Vaasan kaupunginteatterin Pohjalaisia-ooppera ei jätä kylmäksi

Musiikkiteatteri

Leevi Madetoja: Pohjalaisia. Ohjaus, Anna Kelo. Musiikinjohto, Anna-Maria Helsing. Vaasan kaupunginorkesteri. Lavastus, Janne Vasama. Pukusuunnittelu, Paula Varis. Valosuunnittelu, Teemu Vähänen. Rooleissa Jussi Vänttinen, Saara Rauvala, Päivi Pylvänäinen, Sauli Tiilikainen, Johannes Vatjus, Riikka Rantanen, Lasse Penttinen, Pekka Kuivalainen, Mika Nikander, Heikki Aalto.

. Vaasan kaupunginteatteri ei olisi voinut valita osuvampaa oopperaa 80-vuotisjuhlavuoden ohjelmistoonsa, sillä teos oli Irma Rewellin ensimmäinen teosvalinta, mistä oopperatoiminta Vaasassa ylipäätään lähti liikkeelle vuonna 1958.

Pohjalaisia tulee lähelle niin paikkana kuin mielenmaisemanakin. Vaikkei pitkillä aarioilla ihastuteta yleisöä, niin eteläpohjalaisilla sävelillä, kansanlauluilla sitäkin runsaammin, jotka Toivo Kuula aikoinaan keräsi talteen.

Ooppera koskettaa alueemme ihmisiä ja muitakin kaikkein syvimmin henkilökuvauksillaan. Ja onpa Pohjalaisia suomalaisen oopperamusiikin ydinteos.

. Kolminäytöksinen kokonaisuus kertoo vapaudenkaipuusta, johon peilautuu massiivinen väkivalta. Sekä ohjaus että musiikki saavat niskakarvat nousemaan pystyyn, sillä jännitteen käsittely vastaa toimintaelokuvan kerrontaa.

Leevi Madetoja kirjoitti libreton itse. Vahvoja kohtauksia on paljon; esivaltakin sortuu käyttämään turhaa voimaa. Koko tarinan värivalikoimaa johtaa montusta Anna-Maria Helsing orkestereineen. Helsing saa uskomatonta kihinää ja kuhinaa ilmaan, mihin laulajien on helppo tulla sisään.

Musiikillisten ajatusten jatkaminen on vaivatonta, kun orkesteri kannattelee kaiken aikaa. Orkesterissa ei ole mitään hutiloitua tai epämääräistä, vaan verevää musiikkia; sekä tyyntä myrskyn edellä että itse myrskyä. Jännite on käsinkosketeltavaa. Kapellimestari ymmärtää pohjalaisuuden merkityksen ja iskee sen säveliksi.

. Ohjaaja Anna Kelo on valmistanut viime vuosien parhaimman henkilöohjauksen Vaasaan. Kerronta on soljuvaa, kun mitään ei jätetä sattuman tai henkilökohtaisen improvisoinnin varaan. Ajoitukset ovat kohdillaan.

Lapsia on vaikea huijata, sillä sieltä kuuluu aito totuus. Pieni lapsi vieressäni pidätti vallesmannin kuulusteluissa hengitystään ja istui kynttiläsuorana penkissään seuraten näyttämön tapahtumia tarkasti. Kun vallesmannin kohtalo koitti, kuului vierestäni helpottunut huokaus: ”Kuolemisiin.” Jännite tarttui kaikkiin.

. Yksi vertahyytävimmistä musiikillisista teemoista läpi teoksen löytyy eteläpohjalaisesta kansanlaulusta Tuuli se taivutti koivun larvan viimeiseltä sivulta: ”…Nyt mua viedään jo linnasta linnahan”, joka Antin kohtalona näyttääkin olevan.

Antin roolissa laulaa Johannes Vatjus , joka on oopperauransa alussa. Vatjuksen ääni tekee vaikutuksen. Lavatyöskentely hioutuu kokemuksen myötä. Vaikuttavin kuva jäi mieleen Antin kävelystä kahleissa lähes taivaallisessa valokujassa.

Valaistus jatkaakin jännitystarinan kertomista menestyksekkäästi. Erityisesti Jussin kuolinkohtauksen valaistus saa hiukset nousemaan pystyyn. Ytimekästä kuvausta. Myös lopussa valmiin pohjalaistalon valaistus vangitsee. Perinteisessä ilmaisussaan ooppera sisältää paljon. Antin vastaparista Maijasta, jota lauloi Päivi Pylvänäinen , kuullaan vielä.

Kuoro on ensimmäistä kertaa vuosiin vakuuttavan tasavahva ja ilahduttaa tasapainoisuudellaan. Pienet soolo-osuudet onnistuvat. Kuoron puvut ihastuttavat luonnon väreillään. Vaikuttavin kuorolaisten sisääntulo saatiin, kun häjyt saapuivat paikalle. Vaikka hyvin nuori vieruskaverini ihmetteli jo Harrin Jussista, että ”Onks toi niin kuin pahis?”, niin Karjanmaan Köysti sellainen oli. Heikki Aalto lauloi elinvoimaisen verevästi ja teki erinomaisen roolityön upeasti laulavien häjyjensä kera. Melkein alkoivat sukat pyöriä jaloissa.

. Pohjalaisia ei mässäile väkivallalla ja huumoriakin on saatu mukaan. Riikka Rantasen karakterisoima Kaisa sai väkisin hymyn huulille. Jokainen taitaa tuntea tällaisen pohjalaisakan. Abner Alvarado nauratti viinaa tarjoilevalla kriivarillaan, jonka innokkuutta kirjoittamiseen ei voi kuin ihailla. Osuvia roolisuorituksia on useita, sillä ohjaaja Anna Kelo on pitänyt siitä huolen. Etenkin pääparien kemiat on saatu kohtaamaan.

Leevi Madetojan Pohjalaisia tempaa mukaansa alusta alkaen. Elävä ja helposti lähestyttävä oopperateos sytyttää aina. Oopperassa yhdistyvät kuulemisen ja katsomisen nautinto sekä verta hyytävä jännitys. Musiikista löytyy pohjalainen mielenmaisema parhaimmillaan.

Kirjaudu sisään

Vaasan kaupunginteatterin Pohjalaisia-ooppera ei jätä kylmäksi

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Vaasan kaupunginteatterin Pohjalaisia-ooppera ei jätä kylmäksi

Jaa artikkeli

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje