Taiteilijat ihmettelevät, mitä tuli tehtyä − ”Haitaria pitää soittaa kuin repisi lautoja seinästä”

Taide- ja kulttuurikeskus Kalevan navetassa valonheittäjät muuttavat Hugo-salin milloin punaisesta vihreäksi, milloin sinisestä oranssiksi. Valot vilkkuvat hetken kiivaasti, mutta jo seuraavana hetkenä tunnelma seestyy.

Haitari täyttää tilan välillä surumielisillä ja synkillä välillä maanisen riehakkailla soinnuilla. Äänimaailmaa täydentää haitaristin rouhea laulu.

Meneillään on valo- ja lavastussuunnittelija ja visualisti Mikki Kuntun ja haitaristi Antti Paalasen toteuttama moniulotteinen Karu -tilataideteos. Teoksen äänisuunnittelusta vastaa Samuli Volanto .

Paalanen istuu pyöreän esiintymispaikan keskellä. Häntä ympäröi Kuntun suunnittelema metsähenkinen lavastus.

Ympyränmuotoinen esiintymisalue luo lähes rituaalisen, maagisen paikan. Valot ja savu tuovat tilaan loppukesän usvaisen aamuyön mystistä tuntua. On varjoa, on valoa.

Yleisö on ryhmittynyt estradin ympärille. Osa seisoo, osa istuu. Tilassa voi halutessaan liikkua. Vain harva uskaltaa ottaa tanssiaskeleita. Jalkojen vippaus kuitenkin kielii, että musiikki tarttuu yleisöön.

. Suunnitelmat muuttivat muotoaan Teoksen idea syntyi koronan ja kokoontumisrajoitusten alettua. Paalanen pohti tuolloin, minkälaisia esityskonsepteja voisi luoda, jotta sekä yleisö että esiintyjä kokisivat olevansa turvassa.

Tutkijatohtorina Taideyliopiston Seinäjoen yksikössä toimiva Paalanen pyysi aisaparikseen Kuntun. Kaksikko puntaroi erilaisia ratkaisuja. Yhtenä visiona oli rakentaa artistin ympärille lasi- tai pleksikuutio.

Suunnitelmat muuttivat vähitellen muotoaan. Lopputuloksena oli taideteos, joka on samalla sekä konsertti että installaatio.

− Tätähän taiteen tekeminen parhaimmillaan on: tavataan uusia ihmisiä, tehdään yhdessä jotain ja yhdessä ihmetellään, mitä tuli tehtyä, Kunttu toteaa.

Kuntun ja Paalasen yhteistyö on sujunut. Kumpikin on kantanut vastuunsa.

− Meillä on ollut lempeää dialogia. Olemme voineet pohtia ja hakea ratkaisuja yhdessä, Kunttu sanoo.

Metsähenkinen lavastus koostuu oksistoista, jotka muodostavat ympyränmuotoisen esiintymistilan. Pyöreässä muodossa on Kuntun mukaan ikiaikaista vanhojen uhripaikkojen henkeä.

− Ympyrän keskellä istuminen vetää toiseen ulottuvuuteen, Paalanen toteaa.

. Soittaminen on fyysistä työtä Paalanen on tehnyt pitkään uraa muusikkona ja musiikintekijänä. Tähän asti hän on esiintynyt pääasiassa yksin.

− Tässä esityksessä on sekä uusia kappaleita että biisejä vuosien varrelta. Olen halunnut tuoda esiin musiikkiani eri aikakausilta.

Paalanen tarttuu haitariinsa ronskin ottein. Soittaminen on hänelle fyysistä työtä.

− Laihialainen mestaripelimanni Tauno Krossi sanoi aikoinaan, että haitaria pitää soittaa kuin repisi lautoja seinästä. Se on ollut minun ohjenuoranani.

Paalanen ja Kunttu toivovat, että yhteiset keikat saavat jatkoa. He ovat valmiita viemään teoksen erilaisiin ympäristöihin, vaikkapa kaupunkifestivaaleille. Lavasteet on tehty pahvista, joten niitä on Kuntun mukaan helppo kuljettaa paikasta toiseen.

Karu -tilateos on osa Sibelius-Akatemian Sibafest – Recovery tour -kiertuetta. Teoksen kantaesitys oli 25. maaliskuuta. Teoksen voi käydä katsomassa vielä lauantai-iltana 26. maaliskuuta Kalevan navetassa.

Kirjaudu sisään

Taiteilijat ihmettelevät, mitä tuli tehtyä − ”Haitaria pitää soittaa kuin repisi lautoja seinästä”

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje