Vaaleanpunaisilla hattarapilvillä uinuu alaston ihminen – Taidehallin näyttelyssä sukelletaan tyttöyteen ja ajan kulkuun

Ajan kuluminen, tyttöys ja vapauden halu. Niiden pohjalle rakentuu Vaasan Taidehallissa vielä 14. elokuuta saakka esillä oleva Kukka-Maria Rosenlundin Syli -näyttely.

. Rosenlundin näyttely yhdistelee sulavasti fantasian ja todellisuuden ulottuvuudet, joiden raja on häilyvä. Ilmassa on usvan tuntua ja useat teokset korostavat unenomaista fantasiaa. On kuin olisi hypännyt Lewis Carrollin Ihmemaahan Liisan kanssa.

. Näyttelykokonaisuus on rakennettu valokuvista sekä veistoksista, joissa yhdistyy keramiikka, kipsi ja tekstiilit.

Itse teokset on valmistettu Suomessa, mutta myös Andalusiassa, Espanjassa, jonka lämmöstä muistuttaa teos Ponimeri (2022).

. 34-vuotias Rosenlund on kuvataiteilija, jonka teokset ovat olleet vuosien saatossa näytillä niin Suomessa kuin maailmalla useissa yksityis- ja ryhmänäyttelyissä. Nyt teokset ovat rantautuneet ensimmäistä kertaa Pohjanmaalle.

. Näyttely on ennen kaikkea tunteikas ja vaikuttava. Teokset ovat monitulkintaisia ja niiden teemat johdattelevat ajattomien yhteiskunnallisten kysymysten keskustelua. Niiden merkitys on monissa tapauksissa katsojan silmissä.

Ennen kaikkea tyttöyden teemaa tuodaan teoksissa esiin sen eri vaiheissa.

Kylpyhuoneen lattialla lepäävä Sininen mekko (2020) kertoo nimessään juuri sen kuin mitä se onkin. Iltapesu (2020) taas muistuttaa lapsuuden hetkistä malttamattomuuden ja uneliaisuuden rajamailla juuri ennen nukkumaanmenoa.

Toisaalta teokset heijastavat seksuaalisuutta sekä seksuaalikasvatuksen merkitystä yhtenä askeleena tyttöyden polussa.

. Nostalgia kuljettaa eteenpäin Erityisesti näyttelyssä korostuu nostalgia ja haikeus. Mieleen tulee tyttöyden kaipuu ja siirtyminen pois varjellusta todellisuudesta rikkinäiseen aikuisuuteen.

Tätä teemaa kannatellaan monisukupolvisesti myös äitiyden ja perheen välittymisellä. Useat teokset, kuten Perintöruusut (2020) ja Äidit (2022) ovat kuin askel menneeseen ja muistoihin lapsen tavasta tarkastella maailmaa.

Äitiys ja vanhemmuus korostuvat varsinkin siinä, miten teokset rakentuvat: lapsuus aikuisen silmin pehmeänä ja hauraana. Lopulta tulee irtautuminen ja vapaus ottaa vallan.

. Näyttely heijastaa taidokkaasti juuri ajan kulumisen teemaa, joka listataan myös yhdeksi näyttelyssä käsiteltäväksi aiheeksi. Teoksia tarkastellessa tuntuu, kun olisi hypännyt takaisin lapsuuteen ja eläisi teoksia niin lapsena kuin aikuisena.

Tunne hämmentää ja saa aikaan tunteiden vyöryn.

. Lapsuuden ja aikuisuuden raja on häilyvä Rosenlundin teokset rakentavat kuvan tyttöyden hauraudesta ja väliaikaisuudesta, mutta myös niiden merkityksellisyydestä nykyisyydessä. Rosenlund kuvaileekin näyttelyään Vaasan Taidehallin verkkosivuilla juuri tämän kautta.

– Töissäni näkyvien aiheiden, kuten nukkuvien hevosten, lettien, saniaisten, pois kääntyneiden hahmojen tai jumppasalin puolapuiden lähtökohtana ovat fyysiset muistot, jotka kulkevat lapsuudesta aikuisuuteen. Lapsuudessa näkyvä ja näkymätön on selkeää, se maailma on ikään kuin kaikukoppana sille, mitä sen jälkeen tapahtuu.

. Taidehallin ja teoksien koko ei ole symbioosissa, joka joidenkin teosten kohdalla jättää merkittäviäkin teoksia syrjään. Näin käy esimerkiksi Vaaleanpunaisen kuvan (2020) kanssa. Kookkaammat kuvat korostaisivat vahvemmin niiden sanomaa.

Toisaalta yhtenäisyyttä luodaan hempeilevän värimaailman avulla.

. Teokset asettuvat kuitenkin osaksi laajempaa yhteiskunnallisen dialogin kenttää. Saavatko lapset enää olla lapsia ja joudummeko kasvamaan aikuisiksi yhä aikaisemmin? Missä menee lapsuuden ja aikuisuuden raja?

Nämä ovat kysymyksiä, joita näyttely herättää ja saa pohtimaan, onko mikään pysyvää.

Tue, 8/16

Kirjaudu sisään

Tue, 8/16

Vaaleanpunaisilla hattarapilvillä uinuu alaston ihminen – Taidehallin näyttelyssä sukelletaan tyttöyteen ja ajan kulkuun

Jaa artikkeli

Haluatko lukea artikkelin?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Katuosoitteet

Puhelin