Susanna Laine kertoo avoimesti elämänvalinnoistaan uutuuskirjassa – ja paljastaa jokaiselle sopivan kestävyyslajin

Susanna Laineen ja Terhi Ketola-Huttusen ystävyyden ensilangat solmittiin Seinäjoen Sokkarilla yli 25 vuotta sitten. Tuon tunneiksi venähtäneen kahvitteluhetken jälkeen molemmille on tapahtunut paljon.

Laine tunnetaan juontajana, toimittajana, mallina ja näyttelijänä. Ketola-Huttunen opiskeli papiksi, toimi seurakuntapappina ja vankilpapappina ja siirtyi sitten perheneuvojaksi ja siitä edelleen yksilö- ja pariterapeutiksi. Työkuviot ja elämäntilanteet ovat vaihdelleet, ystävyys on säilynyt.

– Terhi oli reteä ja ulospäänsuuntautunut, minä silloin ennemminkin arka, mutta tunnistimme toisissamme hengenheimolaiset. Meillä on tietynlainen herkkyys ja samanlainen huumorintaju, Laine palaa tutustumisen aikaan ja Ketola-Huttunen jatkaa:

– Meitä yhdisti myös draivi ja palo mennä eteenpäin. Kun muut puhuivat pojista, me puhuimme urista.

Vanha luottoystävä pujahti Laineen mieleen silloinkin, kun kustantaja pari vuotta sitten pyysi häneltä kirjaa. Laine ei halunnut ryhtyä urakkaan yksin ja kutsui työpariksi Ketola-Huttusen.

Aiheeksi valikoitui molempien elämään isosti vaikuttanut iso teema: itsetunto. Laine kertoo juuri ilmestyneessä Epätäydellisen naisen itsetunto -kirjassa aiheeseen liittyviä kokemuksiaan elämänsä varrelta ja Ketola kirjoitti asiaosuudet. Mukana on myös harjoituksia.

– Ehdottomien totuuksien sijaan halusimme tarjota kokemuksia ja näkemyksiä, työpari linjaa.

. Täydellisyyttä on turha jahdata Avainteemaksi kirjassa nousee itsensä hyväksyminen.

– Itsetuntoa haetaan ja rakennetaan usein suorittamalla, kovalla tsemppihengellä. Täydellisyyteen kuitenkaan tuskin kukaan pystyy eikä se ole tarpeenkaan. Silti voi mennä, tehdä ja kokeilla eri juttuja, siinä tulee välillä huteja, mutta välillä osumiakin, Ketola-Huttunen pohtii.

Kuvitelmiin perustuvan täydellisyyden tavoittelu johtaa Ketola-Huttusen mukaan helposti vain uupumiseen, mielenterveysongelmiin ja häpeän tunteisiin.

Usein huono itsetunto ja häpeä kietoutuvatkin yhteen.

– Oikeastaan kenenkään elämä ei ole oikeasti ole täysin normaalia ja onnistunutta. Tulee traumoja, sairastumisia tai vaikka avioero.

Tehokas keino lisätä tyytyväisyyttä elämäänsä on Ketola-Huttusen mukaan itsemyötätunto. Hän kertoo teettäneensä asiakkaillaan itsemyötätuntoharjoituksia ja nähneensä niiden voiman konkreettisesti.

Itsemyötätuntoaan on harjoittanut myös Susanna Laine.

– Itsemyötätunnon harjoittaminen on kestävyyslaji. Helposti mokan jälkeen pääsee ääneen se sisäinen väheksyjä moitiskelemaan, että mitäs nyt taas noin menit tekemään.

. Epätäydellisen naisen rukous

Olen tehnyt virheitä – kuten moni muukin, olen mokannut totaalisesti – kuten moni muukin, olen juonut, syönyt, valvonut liikaa – kuten moni muukin, olen sössinyt, ryssinyt ja vielä kerran mokannut – kuten moni muukin, olen kärsinyt, itkenyt ja iloinnut – kuten moni muukin, olen hävennyt, arvostellut ja haukkunut itseäni sekä muita – kuten moni muukin, olen pettynyt itseeni, pitänyt itseäni viallisena – kuten moni muukin, ja kaikkea tätä itsessäni katson lämmöllä, myötätunnolla, syvällä ymmärryksellä ja haen koko ajan enemmän hyväksyntää itseni kaikkia puolia kohtaan. Olen ihminen, olen ainutkertainen, olen elämän lahja.

Terhi Ketola-Huttunen

. Ai soot seinäjokisia! Tärkeäksi teemaksi yhteisteoksessa nousee myös juurien ja henkisen perimän vaikutus itsetuntoon ja mielenmaisemaan.

– Kyllä sen vaan keikoilla ihmisiä kohdatessa huomaa. Kun joku sanoo että ai sootkin seinäjokisia, niin kyllä siinä heti samalla levelillä ollaan, Susanna Laine kertoo.

Ketola-Huttunen sanoo terapeutin työssään huomanneensa, että hämmentävän monella on nykyisin hyvin ohut yhteys synnyinseutuunsa.

– On synnytty vaikka Lapissa eikä enää ole mitään yhteyttä sinne. Siinä identiteetti ja minuus jäävät aika ohuiksi ja huojuviksi, jos ei tiedä mistä on lähtenyt.

– Ja jos ei juuriaan tunne, mukanaan saattaa kantaa epätoivottuja tunteita ja mielentiloja, joita ei muuten tarvitsisi mielessään kuljettaa, hän jatkaa.

. Nalle Puhia puhelimessa Etelä-Pohjanmaa on kiinteä osa Laineen ja Ketola-Huttusen sielunmaisemaa, mutta lukion jälkeen he muuttivat Seinäjoelta uraunelmiensa perässä. Tuntumaa pääkaupungin työympyröihin he kävivät ottamassa jo sitä aiemminkin.

– Yläasteaikana talvella 1998 matkustettiin hiihtolomalla junalla Helsinkiin kesätöitä hakemaan. Pimpotettiin vaan ovikelloja esimerkiksi Kaapelitehtaalla ja kysyttiin, olisiko meille jotain, Laine muistelee hymyillen.

Kaapelitehtaalla ei tärpännyt, mutta puhelinmyynnissä onnisti. Se suvi sujui Nalle Puh -lehteä provikkapalkalla kaupitellen.

. Susannan kiinnostavat sydämenasiat Rohkeus elää omanäköistä elämää liittyy sekin vahvasti itsetuntoon. Julkisuuden henkilönä Susanna Laine on saanut tottua siihen, että hänen elämänvalintansa ovat vapaasti kommentoitavissa. Kun hänet valittiin Miss Suomen toiseksi perintöprinsessaksi vuonna 2005, haastatteluissa tivattiin lähes aina poikaystäväasioista. Kiinnostus "Susannan sydämenasioihin" ei ole laantunut myöhemminkään, kysymykset mahdollisesta perheen perustamisesta ja naimisiin menosta nousevat yhä usein esiin.

– Meillä on mielessä niin vahvat raamit oikeannäköisestä elämästä. Ihmiset tekevät paljon asioita siksi, että ajattelevat että niin täytyy tehdä. Kysyy itsetuntoa tehdä omia valtavirrasta poikkeavia ratkaisuja, Laine pohtii.

Paljon palautetta hän saa myös ulkonäöstään.

– Missinä ja mallina sen hyvin ymmärsi, ne hommathan perustuivat ulkonäköön. Edelleen ulkonäkö tuntuu nousevan keskiöön, se vaan menee niin.

Kirjassa Laine kertoo, että nuorena tyttönä Seinäjoella hän ei suinkaan ollut mikään ihailtu kaunotar.

– Olin pienikokoinen ja minulla oli paksut silmälasit eikä seurastani tapeltu. Tämä on jättänyt jälkensä.

– Olen ajatellut että minulla on ruman tytön sielu. Aika pitkään peittelin ulkoista olemustani ja yritin edetä muilla avuilla, enkä vieläkään osaa enkä halua siihen yksin nojata, hän kertoo.

Tutuksi on Laineelle tullut myös usein huolen kaapuun naamioitu kateus. Saatetaan sanoa vaikkapa, että oletko sairas kun olet noin laiha.

. Hyvä juttu, jaksaa äiti sanoa Tukevan itsetunnon puun siemenet kylvetään lapsuudessa.

Susanna Laine ja Terhi Ketola-Huttunen kiittävät lapsuudenkotejaan sallivasta ja kannustavasta ilmapiiristä. Vanhemmat antoivat mennä, elää ja tehdä.

– En ole mitenkään erityisen uskonnollisesta kodista lähtöisin, ja äiti ja isä varmasti yllättyivät kun halusinkin papiksi. Mutta he vain viisaasti totesivat, että se on sinun tiesi ja hyvä niin, Ketola-Huttunen kuvaa.

Susanna Laine sanoo äiti–tytär-suhteen olleen vankkumaton tukipilari hänen elämänsä kaikissa käänteissä.

– Olen rynnännyt välillä pyörremyrskyn lailla vaihtuviin opintoihin ja työtehtäviin. Äiti on tukenut niissä aina, hän sanoo ja kertoo pari esimerkkiä:

– Kun sanoin, että nyt mä jätänkin tämän korkeakoulupaikan ottamatta ja lähden Lahden kansanopistoon teatterilinjalle, äiti totesi, että varmasti hyvä idea, kaikesta opiskelusta on kuitenkin hyötyä. Tai kun sanoin että nyt lähden viimeisillä rahoilla kaverini kanssa kolmeksi viikoksi Barcelonaan, äiti sanoi että nuorenahan sitä maailmaa pitää nähdä.

. Kirjastanne voi poimia neuvoja ja voimalauseita. Minkä neuvon itse antaisitte nuorelle itsellenne?

– Nuorelle Sussulle sanoisin että opettele pitämään itsestäsi, älä hae hyväksyntää ulkopuolelta, Laine miettii.

– Minä sanoisin nuorelle Terhille, että ymmärrä ystävyyden arvo ja vaali sitä. Pyöri turvallisten kavereiden kanssa, älä käytä aikaa turvattomiin ihmissuhteisiin. Hyvä ystävyys kestää, välissä voi olla vaikka miten monta parisuhdetta, mutta ystävyys sen kuin porskuttaa.

Tue, 7/5

Kirjaudu sisään

Tue, 7/5

Susanna Laine kertoo avoimesti elämänvalinnoistaan uutuuskirjassa – ja paljastaa jokaiselle sopivan kestävyyslajin

Jaa artikkeli

Haluatko lukea artikkelin?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Katuosoitteet

Puhelin