Tältä näytti elämä Lapualla liki sata vuotta sitten – Harvinaisen laaja kuvakokoelma avautuu verkossa

Mitä mahtoi kolmekymppinen räätäli Jaakko Pyhälahti ajatella, kun hän joskus 1800-luvun loppuvuosina sai ajatuksen valokuvaamon perustamisesta?

Tuskin ainakaan sitä, että tuli samalla veistäneeksi hahmolleen siivun eteläpohjalaista kulttuurihistoriaa.

Vimpelissä vuonna 1871 syntynyt Pyhälahti vuokrasi asunnon Lapuan Kauppakadulta ja ryhtyi ottamaan vastaan asiakkaita. Oli vuosi 1900. Valokuvausoppinsa yritteliäs räätäli oli hankkinut muun muassa Daniel Nyblinin ateljeesta Vaasassa.

Suomalaisten valokuvaajien ammattikunta oli ehtinyt viiden vuosikymmenen ikään, mutta Lapuan kaltaisella maalaispaikkakunnalla valokuvaamo oli tuohon aikaan harvinaisuus. Aikakauden suuri villitys oli niin sanotut visiittikorttikuvat, käyntikortin kokoiset, kovalle korttipahvipohjalle liimatut potretit, joita tavattiin antaa tuttaville ja sukulaisille. Niillä myös Pyhälahti aloitti uransa.

Ovi kävi tiuhaan: Jaakko Pyhälahden kuvattavaksi istahti väkeä eteläpohjalaisen maaseudun lähes joka kansankerroksesta. Kuvaamo oli paikallisten lisäksi muun muassa Lapualle majoitettujen venäläisten sotilaiden suosiossa.

. Järkälemäinen kokoelma Johanna Mylläri asettelee lasisen negatiivin valopöydälle ja painaa kameran laukaisinta. Kuva ilmestyy lähes salamannopeasti viereiselle tietokoneen näytölle: kaksi kahdenkympin hujakoilla olevaa nuorta naista, lottapuvut, vuosi 1943.

Ollaan Vanhassa Paukun alueella sijaitsevassa negatiivihuoneessa. Seiniä peittävät hyllyt ovat täynnä jämpteissä riveissä kohoavia ruskeita pahvilaatikoita. Nuo pahvilaatikot kätkevät uumeniinsa Jaakko Pyhälahden sekä hänen valokuvaamoaan jatkaneen poikansa Tauno Pyhälahden ja pojanpoikansa Heikki Pyhälahden elämäntyön.

Se on niin valtava, että leijonanosa negatiiveista on levännyt vuosikymmenet ruskeissa pergamenttikuorissaan katseilta piilossa ilman että juuri kukaan on niitä vilkaissut tai käpistellyt.

– Negatiiveja on yli satatuhatta, Lapuan kaupungin museoiden intendentti Sakari Hanhimäki arvioi.

Se on Lapuan kokoiselle maalaispaikkakunnalle järkälemäinen dokumentaarinen aineisto. Koosta saa jonkinlaisen käsityksen, kun määrää vertaa esimerkiksi Seinäjoen museoiden noin 65 000 kuvaa kattavaan valokuvakokoelmaan.

. Kuvat kaikkien nähtäville Pyhälahden kuvaamo toimi Lapualla vuoteen 1980 saakka, kolmen sukupolven ajan.

Johanna Mylläri nostaa hyllyltä mustakantisen vihon. Se on diaari 1940-luvulta. Pyhälahdet olivat tarkkoja liikkeenharjoittajia ja pitivät huolellisesti kirjaa tilauksistaan. Vihon sarakkeille on merkitty kuvaamossa käyneen henkilön nimi, paikkakunta ja joskus tittelikin. On perhepotrettia, lapsikuvaa, rintamalle lähteviä sotamiehiä.

Kahdeksaan vuosikymmeneen valokuvia mahtuu paljon muutakin: vaikuttava siivu Lapuan ja samalla eteläpohjalaisen ja suomalaisen maalaisyhteisön elämänmenoa. Hanhimäki kertoo, että Pyhälahden kuvaajat olivat läsnä monissa tapahtumissa. He kuvasivat rakennuksia, juhlia, yritysten tiloja, arkista työtä ja kylänäkymiä.

Kameroille tallentui runsaasti naapuripaikkakunnankin ihmisiä ja elämää, sillä Pyhälahdella oli vuosina 1936-1950 kuvaamo myös Seinäjoella.

Hanhimäki käännähtää ja osoittaa peräseinällä olevaa hyllyä.

– Seinäjoen negatiivit. Kuvia on 10 000, ehkä 20 000.

Jälleen kerran diaarit paljastavat keitä valokuvaamon penkille istahti. Lotta Kirsti Hassinen, sotamies Armas Hintikka, Armas Hernesniemi Vimpelistä, ylistarolainen Aino Haanpää ja satoja muita.

. Kuvat kaikkien ulottuville Kulttuurihistoriallisesti arvokkaan valokuvakokoelman saattaminen verkkoon kaiken kansan nähtäville on poltellut Lapualla jo pitkään.

Nyt suunnitelmissa on julkaista Pyhälahden kuvat verkossa suomalaismuseoiden yhteisessä Finna-tietokannassa. Se on iso askel ja merkitsee valtavaa urakkaa.

Sakari Hanhimäki arvioi, että tähän mennessä Pyhälahtien kuvista on digitoitu vasta noin kolmasosa, ajallisesti vuoteen 1943 asti. Työtä on tehty pikkuhiljaa kymmenen viime vuoden aikana pääosin Lapuan kaupungin museoiden työntekijöiden muiden töiden ohella.

Opetus- ja kulttuuriministeriö myönsi viime vuonna digitointia ja Finna-julkaisua varten Lapualle 33 000 euron erityisavustuksen, joten nyt digitointiurakkaa tehdään täyspäiväisen työntekijän voimin. Johanna Mylläri on työskennellyt negatiivien parissa huhtikuusta lähtien.

– Kyseessä on maratonlaji, työ on hidasta, Hanhimäki sanoo.

. Hanhimäki arvioi kestävän vuosia, ennen kuin koko kokoelma on saatettu digitaaliseksi ja verkkoon. Jotain kuvia on tarkoitus saada julki kuitenkin jo tämän vuoden aikana. Ajatuksena on poimia julkaistavaksi mahdollisimman kiinnostavia kuvakokonaisuuksia. Hanhimäen mukaan eräs ainutlaatuinen kokonaisuus on esimerkiksi harvoin nähdyt otokset Alvar Aallon suunnittelemasta Lapuan maatalousnäyttelyn metsäpaviljongista vuodelta 1938 ja kuvat Matti Visannin suunnitteleman Lapuan kaupungintalon peruskiven muurauksesta 1923.

Hanhimäki mainitsee myös kuvat Mannerheimin Lapuan-vierailusta talvisodan aikana.

– Lapualla koulutettiin unkarilaisia ja muita ulkomaalaisia vapaaehtoisia sotilaita hiihtämään.

Myös muut pohjalaismuseot tähyävät Finnaan. Seinäjoen museot ottaa Finnan käyttöön ensi vuonna. Vaasan kaupungin museot on julkaissut Finnassa muun muassa merkittävän kokoelman sisällissota-aiheisia valokuvia.

Finna-tietokanta tarjoaa vapaan pääsyn noin sadan suomalaisen arkiston, kirjaston ja museon digitaalisiin aineistoihin.

Sun, 6/26

Kirjaudu sisään

Sun, 6/26

Tältä näytti elämä Lapualla liki sata vuotta sitten – Harvinaisen laaja kuvakokoelma avautuu verkossa

Jaa artikkeli

Haluatko lukea artikkelin?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Katuosoitteet

Puhelin