Tapaturma käänsi Eija Partasen näyttelyn toiseen suuntaan: "Käteni hermo paranee millin vuorokaudessa"

On elokuinen ilta, ja taivaalta on tullut vettä koko päivän. Eija Partanen kävelee märällä nurmikolla. Käännähtäessään hän liukastuu ja kaatuu.

Kädet ottavat vaistomaisesti vastaan. Kudonnan artesaanin oikeassa oIkapäässä jomottaa sen verran kipeästi, että se on voinut mennä sijoiltaan.

Lääkärissä selviää, että olkaluu on murtunut. Onneksi se paranisi kuudessa viikossa. Ikävämpi asia on se, että käden hermo on venähtänyt niin, että kolmesta sormesta on mennyt tunto.

– Keskisormi on jo palautunut, mutta etusormen ja peukalon kanssa tässä taistellaan edelleen, Partanen toteaa juuri avautuneessa Aikamatka-näyttelyssään galleria Kaaressa Kauhavalla.

. Käsinkirjonta piti unohtaa kokonaan Nähtävillä on tekstiilitaidetta ja esinekollaaseja. Partanen kertoo, että kokonaisuudesta muodostui erilainen kuin oli tarkoitus.

Kun tapaturma sattui, käsityöläinen suunnitteli näyttelyään ja aikoi tehdä neulalla ja värikkäillä langoilla vielä pistoja tekstiilitaideteoksiinsa. Näyttelyn sisältö muuttui, koska hän ei pystynyt tekemään käsillään mitään kaatumisen jälkeen.

. – Onneksi näyttelyn sai siirrettyä syksyltä keväälle. Ajattelin koko kuvion uusiksi. Olisin halunnut lisätä töihini kaikenlaisia yksityiskohtia, mutta ne jäivät pois. Olin jo tehnyt vapaata konekirjontaa, mutta käsinkirjonta piti unohtaa kokonaan.

Partanen kertoo, että lankojen ja neulan käsittely on yhä vaikeaa. Myös solmujen solmimista pitää vielä odottaa.

. – Käsityöt ovat minulle henki ja elämä. Varsinkin kudonta on kuin terapiaa ja mieluisa tapa rentoutua.

. Näyttelyn suunnittelussa haastateltava alkoi miettiä myös sitä, mitä on saanut aikaan 30-vuotisella urallaan.

– Laajensin kokonaisuutta ottamalla mukaan teoksia alkuajoilta eli 1990-luvulta. Halusin itsekin katsella, mitä on tullut tehtyä.

Esillä on ensimmäisestä tekstiilitaidenäyttelystä kaksi kudonnaista. Ne ovat kuvakudos, jossa on käytetty pellavaa ja villalankoja, ja poppanatyö, jonka tekijä on koristellut kirjomalla ja applikoimalla eli tekemällä päällikeompeleita. Pohjat hän on kutonut kangaspuissa.

Työt korostavat käsityöläisen lempilajeja eli kudonnan lisäksi kirjontaa.

. Pikkuväen maalauksiin konekirjontaa Kolme teosta syntyivät lapsenlasten kanssa.

– Teippasin kankaat pesuhuoneen lattialle, ja Iines ja Veeti Korpi saivat suhata niihin kangasmaaleilla. Täydensin maalaukset konekirjomalla. Teoksista löytyy mielikuvituksen avulla vaikka mitä hahmoja.

. Mummosta on mukavaa toimia pikkuväen kanssa.

– Ohjaan huhtikuussa työpajoja neljäsluokkalaisille. He tutustuvat näyttelyyn, pääkirjastoon, Kauhavan puukko- ja tekstiilimuseoon ja toteuttavat yhteisen taideteoksen. Se tulee näytille pääkirjastoon.

Toiminta liittyy kaupungin kulttuurikasvatussuunnitelmaan ja Partasen vetämään Kankurikisälli-hankkeeseen. Hankkeen tavoitteena on siirtää perinteistä käsityöosaamista sukupolvelta toiselle.

Päätyökseen Partanen ohjaa kädentaitokursseja Järviseudun kansalaisopistossa.

Aiemmin hän on suunnitellut ja kutonut malleja lankayrityksille sekä tehnyt sisustus- ja kattaustekstiilejä. Yhdessä vaiheessa hän valmisti myös paperinarutuotteita, niitä meni Sveitsiin ja Englantiin.

. Palataan näyttelyyn ja tuoreimpiin teoksiin, esinekollaaseihin.

. – Halusin kokeilla pehmeän ja kovan materiaalin yhteensovittamista. Siitä syntyi salin keskelle sijoittamani Prinsessa . Käytin teoksessa rautalankaa, tapettia ja ikkunaverhoa. Pidän kierrättämisestä, mikä sopii tähän yhteyteen materiaalien hankintataktiikaksi.

. Näyttelyn ajatuksena on tarjota kävijöille yleisen kokemuksen lisäksi käsityöideoita.

– Olisi hienoa, jos täällä nähdyt ratkaisut innostaisivat kokeilemaan, miten tekniikoita voi yhdistää. Aina ei tarvitse mennä sääntökirjan mukaan ja ajatella sillä tyylillä, että nurjasta puolesta on saatava yhtä siisti kuin päällipuolesta.

. Hermo paranee millin vuorokaudessa Haastateltava palasi töihin helmikuun alussa.

. – Hermon paraneminen on hidasta. Se palautuu entiselleen vain millin verran vuorokaudessa.

Partanen on kuntouttanut kättään ja huolehtinut, ettei olkapää jämähdä. Hän on kulkenut uimassa ja kuntosalilla, touhunnut kotona kuminauhan ja painojen kanssa sekä käynyt kahdella fysioterapeutilla ja toimintaterapeutilla.

– Tässäkin itse tekeminen on tärkeintä, toipuminen ei muuten etene. Luotan siihen, että tunto palautuu jossain vaiheessa.

Kirjaudu sisään

Tapaturma käänsi Eija Partasen näyttelyn toiseen suuntaan: "Käteni hermo paranee millin vuorokaudessa"

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje