Tunnettuun pohjalaiseen taidesukuun kuuluva dekkaritähti Max Seeck yllättää uudessa roolissa: "Nyt on pakko vähän hengittää"

Menestyskirjailija Max Seeck tuntee hyvin juurensa pohjalaisessa taiteilijasuvussa. Hän on taiteilija Eero Nelimarkan lapsenlapsenlapsi, ja hänen äitinsä on taiteilijaprofessori Riitta Nelimarkka, joka tunnetaan värikkäästä kuva- ja tekstiilitaiteestaan.

– Äiti on ollut aktiivinen Nelimarkka-suvun asioissa ja pitänyt minutkin tietoisena ja ajan tasalla, Seeck kertoo.

Riitta Nelimarkka on syntynyt Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla myös Max Seeck on asunut koko ikänsä. Sukunsa pohjalaismaisemiin hän on tutustunut vieraillessaan Nelimarkka-museossa Alajärvellä.

Eero Nelimarkan tauluja hän on katsellut koko elämänsä.

– Niitä on seinällä vanhemmillani ja sukulaisillani, omalla työhuoneellakin. Ne ovat omintakeisia ja tunnistaa kyllä heti. Teoksissa on tietty pysähtynyt rauhallisuus. Ne ovat samaan aikaan kolkkoja ja kodikkaita, Seeck pohdiskelee.

Max Seeck ei kuitenkaan näe itsensä vertautuvan suoraan suvun kuvataiteilijoihin.

– Meillä on hyvin erilainen lähestyminen tekemiseen. Äitini on esimerkiksi taiteilija isolla T:llä. Mutta kyllä me puhumme töistämme. Hänellä on paljon kokemusta ja viisautta, voin aina kysyä apua ja neuvoa. Hän on aina ollut kannustava ja jakaa juttujani innoissaan somessa, Seeck kertoo.

Taiteilijuus ja suvun perintö on ollut perheessä aina läsnä.

– Se vaikutti nuorena ja nuorena aikuisena niin, että oli tarve tehdä pesäeroa taiteilijuuteen ja osittain siksi hakeuduin kaupalliselle alalle. Kolmekymppisenä pääsin niistä ajatuksista yli ja ymmärsin, että luova voi olla monella tapaa.

Seeckillä on myös kaksi vanhempaa veljeä, mutta he eivät ole luovalla alalla.

Kirjailija, joka ymmärtää kaupallisuuden päälle

Seeck vierastaa termejä vapaa kirjailija tai taiteilija.

– Olen yrittäjä. Teen kaikki kirja- ja leffahommat yrityksen kautta. Suurin osa ajasta menee ihan muuhun kuin kirjoittamiseen. Asiakkaitani ovat kustantajat, joita on neljäkymmentä. Heidän kanssaan teen markkinoinnin ja myynnin organisointia ja suunnittelua. Siinä yritän hyödyntää kaupallista osaamistani, Seeck sanoo.

Ovatko kustantajat maailmalla onnellisia, että löytyy kirjailija, joka ymmärtää kaupallisuuden päälle?

– Se on kieltämättä harvinaisempaa, että taiteilija on niissä asioissa valveutunut ja vapaaehtoisesti haluaa tehdä markkinointia. Mutta kyllä nykyään moni laittaa esimerkiksi someen omista saavutuksistaan ja kirjoistaan.

Parhaat ystävät tekivät elokuvan

Nyt on käsillä uusi aluevaltaus. Max Seeck on käsikirjoittanut ja ohjannut kauhuelokuvan yhdessä parhaan ystävänsä Joonas Pajusen kanssa. Koputus saa ensi-iltansa tällä viikolla. Elokuva on myyty jo 71 maahan.

Kaksikko aloitti luovan yhteisyönsä jo yläasteella, ensin tekemällä räppiä ja sitten elokuvia. 9. luokalla he käsikirjoittivat, näyttelivät ja leikkasivat mafiaelokuvan.

Ystävyys on jatkunut aikuisiällä ja he jakavat toimistotilat Helsingin keskustassa. Yhdessä käydään lounaalla ja pidetään kahvitaukoja.

Silloin puheissa vilahteli haave tehdä yhdessä oikea elokuva, mutta sen toteutuminen vaikutti mahdottomalta ja molemmilla oli kiireitä omissa töissään.

Mutta sitten tuli koronapandemia ja aikaa.

Elokuvan lajityypiksi valikoitui kauhuelokuva, tai oikeammin psykologinen trilleri, jossa on kauhuelementtejä.

– Tarkoitus oli hankkia itse rahoitus ja Blair Witch Project ja muut olivat osoittaneet, että genre toimii, vaikka budjetti on rajallinen, Seeck ja Pajunen kertovat.

Indie-elokuvaa Koputuksesta ei kuitenkaan tullut, sillä Markus Selin ja Solar Films innostui käsikirjoituksesta. Tuotantoyhtiölle sopi, että Seeck ja Pajunen myös ohjaavat elokuvan.

Tarinassa kolme sisarusta päätyvät keskelle metsää. Lapsuudenkodissa on 15 vuotta sitten tapahtunut jotain kauheaa, joka on vaiettu.

– Sisarukset eivät ole olleet tekemisissä, mutta vanhemman kuolema tuo heidät yhteen. Moni pystyy samaistumaan perheen sisäiseen puhumattomuuteen: ollaan verisukua, muttei silti oikein tunneta toisia, Max Seeck sanoo.

Elokuvassa käsitellään myös ihmisen metsä- ja luontosuhdetta. Omat nuoruuden kokemukset olivat inspiraation lähde.

– Vietimme nuorena aikaa isäni metsästysmökissä, joka oli askeettinen paikka, ei sähköjä tai vettä. Loimme siellä itsellemme pelottavia hetkiä. Piti mennä keskelle metsää ja vilkutella taskulampun kanssa, Seeck kertoo.

Moni asia yllätti ensikertalaisia pitkän elokuvan teossa.

– En keksi mitään muuta alaa tai taidemuotoa, jossa on niin suuri kontrasti tekemisen ja kuluttamisen välillä. Lopputuote on kaksituntinen pläjäys, jonka menet katsomaan leffateatteriin popcornin kera, mutta taustalla on 220 ihmistä, vuosien työ, paljon rahaa ja aikaa.

Miehet työskentelivät elokuvan parissa kolme vuotta muiden hommiensa ohessa.

– Välillä piti tehdä kuukausikaupalla 16-tuntisia työpäiviä. Jälkikäteen ajateltuna on aika hullua, että sain tehtyä 2–3 kirjaa samaan aikaan, kun teimme leffaa, Seeck päivittelee.

Kuvaukset tehtiin syksyllä 2021 Virossa.

– Se oli todella fyysistä hommaa: kuukausi mentiin tukka putkella ympäri Viron maaseutua ja metsää. Pitkän kuvauspäivän jälkeen oli vielä ilta- tai yöpalavereja, jossa käytiin seuraavaa päivää läpi kuvaajan kanssa. Pienet poikani olivat mukana Virossa, mutta en kyllä kuukauteen heitä juuri nähnyt. Ei sitä etukäteen tajunnut, kuinka intensiivistä kuvaaminen on.

Viime syksynä väsymys otti vallan.

– Tajusin, että olen tehnyt niin pitkään hommia ihan non stopina, että nyt on pakko vähän hengittää. Päätin, ettei tänä vuonna tule kirjaa.

Seeck haluaa viettää enemmän aikaa myös 2- ja 4-vuotiaiden poikiensa kanssa.

Toimettomana hän ei kuitenkaan ole. Alkuvuosi on tiivistä Koputuksen markkinointia, kesään mennessä pitää saada valmiiksi yksi käsikirjoitus ja elokuvayhteistyökin jatkuu.

– Konseptoimme Joonaksen uutta leffaa sellaiseen kondikseen, että syksyllä sitä pystyy alkaa kirjoittaa. Kesällä aion pitkästä aikaa pitää kunnon siivun lomaa.

Koputus, ensi-ilta 22.2.