Tutkija heittää lapualaisille ja muille haasteen – Kuka onnistuu ratkomaan tämän Vihtori Kosolaa koskevan mysteerin?

Harva Suomen historian henkilö herättää yhtä paljon tunteita kuin Vihtori Kosola . Lapuan liikkeen johtaja on antanut kasvot suomalaiselle oikeistoradikalismille.

Sen synkkä maine on saanut historiantutkijat pitämään vuosikymmenet hajurakoa Kosolaan.

. – On silti yllättävää, ettei Vihtori Kosolasta ole kirjoitettu kunnollista elämäkertaa. On ainoastaan vaatimaton henkilökuva vuodelta 1976. Kosolasta ja Lapuan liikkeestä on säilynyt vähän aineistoa, koska niiden arkistoja ei ole tai ne ovat piilossa, historioitsija Jukka-Pekka Pietiäinen sanoo.

. Kosolasta kirja Nyt Pietiäinen on kuromassa tuota hajurakoa umpeen. Pitkän linjan tietokirjailija ja Helsingin yliopiston Suomen historian dosentti kirjoittaa parhaillaan Kosolan elämäkertaa. Vihtori Kosola – Mies ja myytti -teoksen on tarkoitus ilmestyä ensi syksynä Minervan kustantamana.

Pietiäinen kertoo haluavansa nostaa esiin etenkin Lapuan liikettä edeltävän ajan Kosolan elämästä, sillä sitä tunnetaan huomattavasti vähemmän kuin Lapuan liikkeen aikoja, jonka voiman kausi oli melko lyhyt.

– Kirja muuttaa vakiintunutta Vihtori-kuvaa, hän sanoo.

Pietiäinen muistuttaa Kosolan olleen paljon muutakin kuin Lapuan liikkeen johtaja ja Mäntsälän kapinan lietsoja, jollaisena hänet pääosin muistetaan.

– Hän oli maatalouden uudistaja, jääkärivärvääjä, Spalernajan vankilan kokenut kalterijääkäri ja heimosotavärväri. 1920-luvulla hän oli johtava lakonmurtaja ja eteläpohjalainen maalaisliittolainen järjestöjyrä.

Pietiäinen sanoo Kosolan havitelleen 1920-luvulla myös Lapuan patruunatehtaan johtajan paikkaa.

– Maailma olisi voinut näyttää erilaiselta, jos hän olisi saanut tuon työpaikan.

. Kadonnut päiväkirja Pietiäisen ja muiden Lapuan liikkeen tutkijoiden urakkaa on vaikeuttanut se, ettei Vihtori Kosola jättänyt jälkeensä kirjallista jäämistöä.

Historian monet lähteet kuten sanomalehdet ja aikalaismuistelmat puhuvat toki äänekkäästi Kosolasta, mutta hänen omaan mielenmaisemaansa ja ajatteluunsa ne tarjoavat rajatun pääsyn. Hänen omat muistelmansa ovat ovat valitettavan pinnalliset.

– Vihtorin kirjeitä löytyy jonkin verran yksityisarkistoista, mutta esimerkiksi päiväkirjoja ei ole löytynyt. Minua kiusaa se, että Lapualaiset vapaussodassa -teoksessa viitataan hänen päiväkirjaansa. Kysymys kuuluu, missä tuo päiväkirja tai nuo päiväkirjat ovat nyt, Pietiäinen sanoo.

– Kosolan valokuvajäämistö kyllä on säilynyt.

. Ensi kertaa Lapualla Pietiäinen vieraili tällä viikolla Lapualla tutustumassa kirjansa tapahtumapaikkoihin. Vierailulistalla olivat muun muassa Kosolan talo, Vihtori Kosolan hauta ja Lapuan liikkeestä kertova näyttely Vanhassa Paukussa.

Käynti Lapualla oli historioitsijalle ensimmäinen.

Pietiäinen uskoo, että Lapulta tai muualta Etelä-Pohjanmaalta voi vielä löytyä – ellei nyt aivan Kosolan päiväkirjoja – niin muuta häntä koskevaa aineistoa tai tutkijaa kiinnostavaa perimätietoa.

– Vetoan ihmisiin ottamaan minuun yhteyttä, että jos jollakulla on tällaista tietoa tai ainestoa. Olen kiinnostunut kaikesta Vihtori Kosolaan liittyvästä.

. Sattumankin kauppaa Pietiäinen sanoo pyrkivänsä porautumaan kohteensa pään sisään ammattihistorioitsijan objektiivisella otteella.

– En ota kantaa Kosolan puolesta tai häntä vastaan. Pyrkii tulkitsemaan, kuinka Kosola ajatteli eri asioista.

Kosola ei noussut äkkiarvaamatta Lapuan liikkeen johtajaksi. Pietiäinen sanoo haluavansa näyttää kirjassaan tuota nousua edeltävän pitkän kehityskulun ja taustat. Kosola oli monessa mukana ollut luottomies, joka alkoi saada poliittista vaikutusvaltaa.

– Vihtorin merkitys ja tunnettuus kasvoi Lapualla ja Etelä-Pohjanmaalla vuosien kuluessa pikkuhiljaa. Hän ei kuitenkaan koskaan mittauttanut kannatustaan vaaleissa, hän enemmänkin halveksi päivänpolitiikkaa.

Pietiäisen mukaan on osin sattumaa, että Lapuan liike syntyi Lapualla ja että keulahahmoksi nousi juuri Kosola.

– Myös Elmo Kailalla oli erittäin suuri vaikutusvalta. Toinen merkittävä hahmo oli Martti Pihkala. Hänen ja Kosolan yhteistyö oli tiivistä. Pihkalan vaikutusta oli sekin, että Kosolan näkemykset jyrkentyivät.

. Sortovuosien perintö Pietiäinen tuo kirjassaan esiin sen, kuinka Kosolan ja monien muiden Lapuan liikkeen radikaalien viha kommunismia kohtaan muhi kolmen vuosikymmenen takaa sortovuosien perinnöstä. Kosolan aatteellinen näkemys sai idut tuolloin.

– Vihtori kuului siihen ikäpolveen, joka ei koskaan ehtinyt kokea hyvää aikaa Venäjän yhteydessä. Hänen venäläisvastaisuutensa kasvoi vähitellen ja sitä ruokkivat monet asiat.

– Kosolahan oli esimerkiksi sisällissodan sytyttyä Venäjällä palvelleita upseereita vastaan.

Lapuan liikkeen varsinainen käyttövoima oli sisällissotaa seuranneista vuosista kummunnut pettymys.

– Asiat eivät menneet kuten osa voittajista halusi. Valkoisen Suomen ylivalta ei toteutunut.

. Ystävyys katkolle Pietiäinen sanoo yllättyneensä paristakin seikasta kirjaa tehdessään. Hän kertoo häneltä kestäneen pitkään huomata, kuinka läheisissä väleissä Kosola oli maalaisliittolaisen itsenäisyysaktivistin Artturi Leinosen kanssa.

– Eräs hieman unohtunut seikka on, että myös Kosola oli pitkään vankka maalaisliittolainen. Maalaisliitossahan oli melko paljon aktivisteja.

– Kosolalla ja Leinosella oli pitkä, ainakin vuoteen 1915 ulottuva yhteinen historia. 1920-luvulla molemmat olivat lakonmurtajia. He etsivät järjestöä, jossa voisivat jatkaa kommunismin vastaista taistelua.

Lapuan liike repi nämä kaksi itsenäisyysaktivistia vastakkaisille puolille: Leinosesta tuli laillisuusmies, Kosola kannatti suoraa toimintaa.

– Vihtorin lähteminen suoran toiminnan linjalle oli varmasti Leinoselle iso järkytys.

Pietiäinen pitää erikoisena sitä, ettei Artturi Leinosen arkistossa ole Vihtori Kosolan hänelle lähettämiä yksityiskirjeitä. Niiden samoin kuin Kosolan kirjallisen jäämistön löytyminen olisi sensaatio.

. Ulkoministerin elämäkerturi Jukka-Pekka Pietiäinen on aikaisemmin kirjoittanut kuusitoista tietokirjaa. Hänen edellinen teoksensa Ulkoministerin kujanjuoksu. Rudolf Holsti ja skandaali Genevessä (Minerva 2021) sai kiittävän vastaanoton. Teos oli ehdolla vuoden 2021 parhaaksi historiateokseksi.

– Pidän elämäkerroista historiakirjoituksen lajina. Siinä voi peilata yhden henkilön kautta historian laajoja kaaria, Pietiäinen sanoo.

Kosolan elämänkaaren hän näkee hiipuvana tarinana. Kosola kuoli 52-vuotiaana 1936 keuhkokuumeeseen.

Helsinkiläinen Pietiäinen on toiminut myös tietokirjakriitikkona, tietokirjakustantajana ja viimeksi Suomen tietokirjailijat ry:n toiminnanjohtajana.

Kirjaudu sisään

Tutkija heittää lapualaisille ja muille haasteen – Kuka onnistuu ratkomaan tämän Vihtori Kosolaa koskevan mysteerin?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje