Suurpedot suurimman armoilla – Kirjassa ihmisen vaikutus luontoon ja petoihin on koruttomuudessaan koukuttavaa luettavaa

Suomen suurin ja elinvoimaisin susilauma sai supertappajan jäljilleen. Ihmisen, joka on kiinnostunut lajinsa asemasta luonnossa ravintoketjun huipulla yhdessä suurpetojen kanssa. Voisimmeko nähdä susien kautta tulevaisuuteen luontokadon ja ilmastokatastrofin tuivertaessa jo tuulikaapissamme?

Tappajat-kirjassa kulkee tekijän oma kuvaus- ja tutkimustarina merkittävän tietomäärän rinnalla, ja se tekee teoksesta tempaisevan luettavan. Kirjan valokuvat suomalaisista suurpedoista ovat valokuvaaja ja tietokirjailija Antti Haatajan sanoin aitoja.

. Suurpetoja ei ole houkuteltu kuviin esimerkiksi haaskojen avulla, eikä ihminen ole ollut kuvaa otettaessa läsnä. Kamerat ovat lauenneet liiketunnistimien avulla, ja kuvat poikkeavatkin valtavirrasta – katsojan on aika ajoin hoksattava, missä eläin on.

Haataja tarkastelee tappamista evoluution moottorina.

– Tappamista voi pitää monimuotoisuuden äitinä ja tappamisen kehittymistä maapallon evoluution tärkeimpänä hetkenä, hän kirjoittaa ja perustelut kymmenien miljoonien vuosien takaa tähän päivään saavat lukijan todennäköisesti nyökkäilemään.

. Haatajan kirja herättää miettimään ihmisen vastuuta kautta olemassa olomme. Teoksessa tullaan miljoonien vuosien takaa kutkuttavasti myös aivan viime hetkien tapahtumiin uusien tuuliteollisuusalueiden suunnitelmista niiden vaikutuksiin, jotka jo toimivat. Tuulisähkön tuottamiseksihan on meneillään buumi Suomessa.

– Norjan tuulivoimayhdistys Norwean toimitusjohtaja Åslaug Marie Hagan mukaan tuulivoimaa pidetään nykyään hyvänä ympäristölle, mutta huonona luonnolle, tietokirjailija kirjoittaa.

Haataja käsittelee tuulisähköä tuottavien teollisuusalueiden vaikutusta luontoon, metsäpeuroihin ja suurpetoihin monipuolisesti. Rivien välistä löytyy myös vastaus siihen, pelkäävätkö suurpedot mahdollisesti näitä teollisuusalueita. Ihmisen kanssa läheisemmin elävät, mutta villinä vaeltavat, porot antavat tähän näkökulmaa.

– Porot pelkäävät tuulivoimaloita, eikä ole syytä uskoa, että metsäpeura pelkäisi niitä yhtään vähemmän.

Tappajat-kirjassa nostetaan huomio esimerkiksi suunnitteilla olevien tuuliteollisuusalueiden vaikutuksista Suomenselän maisemiin, metsäpeuroihin ja suurpetoihin sekä niiden mahdollisuuteen liikkua alueilta toisille, jos kaikki nykyiset suunnitelmat toteutuvat. Tässäkin kohdin tieto kutittelee aivonystyröitä mahdollisesti pintaan pyrkivien tunteiden lisäksi.

. Luontokato harteillamme Tappajat – suurpetojen kilpajuoksu ravintoketjun huipulle on varsin ajankohtainen teos aikana, jolloin luontokato ja ilmastokatastrofi ovat taakka harteillamme. Luvussa Tappamisen tulevaisuus Haataja pilkkoo heti alkajaisiksi sanan riistanhoito.

– Sanat riista ja hoito viittaavat siihen, että eläimet ovat ihmisen käytettävissä ja että heitä täytyy ohjailla oikeaan suuntaan.

Haataja nostaa esiin ihmisen suurpetona - supertappajana - jolla on vastuu kulutuksesta koko maapallolla riippumatta siitä, missä päin asuu. Hän kirjoittaa viitaten elintasoomme:

– Vuonna 2022 Suomessa elävät ihmiset kuluttivat oman osuutensa maailman uusiutuvista resursseista loppuun maaliskuun viimeisenä päivänä.

– Jos koko maailman ihmispopulaatio eläisi kuin suomalainen alipopulaatio, ihminen tarvitsisi hieman yli neljä maapalloa täyttääkseen resurssitarpeensa.

. Vaaroja kaihtamatta Palataan ihmisistä muihin suurpetoihimme, joista susi on Haatajalle erityinen mielenkiinnon kohde. Miksi susi on selvinnyt tähän saakka ja millaiset ovat sen elinolosuhteet vaikkapa sadan vuoden päästä? Se on kysymys, johon Haatajan kirja antaa vastauksen monesta näkökulmasta.

Kokeeko Haataja työnsä suurpetojen jäljillä vaaralliseksi?

– Vaarallisinta työssäni on autolla ajaminen, hän kiteyttää, mutta luo sitten katsauksen myös talousmetsiin, joita hän on joutunut työnsä vuoksi myös koluamaan.

Heinittynyt hakkuuaukeama esimerkiksi voi sisältää mätästyksestä johtuvia vaaroja. Askel voi yllättäen pettää, kun vitikkoisessa heinikossa onkin jalan alle yllättäen kuoppa kaivinkoneen jäljiltä.

– Olen huojunut tällaisessa perkeleen rääseikössä monta kertaa ja kironnut metsäteollisuuden alimpaan helvettiin. Tarvitaan jääkausi parantamaan suomalaisen erityisen luontosuhteen aiheuttamat haavat metsänpohjassa ja suolla.

Haataja kuvailee kirjassaan myös monia hyviä hetkiä, kuten suden ulvonnan.

– Kuulen sen ensin edestäni, vasemmalta. Se alkaa varoittamatta, matalana. Se voimistuu, kohoaa männyntaimien ja aukolla seisovien harmaantuneiden kelojen ylle, kasvaa hakkuun takana naavaisina kuusina kurottavaa vanhaa metsää korkeammalle ja leikkaa talvi-illan syvänä ja tummana kuin yössä kuohuva joki.

Tappaja, suurpetojen kilpajuoksu ravintoketjun huipulle. Valokuvaaja ja tietokirjailija Antti Haataja. Sivuja 302. Tammi 2023.

Kirjaudu sisään

Suurpedot suurimman armoilla – Kirjassa ihmisen vaikutus luontoon ja petoihin on koruttomuudessaan koukuttavaa luettavaa

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje