Uimahallin taidekohu jatkuu – Taiteilija: "Aika raakaa touhua"

Taiteilija Kaarina Heikinheimo on toista mieltä teostensa tekstiiliosien kunnosta kuin Vaasan kaupungin museot. Hänen teoksensa Pintaa syvemmälle poistettiin Vaasan uimahallista 15 vuoden jälkeen ja palautettiin taiteilijalle.

.Kaarina Heikinheimon teokset poistettiin uimahallista: "Olen järkyttynyt" – Näin vastaa kaupunki. Poiston perusteluina olivat ennen kaikkea turvallisuussyyt, mutta museotoimenjohtaja Elina Bonelius totesi myös tekstiilien värien haalistuneen oleellisesti, jolloin teoksen alkuperäinen taiteellinen vaikutelma oli kärsinyt.

.Oliko Heikinheimon teosten poistolle perusteita? Museotoimenjohtajalta uutta tietoa. Heikinheimo ei niele väitteitä haalistumisesta.

– Olen nähnyt poistetut työt, eikä haalistumista ole ollut. Laseissa on kova ultraviolettisuojaus. Se estää yli 90-prosenttisesti haalistumisen. Myös ikkunalla oleva teos oli väreiltään ihan priimakunnossa, hän sanoo.

Heikinheimo kertoo tekniikasta, jolla hän toteutti teokset. Tekstiiliä ei ole värjätty, kuten yleensä. Näissä töissä pellavakuidut ensin happivalkaistiin, sitten taitelija liisteröi ne taljoiksi ja lopulta maalasi ne tekstiilimaalaukseen tarkoitetulla kotimaisella Wennströmin maalilla. Sitten sijoitettiin lasien väliin.

Heikinheimo ihmettelee, miten pystytään sanomaan niin varmasti värien haalistuneen alkuperäisestä.

– Minulla on vielä ne maalipurkit työhuoneessa, joten olisi voinut verrata niihin ja tarkistaa asian.

Heikinheimo näki poistetut työt museon pihassa.

– Lasit olivat hyvin likaiset, mutta tekstiiliosat kunnossa.

. Näyttely tuo iloa harmien keskelle Kaarina Heikinheimo hämmästyi puheista värien haalistumisesta, sillä hänelle oli puhuttu vain katossa roikkuneiden teosten ripustusvaijereiden kunnosta. Niitä pidettiin turvallisuusriskinä.

– Uimahallissa koettiin myös, että lamppujen vaihtaminen on ollut hankalaa niiden takia, Heikinheimo tietää.

Katossa roikkuvat osat poistettiin jo kesällä, ja lopulta myös alhaalla ikkunalla ollut osa. Taiteilija ei halunnut jättää sitä yksin paikalleen.

– Se on vähän sama kuin jättäisi taulusta vain yhden nurkan.

. Heikinheimo kuitenkin sanoo hyväksyneensä tapahtuneen.

– Asialle ei voi enää mitään. Se on mennyttä.

Hän kertoo puhuneensa asiasta monien ihmisten kanssa ja havahtuneensa siihen, että julkisen taiteen elinkaari on lyhentynyt.

– Olen kuullut, että taiteilijoiden kanssa tehdään sopimuksia, joiden mukaan teokset ovat paikallaan 10 tai 15 vuotta, ja sitten veks. Se on kuulemma yleistä, mutta aika raakaa touhua, Heikinheimo ihmettelee.

Ilon aihetta taiteilijalle tuo, että häneltä on tulossa suuri näyttely Tikanojan taidekotiin, joka aukeaa maaliskuun lopussa. Sinne on tulossa kymmeniä töitä.

– Se on minun viimeiseni. Sitten lopetan.

Päätökseen vaikuttaa myös se, että Heikinheimo ei ole onnistunut löytämään yhtä edullista työtilaa kuin hänellä on ollut Kasarmi 13:ssa. Siitä hän joutuu luopumaan, kun rakennus peruskorjataan päiväkodiksi.

– Ei minulla ole varaa maksaa isoa vuokraa. Olen pitänyt tätä hommaa yllä eläkkeelläni ja säästöilläni, hän sanoo.

Kirjaudu sisään

Uimahallin taidekohu jatkuu – Taiteilija: "Aika raakaa touhua"

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje