<p><em>Tytöt tytöt tytöt. Ohjaaja Alli Haapasalo. K12. 1 h 41 min.</em></p><p>★★★★</p> <p>Voi tytöt! <em>Tytöt tytöt tytöt</em> on nuorisoelokuva, joka vanhempien pitäisi nähdä. Ja tyttöelokuva, joka poikien pitäisi nähdä. Ja, no, ihan vain yksinkertaisesti oivallinen elokuva, jonka toivoisi saavan kaikenlaisia katsojia.</p><p><strong>Alli Haapasalon</strong> ohjauksessa on näkemystä ja energisyyttä, joka virtaa kuin varkain katsomoon asti. Aluksi elokuva meinaa melkein rasittaa ja mietityttää: voi ei, taasko pitäisi jaksaa innostua hölmöilevistä ja häröilevistä nuorista! Kokonaisuus vie kuitenkin mukanaan ennen pitkää.</p><p>Mitä pidemmälle <em>Tytöt tytöt tytöt</em> etenee, sen luontevammalta elokuva alkaa tuntua. Päähenkilöissä on arkista aitoutta. Herkkyys ei tarkoita ylitsevuotavaa siirappisuutta. Seksistä puhutaan nuorison tapaan suorasukaisesti, ja samaan aikaan intiimikohtauksista puuttuu täysin tunkkainen setämiesmäinen tirkistelymeininki, johon kumman monet elokuvantekijät aina vain sortuvat.</p>.<h2>Tytöt ovat aktiivisia toimijoita</h2><p><strong>Ilona Ahti</strong> ja <strong>Daniela Hakulinen</strong> ovat kirjoittaneet elämänmakuisen ja ytimekkään tyttökuvauksen, joka keskittyy lyhyeen ajanjaksoon. Tarinan tytöt ovat aktiivisia toimijoita, jotka tekevät mitä lystäävät, kuten elokuvan tunnuskappaleessa lauletaan. Aina ei kaikki mene ihan putkeen, mutta mitä sitten. Yritystä ja erehdystähän elämä on, elokuva muistuttaa heristelemättä.</p><p>Tarinan keskiössä ovat noin 18-vuotiaat Rönkkö (<strong>Eleonoora Kauhanen</strong>), Mimmi (<strong>Aamu Milonoff</strong>) ja Emma (<strong>Linnea Leino</strong>). Täysi-ikäiset koulutytöt pääsevät jo baariin tai ajavat autoa, mutta tunteet heillä vielä heittelevät laidasta toiseen.</p><p>Välillä ollaan hirveän lapsellisia, seuraavassa hetkessä hämmästyttävän kypsiä. Kaverille riittää tukea ja asiallisia neuvoja, vaikka oman pään sisällä myllertäisi kuin uhmaikäisellä pikkupennulla. Henkilöhahmot on kirjoitettu kokonaisiksi, monitahoisiksi ja särmikkäiksi persooniksi. Tyttöjen välistä ystävyyttä kuvataan hienosti, ja nuoret näyttelijät hurmaavat rooleissaan.</p><p>Rönkkö ja Mimmi ovat ilonsa, surunsa ja välillä vaatteensakin jakavia bestiksiä, jotka koulun ohella työskentelevät kauppakeskuksen smoothie-kioskilla. Ystävysten välisessä sanailussa on mukana myös mainiota itseironiaa. Emma on EM-kisoihin tähtäävä taitoluistelija, jonka elämän on täyttänyt vuosikaudet kurinalainen treenaaminen.</p><p>Mimmi on jo katsellut Emmaa sillä silmällä, ja kotibileet Keravalla muodostavat käännekohdan näiden kahden elämässä. Mimmi ja Emma ihastuvat ja heittäytyvät suhteeseen nuoruuden vimmalla ja ehdottomuudella. Samaan aikaan Rönkkö yrittää nauttia seksistä, etsiä tajunnanräjäyttäviä kokemuksia, joista aina puhutaan. Ihan mukavia poikia Rönkkö löytää, mutta kokeilut petipuuhissa tuppaavat päättymään kömpelösti.</p>.<h2>Elokuva ei saarnaa eikä paheksu</h2><p>Tytöt tytöt tytöt etenee ilmavasti sinne tänne velloen. Tarina jakaantuu muutamaan episodiin, kolmen perjantain tapahtumiin. Viikonloppu alkaa, sukkahousut jalkaan, tytöt lähtevät baariin, mökkibileisiin, tanssimaan, pikkuveljen synttäreille tai mihin nyt ikinä sattuvatkaan päätymään. Aivan lopussa tulee vielä lauantai, jolloin puretaan ja perataan sitä, miten nyt niin kuin meni omasta mielestä. Tai muiden.</p><p>Kokeilunhaluisiin päähenkilöihinsä lempeästi ja rohkaisevasti suhtautuvassa tyttöelokuvassa on tosi kiva fiilis. Tytöt tytöt tytöt ei saarnaa eikä paheksu. Ehkäpä juuri tämän asenteen takia elokuva valittiin ensimmäisenä suomalaisena näytelmäelokuvana merkittävälle yhdysvaltalaiselle Sundancen festivaalille, jossa elokuva voitti yleisön suosikkiäänestyksen.</p> <p><strong>Päivi Valotie</strong></p>