestiään.

Kun vaativa työ vei kolmatta kertaa vaikeaan masennukseen, viisihenkisen perheen äiti päätti, että nyt on aika hypätä pois.

. Paimentolassa kuin parantolassa Isonsiskon loikka oli askeleen isompi, koska töistä toiseen vaihtamisen lisäksi Ulla Köykkä muutti pääkaupunkiseudulta takaisin kotikonnuilleen Etelä-Pohjanmaalle.

Paimennuskoulutukseen sopiva maaseudulla sijaitseva paikka löytyi Seinäjoen Honkakylästä vuosi sitten.

– Todella mukava kylä ja olen kokenut olleeni tervetullut, Köykkä sanoo Paimentola-nimisen tilansa navetan nurkalla.

Hän kertoo tilan nimen kuvaavan kaksoismerkityksellisesti myös parantolaa.

– Sitä tämä on viime vuoden ollut. Töitä on aamusta iltaa ja kun illalla menee nukkumaan, on usein fyysisesti todella väsynyt, mutta samalla henkisesti todella onnellinen, Köykkä luonnehtii.

Pikkusisko nyökyttelee vierellä.

– Parasta terapiaa työuupumukselle.

. Paimennus sopii useille rodulle Koska molemmat naiset olivat harrastaneet koirineen paimennusta, viimeinen sysäys oman yrityksen perustamiseen tuli, kun Lapualla sijainnut paimennuspaikka lopetti pari vuotta sitten.

– Pystyäkseni itse jatkamaan rakasta harrastusta, oli hankittava omat lampaat. Tätä ennen kävin talvikaudella pääkaupunkiseudulla treenaamassa, Outi Vataja sanoo.

Samassa treenipaikassa kävi puolestaan kouluttajana hänen siskonsa.

Nyt molemmilla on kädet täynnä harrastamista ja kouluttamista yhteisessä yrityksessä.

– Ja paljon monenlaisia suunnitelmia!

Yksi kaksikon paimennuskoulun ydinajatuksia on, että rotu kuin rotu voi harrastaa paimentamista. Treenipäivän rotujen lisäksi Vataja alkaa laskea muuta rotukirjoa:

– Bordercollie, lapinkoira, mudi, pumi, welsh corgi, belgianpaimenkoira, hollanninpaimenkoira, valkoinen paimenkoira, schapendoes, tsekinpaimenkoira, tiibetinterrieri, islanninlammaskoira, lapinporokoira, vesikoira.

. Koulutus eläinten ehdoilla Puolitoistavuotias Yola näyttää malliksi, miten seura- ja agilityrotuna tyypillisemmin koetulta shetlanninlammaskoiralta onnistuu paimennus.

Koiran emäntä Inka Seppelvirta kävelee pitkin sisähallia keppi kädessään ja lammaslauma jaloissaan. Pitkällä sauvalla hän osoittaa koiralle paikkaa, missä Yolan pitää pysyä.

– Paimennussauva on käden jatke, Outi Vataja selittää.

Kun vartin treeni on ohi, Seppelvirta nappaa Yolan syliinsä.

– Huh, tulipa hiki. Yola oli innoissaan, kun ei hetkeen ole päässyt paimennushommiin.

Ulkokentällä Tiia-Tuulia Laakso ja vuoden vanha australianpaimenkoira Nessi pitävät lammaslauman koossa aitaamattomalla pellolla. Välillä Nessi pyrähtää esteeksi kohtaan, mistä lampaat päästettiin pellolle.

– Koira ymmärtää, että siinä on niin sanottu vetopaikka, jota kohti lampaat haluavat, Ulla Köykkä sanoo.

Laakso ohjaa koiraa ystävällisesti ja liikkuu rauhallisesti.

– Nessi on luonteeltaan herkkä. Koiria on aina ohjattava yksilöllisesti, Köykkä korostaa.

. Heidän Paimennuskuplassa-nimisessä koulussaan käy asiakkaita Seinäjoelta, Tampereelta, Oulusta, Virroilta, Jyväskylästä, Kauhajoelta, Vaasasta, Kokkolasta ja pääkaupunkiseudulta.

– Osa on tavoitteellisesti treenaavia koirakkoja, jotka kisaavat paimennuksessa ja osa sellaisia, joille paimennus on mukava yhteinen harrastus. Jonkin verran on myös koiria, jotka toimivat työssä omilla tiloillaan, Outi Vataja kertoo.

Koulussa käy myös ongelmakoiria, erityisesti sellaisia, jotka "paimentavat" ohikulkijoita, kuten pyöräilijöitä.

– Paimennus ei lisää jahtaamista, vaan päinvastoin vähentää sitä siellä, missä se on häiritsevää, Vataja sanoo.

. Lampaat tärkeitä työkavereita Outi Vataja ja Ulla Köykkä ottavat puheeksi myös tilan lampaat.

– Eläinsuojelussa puhuttaa se, että otetaanko paimennuksessa riittävän hyvin huomioon eläinten hyvinvointi, Köykkä sanoo.

Siskoksille on tärkeää, että koirien paimennusviettiä ei treenata lampaiden elämänlaadun kustannuksella. Esimerkiksi lampaiden kintereiden näykkiminen on koirilta ehdottomasti kielletty.

– Lampaat ovat arvokkaita työkavereitamme.

Neljänkymmenen lampaan laumalla tilan pitäjät varmistavat, että heidän työkaverinsa eivät kuormitu ja niille jää riittävästi vapaa-aikaa.

Myös valvontaeläinlääkärin he kutsuvat paikalle puolivuosittain.

– Viimeksi eläinlääkäri totesi, että paimennus antaa lampaille liikuntaa, jonka ansiosta ne ovat hyväkuntoisia ja niillä on hyvät sorkat, Köykkä sanoo.

. Paimentamiseen ei ole virallista koulutusta. Ulla Köykkä ja Outi Vataja ovat opiskelleet paimennusta hankkimalla tietotaitoa eri kouluttajilta.

– Olemme kouluttautuneet mahdollisimman paljon kotimaisten lisäksi myös ulkomaisten kouluttajien opeissa ja tehneet paimennustreenireissuja Euroopassa, Vataja kertoo.

Vataja myös kasvattaa australianpaimenkoiria Pähkähullun kennelissään. Tällä hetkellä kotona asuu koirat Vänkä, Huuti, Hups, Oho, Pöö, Miks, JepJep ja Enne.

– Koirieni uniikit nimet kuvaavat hyvin elämäämme, joka varsinkin koirien kanssa on usein hyvinkin pähkähullua, Outi Vataja naurahtaa.

Kirjaudu sisään

Siskokset perustivat yrityksen, jossa fyysisesti kevyet sisätyöt vaihtuivat raskaisiin ulkotöihin eläinten parissa – "Parasta terapiaa työuupumukselle"

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje